1.7.2015

Sydänkesä, tervetuloa

 
 

Ihana päivä takana, lämmin, aurinkoinen. Grilli kuumana, porukkaa meidän terassilla, paljon hyvää ruokaa ja juomaa, rakkaiden ystävien hyvä seuraa, kummityttö sylissä, kantri soi taustalla. Farkkusortseja, reisitaskuhousuja, kesälippis, sandaaleja, jäätelöön sotkeutuneita lappuhaalareita. Aurinko lämmitti pitkään, porukan pienimmät alkoivat jo riehaantua. Viimeiset jäätelönrippeet, suklaakastikkeet, mansikat, marenkimurskat ja kermavaahdot katoavat vadeillta.

Kuvat ilta-auringon laskiessa jo, rennot ja löysät farkut, väljä paita ja Menorcalta hankittu olkihattu. Jalassa mukavat Marenasit. Ei kiristä, ei purista.
 
Huomenna en tee mitään. Unohdan pyykit oven taakse, ruokaa jäi tältä päivältä yllin kyllin. Laitan vain löysiä vaatteita ylle. Ojennan itseni terassille ja suuntaan katseen pelloille. Illalla aion hypätä pyörän selkään ja ajaa pitkän lenkin. Jätän velvollisuudet viileimmille ilmoille. Tai velvollisuudet - itse kai niitä itselleni kehitän. Maailma ei kaadu, jos en silitä tai imuroi tulevina päivinä. Kunhan muistan nyppiä kesäkukat. Kaivan hyllystä pari lukematonta kirjaa. Välillä tykkään kaikesta mahdollisesta Instagram-feedissäni ihan siitä ilosta, että muutkin nauttivat kesästä.
 
Kesän lämpö, ihana kun tulit, edes käymään, onhan jo sydänkesä.
jeans Replay / top Darling / hat from Menorca /sandals Marenas
 
Leppoista iltaa - ja nyt käyn vastaamaan ihaniin kommentteihinne!
 

30.6.2015

Kesäaakkoset



Tämän kivan aiheen sain yhden lempiblogeistani, Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjalta, kiitos ideasta! Elämän aakkoset olen tänne joskus kirjoitellutkin, mutta tässä tulee siis kesäversio!

A Aurinko. Sitä kaipaa talven jälkeen. Tykkään makoilla auringossa ja tuntea sen lämmön iholla. Suojakertoimet ovat maksimit, joten en hirveesti rusketu.
B Blogi. Blogi on ensimmäistä kertaa vähän vähemmällä huomiolla. Tuntuu vain siltä, että pieni hidastaminen siinäkin on paikallaan. Sallin itselleni blogistakin pienen lomailun, kun siltä tuntuu.

C Café. Helsinki on täynnä ihania kesäkahviloita, tosin olen jumittunut Café Torpanrantaan, jonka aurinkoinen terassi on suosikkini. Salaatti on hyvä iltaruoka siellä.

D D-vitamiini. Pakkohan se on tähän sanoa. Sitä tulee toivottavasti taivaalta pitkän aikaa!
E Espadrillot. Ensimmäiseni taisin hankkia jo 25 vuotta sitten, ja joka kesä pitää saada pari. Tosin se pari sitten kuluukin hyvää vauhtia. Kauniita Marenaksiani yritän kohdella hellemmin.

F Feta. Sitä lisään salaatteihin, varsinkin lämpiminä päivinä fetasalaatti maistuu tosi ihanalta.

G Grilli. Kesällä syödään tosi hyvin. Ja paljon. Tykkään grillatusta kanasta ja lohesta, kasvisnyyteistä ja possun ulkofileestä.

H Hidastaminen. Koska arki on aika haipakkaa, ja varsinkin työni, tykkään kesällä hidastaa tahtia. Aamutoimiin saattaa kulua parituntinen.

I Ilta-aurinko. Tykkään loikoa lämmössä, ja hellepäivien ilta-aurinko on pehmoinen ja lempeä.
J Jäätelö. Koska en enää käytä maitotuotteita satunnaisia kermavaahtokertoja lukuunottamatta, syön Tofuline-soijajätskiä, jonka vanilja peittoaa kaikki muut vaniljajäätelöt. Suosittelen maistamaan! Jäätelökonekin löytyy, pitäisi kaivaa se esiin taas.

