25.8.2016

Ihana kukkakimppu

Sain toissa lauantaina vierailtamme niin kauniin kukkakimpun, että pakkohan se oli kuvata! Värit sattuivat sopimaan täydellisesti kattaukseen, Balmuirin pellavalautasliinoihin ja astioihinkin. Tarjoiluna oli neljänlaista pizzaa, plus sekoitettu kakku (ohje täällä) jätskin kanssa. Aika hyvin teimme kaikesta selvää.

Olen tällä hetkellä aika kanttuvei, on ollut kaksi tosi pitkää päivää, ja edessä on vielä yksi. Odotan viikonloppua kieli pitkällä... Mutta huomenna, jee, jee, jee, tulee rakas, pitkäaikainen ystäväni meille. Ollaan nähty viimeksi vuosi sitten, koska hän asuu toisella puolen maapalloa. En malta odottaa! Menemme ulos syömään, ja sitten hengaillaan meillä. Jotain hyvää pitää tehdä ruuaksi lauantaina. Frendejä ollaan oltu nyt 35 vuotta. Ja aika paljon elämää koettu yhdessä.








Mukavaa viikonlopun odotusta!

23.8.2016

Let It be (ja villatakki vaikka väkisin)

Jos viime viikkoihin pitäisi valita jokin teemabiisi, jokin, joka kuvaa fiilistäni ja olotilaani tällä hetkellä, se olisi varmaankin Paul McCartneyn Let It Be. Biisi kehottaa, että hei, pysähdy, anna olla. "When I find myself in times of trouble Mother Mary comes to me speaking words of wisdom: let it be". Se on ihan hyvä neuvo, kun taas päivät juoksee tuhatta ja sataa. Ja kiireen alle saattaa unohtaa itsensä.

Jokin tässä elokuussa on kuitenkin ollut toisin. Olen ollut aikoinani, ja vielä viime vuosinakin, opiskelu- ja työelämässäni aikamoinen suorittaja, kiltti tyttö, perfektionisti. Asiat pitää olla justiinsa kohdallaan. Oli aikoja, jolloin olin suorittamisesta niin väsynyt, että en nähnyt missään mitään positiivista, en arvostanut itseäni, en työtäni, en omaa oloani. Homma lähti menemään pieleen Unkarissa, kun vietin henkisesti rankan opiskeluvuoden, tein hurjasti töitä. Suomessa hoksasin, että opiskelu on ihan lällärimeininkiä verrattuna Unkarin vuoteen (neukkutyyliseen opetukseen, henkiseen kiusaamiseen ja epäreiluun arviointiin). Kuormitus lähti pikku hiljaa kasvamaan. Vaadin itseltäni edelleen ihan kauheasti. Väsyin.

Tuosta kaikesta on jo vuosia, vuosia. Ihmeen sitkeässä vanhat opitut tavat olivat.

Vaan nyt... Kulunut vuosi, siis tämä kulunut, on ollut monessa mielessä opettavainen. Olen entistä enemmän miettinyt kannattaako sitä kohkata etukäteen tolkuttomasti energiaa tuhlaten, murehtia kauheasti että mitä sitten jos. Kun asiat menevät kuitenkin eteenpäin omalla painollaan.

Niinpä olen tänä vuonna käynyt töihin käsiksi leppoisalla meiningillä.

Olen suunnitellut uutta, täytellyt kalenteria, mutta mielessäni hidastanut tahtia kaikin puolin. Ja mielen hidastamisella olen ollut läsnä ihan eri tavalla. Ja kas, asiat eivät ole ainakaan huonompaan suuntaan menneet. Vuosi ei näyttäydykään suurena, levottomana könttinä, vaan ihan purtavina palasina. Mukana on ihan uudenlaista iloa. En suorita. Olisinko vihdoin tajunnut jotain, oppinut kenties. Pitkän kaavan kautta, mutta oppinut.

Olen huomannut, että ikä on tehnyt minusta myös aikamoisen realistin. Nuorena olin haaveilija ja aikamoinen haihattelija. Realiteetit eivät välttämättä olleet kohdallaan. Tein myös valintoja, jotka eivät olleet parhaita mahdollisia. Kuitenkin jokainen polunpätkä on johtanut nyt tähän, missä nyt ollaan. Ja nyt on todella hyvä. Realismi on hyvä olotila. Elää tässä ja nyt.

En väitä, että olisin jotenkin henkisesti konmarittanut itseni, tottahan huonoja päiviä eteen tulee. Eihän ihminen tai ihmisyys ole mikään apteekin hyllyltä ostettu paketti. Mutta jaksan odottaa, että huonot päivät menvät ohi, koska sen jälkeen tulee parempia, on aina tullut. Tämä lienee sitä keski-iän rauhaa ja elämänkokemusta - sopii minulle. Elämä antaa pitkin matkaa pieniä oivalluksia siitä, mitä voisi olla tai millaista voisi olla parhaimmillaan. En ole koskaan ollut varsinaisesti olemassaoloni ja kaiken tarkoituksen pohtija, mutta pidän tästä meiningistä, joka on nyt. Let It Be. So true.







