21.12.2014

Mustatakkinen tonttu ja Acnen huivi

Leppoista neljättä adventtia kaikille!

Tämä sunnuntai on kulunut tonttuillen, kiikutimme aamupäivällä muutamia lahjoja saajilleen. Viimeiset joulukortitkin on postitettu, ja ykkösluokassa kuulemma ehtivät jouluksi perille. Perjantaina kurvattiin postiin jonottamaan viimeisten pakettien kanssa. Siellä oli muutama muukin, joka toiveikkaasti odotti pakettien kerkeävän viiden lastiin. Me olimme valmiit tiskillä kahta vaille - miten niin viime tingassa? ; )

Tontun asu tänään oli musta. Syksyllä ostamani Filippa K:n takki on ihmeen lämmin. Alla on vain kunnon villapaita. Kaulassa ihana Acnen huivi, johon ihastuin ensinäkemältä! Pipo on J Lindebergin. Olen ollut tyytyväinen siihen, että ei ole vielä tarvinnut toppiksia, niitä kyllä ehtii pitää vielä ihan tarpeeksi!

 

 
 
Nyt taidettiin saada se valkoinen joulu! Huomattavasti kauniimpaa näin, vai mitä!
 
Mukavaa illanjatkoa!
 
coat Filippa K / scarf Acne /boots Piano
beanie J Lindeberg / gloves Sauso

19.12.2014

Kalevala Korun Inger-sarja

Ensimmäinen Kalevala Koruni taisi olla Lintunen-rannekoru. Sen on myös pidetyin Kalevala Koruni. Olin lukiolainen. Lainailin myös ahkerasti isoäidin vanhaa, paksua riipusta, en tiedä sen nimeäkään. Siitä se Kalevala-innostus lähti: pronssinen korukokoelmani sisältää muutamat korvakorut, rannekorut ja riipukset. Kaikki ovat lahjoja joko syntymäpäiviksi, ylppäri- tai valmistumislahjoiksi, ja se tekee niistä ihan erityisiä.

Sitten tuli vähän ähky pronssiin, sitä oli niin paljon ja jokaisella. Hopeisille en ole oikein koskaan lämmennyt, vaikka ne näyttävätkin upeilta - eräällä kaverillani on aina sormessa hopeisia Kalevala-sormuksia.

Omaan käyttööni Kalevala Koru teki paluun kirkkaan pronssin muodossa. Ihastuin kovasti Inger-sarjaan, joka on nimetty suunnittelijansa Inger Lindholmin (1929-1990) mukaan. Ja kuten edellisetkin Kalevala Koruni, nämäkin olen saanut lahjaksi. Sekoittelen surutta rannekorun kanssa nahkaisia ja punottuja koruja. Yleensä käytän rannekorua joko kaulakorun tai korvisten kanssa, harvoin koko settiä yhdessä.



Minusta on aika mahtavaa, että meillä on kansallisperinteeseen nojaava korubrändi. Kyllä ne pronssiset aarreketjut ja lintusetkin pääsevät aika ajoin ylle!
 
Mitenkäs sinä, millaisia Kalevala Koru-muistoja sinulla on?
 
Ps. Kiitos hurjasti edellisen postauksen kommenteista! Luin niitä silmäkulma kosteana...
 

18.12.2014

Do You Hear What I Hear? - lempijoululauluni

Luin netistä, että espoolainen kauppakeskus on säästellyt joululaulujen soittamista. Vasta lähempänä joulua soitetaan niitä enemmän, käytävillä ei ollenkaan. Minusta tuo oli ihan loistojuttu, vai mitä olette mieltä?