K Kirjat. Yritän lukea enemmän kirjoja kesällä. No, enemmän tarkoittaa yli kahta kirjaa. Mihin se entinen kirjatoukka oikein on kadonnut?

L Lepo. Korvien lepo musiikista, kropan lepo hösäämisestä. Ylipäätään mielen lepo.

M Matka. Kesäisin ollaan yleensä tehty jonkinlainen matka, yleensä Espanjaan, Portugaliin tai Italiaan. Viime kesänä oltiin Wienissä, ja se oli tosi ihana reissu.

N Nauru. Kesällä nauraa paljon, ainakin pitäisi!

O Onni. Onni on pienissä hetkissä, lämpimässä kesäillassa, maantie ja pyörä alla, täydellinen grillipihvi, telkkarimaraton, naurua ystävien kanssa, aurinkoiseen aamuun herääminen, kirjaan uppoutuminen, iltasauna.
P Pyörä. Kesäkunnon ylläpitäjä. Tosin viime kesänä en saanut yhtään kilometriä aikaiseksi. Tänä kesänä on tarkoitus olla ahkerampi. Ehkä. Katsotaan.

Q Quercus eli tammi. Lempipuitani, omassa pihassakin kasvaa yksi, josta tulee vielä tosi komea.

R Rosé. Jääkylmä rosé-viini maistuu hellepäivinä grilliruuan kanssa ihanalta.

S Salaatit. Kesäiltojen suosikkiruoka. Lempparini tällä hetkellä on: erilaisia salaatteja, paistettua kesäkurpitsaa ja halloumia, kurkkua, paahdettuja manteleita, kikherneitä ja broileria. Nam. Päälle joku hyvä, itsetehty kastike.

T Telkkari. Tykkään katsoa kesäiltoina myöhällä telkkaria. Nautni kesäsarjoista ja leffojen vuokraamisesta netin kautta. Tämän kesän kepeä sarja on Neiti Fisherin etsivätoimisto, joka tulee YLE1:ltä arkisin klo 17. Siinä on kaunis puvustus.
U Uudet perunat. Taas ruokaa... Mutta niin hyvää ovat uudet perunat sinappisillin kanssa. Loput viipaloidaan kylmänä iltaleivän päälle. Ja sinappisilliä päälle!

W White. Kesän lempivärini paidoissa ja mekoissa. Valkoinen pellavapaita on paras kesävaate! Myös wedget kuuluvat tähän kirjaimeen: kiilakorot mielellään koripohjapunoksella, kiitos!

V Varpaat. Kesävarpaissa on lakkaa, useinmitein punaisen sävyjä. Loppukesästä vaihdan tummempiin punaisiin tai khakinvihreään.
X Xbox. Siellä on Netflix ja Viaplay, myös autopeli Forza!

Y Ystävät. Yritän nähdä ystäviä kesällä useammin, yleensä ruuan ääressä joko meillä tai kaupungilla.

Z Zzzzzzzzz - uni. Se, että voi herää ilman kellonsoittoa, on lomassa ihan parasta.

Å Åbo, syntymäkaupunkini. Pitäsiköhän taas tehdä reissu tänä kesänä?

Ä Ähky. No vitsi, taas ruokaa. Kesällä tulee syötyä vähän liikaa, ei mahda mitään. Kesäruoka vaan on niin hyvää ja tuoretta. Ja herkuteltuakin tulee.

Ö Öttiäiset. En sitten yhtään pidä ampiaisista, joita pörrrää terassillamme välillä liian ahkeraan.
 
Kuvat ovat viime kesältä viimeistä lukuunottamatta. Kuulostaako kesäaakkosistani mikään kohta tutulta teille...?
 
 

29.6.2015

Valkoista ja khakinvihreää


Takana ihana kaupunkipäivä hyvän ystävän (joka on myös työkaverini) kanssa. Aina kun hänet tapaan, asiat jotenkin loksahtavat paikoilleen, mieli rauhoittuu ja seestyy. Hän on minulle järjen ääni niin töissä kuin muutenkin. Hän on minulle myös ammatillinen esikuva, jolta ensimmäisenä kysyn neuvoa tarvittaessa. Mutta emme me töistä jutelleet! Hauskaa meillä taas oli. Kiitos, kiitos ihana ystävä, kun olet elämässäni!