Ja jotta blogin henki pysyisi yllä, asukuvia... Syksyllä meinaa lähteä villaneuleiden kanssa lapasesta. Ihana paksu neuletakki Polo Ralph Laurenin, mekko vanha H&M, espat Marenaksen ja laukku luottoveska Daylta.

Rauhallista iltaa teille, tällä kertaa tuli tällaista tajunnanvirtaa. Ehkä joku teistäkin on ollut suorittaja, mutta oppinut ottamaan iisimmin. Olisi kiva kuulla juttua, miten se onnistui.

22.8.2016

Nectarinen syyskenkiä

Nyt Nectarine-katsauksen toinen osa, eli - tadaa- kengät! Neuleet ja kengät, siinä kaksi syysheikkouttani. Valikoimissa on tänä syksynä hurjan kysynnän takia paljon mustia kenkiä. On loaferia, avokasta, nilkkuria, karvavuorikenkää ja stretch-saapasta, lakerista ja laadukkaasta nahasta niin sileänä kuin mokkaisena. Muita ihania syysvärejä ovat erilaiset ruskeat ja viininpunainen. Paksut pohjat ovat edelleen hottia, ja hyvä niin, sopii mainiosti meidän syysilmoihimme! Perjantaina myytiin jo lammasvuorinilkkurit, joku on ollut ajoissa liikkeellä ; )

Kuvia, olkaa hyvä!












Askel on ollut viikonlopun jälkeen kepoinen! Meitsi toivottelee hyvää maanantaita!

21.8.2016

Arkimeikkejä

Lämpöistä sunnuntaita! Oletteko vielä nauttineet mökillä tai muualla kauniista säästä? Minä olen tapani mukaan uurastanut koko sunnuntain kotitöitä, koulu- ja blogitöitä. Eilen oli niin nimittäin mehut pois meikäläisestä, että en jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Mutta kyllä se tästä taas, kun pääsee muutama viikon pyörittämään arkea.

Kokosin päivän meikkiin tarvittavat purkit ja putelit yhteen paikkaan, josta saan ne aamulla helposti nenän alle. Minulla on oikeasti tosi vähän kosmetiikkaa, sillä jos joku tuote ei jostain syystä miellytä, annan sen pois tai laitan menemään. Joitain huulipunahuteja on vuosien varrella tullut tehtyä, ja kyllähän tuotteet vanhenevatkin. E tykkää, että laatikoissa on liikaa roinaa, siksi käyttämättömät meikit saavat kyytiä aika pian.

Jos noita luottojuttujani katson, niin aika ruskeapainotteisella linjalla mennään. Arkisin en pohjusta millään, vaan Lumenen meikkivoide Matt Control Oil-Free nro2 doft Honey ajaa hyvin saman asian. Se on ihan mahtavan hyvä meikkivoide, juhliin laitan Vichyn Dermablendia. Puuteri, sekin Lumenen, vetelee niin viimeisiään, etten kehdannut kuvata sen jämiä. NYX:in varjostuspaletti on tosi kiva, kylmää ruskeaa tupsutelen poskipäiden alle, ja fiiliksestä riippuen "aurinkopuuterisävyä" poskille ja kasvojen reunoille. Joskus taas laitan Chanelin 67 Chamade -poskipunaa, jos kaipaan vähän rusotusta.

Kulmat laitan kynällä, se on nopein ja helpoin, Isadoran vaaleanruskea sävy 25 on taas melkein loppu. Isadoran mattainen luomiväripaletti on helppo ja hyvä, plussaa edullisuudesta ja pigmenttirikkaudesta. En tiedä monesko paletti on taas menossa! Vaaleaa laitan koko luomelle, kulmaluulle yleensä toffeenruskeaa ja nurkkiin ja yläluomen reunoille tummanruskeaa. Rajauksen teen Lumenen Natural Code-tussilla, ja pehmennän Naked 2 -paletin mustalla. Sitten sudin ripsiin Lumen True Mystic-maskaraa. Hohdetta antaa MAC:in kiva shimmeri.

Huulet pohjustan luottotuotteella, Guerlainen Kiss Kiss lipfitillä, joka on ihan paras. En rajaa, vaan laitan alle The Bodyshopin Colour Crushin tummaa punaa  nro 340, päälle Maybellinen Velvet Beige nro 630. En tiedä, onko noita punia enää saatavissa. Nyt jo kauhistuttaa niiden loppuminen. Tykkään neutraaleista sävyistä, ja mieluisimman sävyn saan yhdistelemällä itse.

Tällä hetkellä lempparituoksu on Jo Malonen Mimosa & Cardamom.

Meikin tekoon menee kymmenisen minuuttia, sen jälkeen unohdan sen. Harvoin muistan tai ehdin lisätä huulipunaa, ja joskus, kun olisi töiden jälkeen meno huomaan huulipunan unohtuneen kotiin...








Mukavaa viikon aloitusta kaikille!
© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.