Jokaisella on omat suosikkijoululaulunsa. Kuten musiikissa muutenkin, niihin ladataan tunnetta ja mielipiteitä. Se onkin joululaulujen "ongelma", monet ovat niin hienoja, että niitä kuunnellessa alkaa itkeä. Muutenkin, kun on vähän väsynyt syksyn työrupeamasta, laulun takia itkeminen tuntuu kurjalta... Heh, ehkäpä muilla ei ole tällaista ongelmaa kuin minulla. ; )

Kun olin lapsi, meillä kotona kuunneltiin paljon klassisia joululauluja ja jouluoratorioita. Esiinnyin monena vuonna eri kokoonpanoissa kauneimmissa joululauluissa millon huilun kanssa, milloin laulaen yksi tai jonkinlaisessa ex-tempore-porukassa. Opiskeluaikana tietenkin joulun aikaan tuli laulettua tosi paljon erilaisia lauluja, ja halusin opetellakin monia uusia. Joulunodotus alkoi Hoosiannasta, muistan, kun musiikkilukiossa lauloimme sitä äänissä aamunavauksessa.

Klasarilauluista minulla on tosi monta suosikkia. Yksi on Topeliuksen ja Sibeliuksen En etsi valtaa, loistoa, joka pitää ehdottomasti laulaa juuri noilla sanoilla. Laulu kuuluu Sibeliuksen sarjaan Viisi joululaulua, ja on se sarjan viimeinen. Tätä säesti Sibeliusten kotona aina Aino-rouva.

Jouluyö, juhlayö kuuluu myös lemppareihini tarinansa takia. Pienessä itävaltalaiskylä Oberndorfissa talvi 1818 oli ollut poikkeuksellisen kylmä. Hiiret olivat jyrsineet urkujen nahkaiset palkeet henkensä pitimiksi. Näin ollen urkuri Franz Gruberilla oli ongelma jouluyön messun kanssa. Kirkon pappi Joseph Mohr oli käynyt tervehtimässä miilunpolttajan sairasta vaimoa ja tämän vastasyntynyttä. Tästä herkistyneenä hän kirjoitti runon Stille Nacht, Heilige Nacht, jonka kanttori sävelsi. Se esitettiin messussa kitaran säestyksellä. Rakastan tuota tarinaa, ja kerron sen aina oppilaillenikin.

Unkarin vuodelta muistojen lauluna on keskiaikainen sävelmä, jonka Zoltan Kodály sovitti sekakuorolle. Laulu on Veni, Veni Emmanuel, jota meidän opiskelijoidenkin kuoro silloin esitti. Mm. Candomino on levyttänyt siitä upean version. Kuorolaulu hoitaa korvaa!

Sitten uudempiin lemppareihin. Amerikkalaislaulut Mary, Did You Know (Kenny Rogersin ja Wynonan versiona, myös Pentatonixilla hieno a cappella-versio), Do You Hear What I Hear (Martina McBriden versiona) sekä Point of Gracen upea Immanuel ovat kuuntelemisen arvoisia, jos et vielä tunne kyseisiä lauluja. Mary, Did You Know on suomennettu aika onnistuneesti Pekka Laukkarisen kynästä. Kuulin sen yksi aamu Jouluradio-kanavalta, laulajaksi olisin veikannut Suvi Teräsniskaa, mutta en löytänyt sitä mistään jälkeenpäin. Noita kolmea en pysty itse laulamaan, kyyneleet alkavat valua välittömästi...

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisempinä meillä soi irlantilainen joulumusiikki. Mm. Katie McMahonin (mm. Riverdancen soololaulaja) joululevy on suosikkejani, ja sisältää sekä irlantilaisia että englantilaisia joululauluja. Työkaverilta saatu Celtic Christmas on ihanaa taustamusiikkia.

Loppuun upeat Point of Gracen Immanuel ja Mary, Did You Know Pentatonixin esittäminä. Kuunnelkaapa!






Ja vielä kuoromusiikkia siitä tykkääville...


 
Mikä on sinun lempijoululaulusi, miksi? Olisi kiva kuulla!
 
 

14.12.2014

Sängynpohjalla ja telkkarin ääressä

Tervehdys toipilaalta. Sairasteluahan se viime viikon kamala väsymys tiesi. Keskiviikkoiltana alkoi lämpö nousta, ja sitä on reilusti edelleen. Olen siis viettänyt sängynpohjalla ja telkkarin ääressä pötköllään viime päivät, eikä ole huvittanut muuta kuin katsoa sitä telkkaria ja selata iPadia. Huomenna sitten työterveyteen...

Kiitos lukijalleni, joka vinkkasi Nashvillen kolmannesta sesongista Viaplaylla. KIITOS vielä huutaen! Pidimme varsinaisen maratonin, ensin kuusi jaksoa putkeen, sitten kolme seuraavana päivänä. Ihanaa. Ja nyt ollaan aloitettu Pukumiesten ekaa kautta, samoin Marco Poloa, molemmat Netflixiltä. Pukumiehet on ihan kiva sarja, mutta ei pärjää Good Wifelle!

Tuumin tässä, että tulee se joulu näinkin, turhia hösäämättä. Mies keitteli minulle riisipuurot riisimaitoon, ja nautiskelin sen juuri luumukeiton kanssa. Ihan mielettömän hyvää. Onneksi sitä on aamuksikin...

Olen ollut muuten ihme zen - ennen olisin vetänyt hirveät stressit tekemättömistä töistä, joulujuhlien valmisteluista tekemättömistä joulusiivouksista ja ties mistä. Yritin kyllä vähän, mutta tuntui siltä, että mitäs turhia vauhkoat. Olenko siis oppinut jonkin sortin flowta: asiat ovat, miten ovat, ja antaa mennä vain virran mukana. Nyt ollaan kipeenä, ja hommat hoidetaan tai sitten ei, mutta maailma ei siihen kaadu, että olen sairas. Tehdään sitten kuin tehdään. Hyvä minä.


Nyt taas pötkölleen... Hyvää alkuviikkoa kaikille!
 

10.12.2014

Muhkea väripilkku


Muuten niin harmaavalkeaa väritystä piristää nyt ihana väripilkku, oranssi kid mohair-huivi, jonka olen saanut Balmuirilta (ei adlink). Oranssi on kirkkaista väreistä lempparini, ja sen tulee olla juuri tällainen lämpimänsävyinen. Huivi on ihanan lämmin, ja olen pitänyt sitä ihan myös sisähuivina kaulan lämmikkeenä. Minusta tällainen kostea sää on jotenkin vilapampi kuin pikku pakkanen, joten on ihana kietoutua villaan.

Kuvat on otettu viime lauantaina, jolloin sää uskotteli meille hetken aikaa, että on kaunis talvipäivä. Räntä näyttää taustalla ihan kunnon pakkaslumelta! Ja valo oli tietenkin ihana... Tykkään tosi paljon näistä kuvista, sillä onhan se myönnettävä - väripilkku muuttaa asun ihan toiseksi!
 

 
 


kid mohair scarf Balmuir (gift) / fauxleather pants Zara / shirt Hunkydory
knit Second Female / boots Tiger of Sweden / belt Abro / earrings Kalevala Koru
 
Mukavaa keskiviikkoa!
 
Ps. Alekoodi edelleen voimassa, tsekkaa sivubanneri!

9.12.2014

Joulunalustajunnanvirtaa

Näihin aikoihin viime vuonna pidin blogitauon. Tuntui, ettei vain yksinkertaisesti ollut aikaa ja voimia tehdä kaikkea yhtä aikaa, työtä, jouluvalmisteluita, bloggaamista... Kynnys tauon pitämiseen on minulla korkealla. Tämä on nimittäin se hetki, kun unohdan täysin päivän tapahtumat, ja kiinnityn hetkeksi vain kuvien käsittelyyn, kirjoittamiseen ja muiden blogien lukemiseen. Vajaa kolme viikkoa sinnittelin, blogi oli mielessä joka päivä.

Moni kysyy, miten jaksat pitää blogia niin ahkerasti. Homma menee niin, että blogin pitäminen auttaa jaksamaan. Se on kivaa siitäkin huolimatta, että aina ei ole niin ihmeellistä sanottavaa. Meikäläisen elämässä kun ei ihmeempiä tapahdu työpaikan ja kodin välillä. Mutta sellaista se taitaa olla meillä kaikilla - ainakin suurimmalla osalla. Elämä on tavallista jauhelihakastiketta, joskus sitä jätskiä välissä. Välillä tulee eteen joku ilopilkku, kavereiden tapaaminen, päiväreissu vaikka Vääksyyn, tai syömässä käynti. Revi siitä juttua. Ja minähän revin!

Saako vähän valittaa? En juuri koskaan valita täällä blogin puolella. Mitä lähemmäksi joulua mennään, sen enemmän alkaa hyydyttää. On kertakaikkinen väsy. Kuntoilu on tauolla, sillä en ole vain kertakaikkiaan jaksanut. Ensi vuoden puolella sitten. Hyvät lupaukset ovat mainioita, sillä ne voi aloittaa silloin kuin itselle sopii.

Toisaalta, väsynkin kanssa on vähän niin ja näin. Viime viikonloppu meni tosi virkeästi, ja sain aikaan vaikka mitä. Lahjat on hankittu. Kuusikin laitettiin jo, ja olen ehtinyt tunnelmoida olkkarissa joululaulujen kanssa. Ei siis niiden, joita veivaan koulussa. Vielä ei ole joululaulukiintiö täynnä, mutta kohta on: porsaat, tontut, punakuonot ja varpuset jouluaamuna saavat puolestani kohta mennä sanonko minne. Siksi kai meillä soi irkkujoulumusiikki, jos soi yleensä mikään. Korvani ovat väsyneet musiikkiin ja kaipaavat pientä breikkiä nekin.

Ja tämä pimeys. Ja sade. Ja lisää sadetta. Tässä optimistisinkin tyyppi alkaa vähän nurista.

Onneksi on jotain odotettavaa. Pieni reissu, josta sitten myöhemmin sen jälkeen.





Jaksetaan taas! Mukavaa tiistaita!

8.12.2014

Viherpirtelöhimo

Näin pimeänä aikana yritän olla ekstra-ahkera vihannesten ja hedelmien syöjä. Vai muutama vuosi sitten oli tosi laiska syömään hedelmiä - toista on nykyään. Kun on totuttanut itsensä vihanneksiin, niitä tekee mielikin. Näin ei ole aina ollut. Olen syönyt varmasti vuosia aika epäterveellisesti. Vatsa on ollut täynnä, mutta siinäpä se sitten on ollutkin.

Välillä tuntuu siltä, että kroppa huutaa vitamiineja iltaväsymyksen iskiessä. Parasta olisi tietenkin tehdä pirtelö heti aamusta ja juoda tyhjään vatsaan. Pirtelö toimii nyt välipalana kotiin tullessa.


Oikeastaan kuvan pirtelö on lusikoitava, sillä laitoin siihen vain yhden appelsiinin mehun. Minulla on tullut siihen ihan himo. Teen viherpirtelöä myös kurkusta, basilikasta, salaatista jne, mutta avokadoa pitää olla aina mukana! Tänään soppaan valikoituivat seuraavat ainesosat:

- avokado
- kiivi
- päärynä
- sitruunamelissaa (tai minttua)
- viherjauhetta
- appelsiinin mehu
- reilusti raastettua, tuoretta inkivääriä (paras osa, nam!)
 
*****
 
Viikonloppu oli niin mukava ja tuntui tosi pitkältä. Tänä aamuna oli tekeminen, että orientui työviikkoon... Kieltämättä alkaa vähän väsymys painaa. Onneksi jouluun on enää pari viikkoa!
 
Ja hei, jos sinulla on hyviä pirtelövinkkejä, jaa ne täällä! Vaihtelu virkistää.
 
Leppoisaa iltaa kaikille!