Ilmahan oli mitä ihanin ulkona istuskeluun, ja niin teimmekin. Lounaan jälkeen istuimme jälkiruuille Kämpin terassille mukaville, pehmustetuille tuoleille. Nyt on tullut herkuteltua ihan hirveästi, ja niin tänäänkin, suklaakakku tuli nautittua. Oli hyvää. Pohjois-Espa vilisi hyväntuulista väkeä. Turisteja oli myös kovasti.

Ajattelin ensin, että minulla on ihan liikaa vaatetta päällä, mutta itseasiassa oli ihan sopivasti. Zarasta alkukeväästä hankitut lököhousut ovat tulleet lemppareiksi, ja tykkään yhdistää niihin valkoista ja konjakinväristä. Tukkakin on pitkästä aikaa kiharoilla. Lookki tuntui enemmän kuin omalta.


shirt Kapp Ahl / pants Zara
wedges Michael Michael Kors (from Mycoko)
bag Chloé / sunnies Bijou Brigitte / watch Gant (from Zoom Design)
belt old

Huomenna taas viilenee, mutta torstai - odotan sinua! Säätila lupaa täydellistä ilmaa viikonlopuksi. Mieheni aloittaa loman, ja se aloitetaan kotiterassilla loikoillen ja hyvin syöden. Pitäisi vähän hankkia lomalukemistakin. Suosittelepa minulle jotain kivaa kirjaa, ei liian raskasta, mutta hyvää tarinaa!
 
Mukavaa maanantaita, ja hei kaikki, joilla on viimeinen työviikko - vielä neljä päivää!
 
 

 

27.6.2015

Kirsikka-kookospiirakka


Heippa kaikki ja mukavaa kesälauantaita! Päivä on ollut täynnä mukavaa puuhaa: kesäkukkien laittoa, pihatöitä ja hyvää ruokaa... Ei jaksa tehdä työtä, jos ei syö hyvin, vai mitä? Grillissä tirisivät herkulliset pihvit (kokeilkaapa soija-vaahterasiirappi-valkosipuli-chilimarinadia vaikkapa possun ulkofileille), salaattiin ihanan pehmeää kesäkurpitsaa ja halloumia. Jälkkäriksi kuvan piirasta, joka parka näyttää siltä, että sen kimppuun on hyökännyt pieni armeija.

Piiraan resepti on minulla ikivanhassa Kotiruoka-kirjassa vuodelta -86 käsin kirjoitettuna. En ole tehnyt sitä varmaankaan 25:een vuoteen, mutta muistin sen olevan tosi hyvää. Niinpä tänään tein sen todella pitkästä aikaa, ja hyväähän se oli, mutta kuitenkin genressä peruspiirakka. Kookos ja kirsikat maustavat sitä mukavasti, ja vaniljajätski on ihan parasta sen kanssa. Olen myös pinnalle joskus laittanut perinteisen kermaviiliseoksen. Hyvää! Tykkään muuten hurjasti kirsikoista sen kaikissa muodoissa (jopa Dr Pepperissä!), ja niitä on kulunut jo useampi litra.

1l kirsikoita
150g voita
1dl sokeria
1 muna
1dl kookoshiutaleita
2 dl vehnäjauhoa
1,5tl leivinjauhetta
 
pinnalle:
1 muna
1/2 dl tomusokeria
 
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja nypi taikina tasaiseksi. Painele taikina voideltuun piirasvuokaan. Puolita kirsikat ja sommittele taikinan pinnalle. Kypsennä 200 asteessa n. 20 minuuttia, sen jälkeen lisää pintasekoite ja kypsennä vielä 10 minuuttia. Nauti sellaisenaan tai jäätelön kanssa!
 
Mukavaa iltaa kaikille!
 

25.6.2015

Teitittelystä




Kaksikymmentäyksi vuotta sitten minulta kysyttiin vielä bussissa, "koko vai puoli". Ei ollut harmainta hajuakaan, mitä bussikuski tarkoitti, mutta sitten opin, että sehän tarkoittaa "lasten- vai aikuisten lippu". No juu, ei enää sen jälkeen kysytty.

Olen kuluneella viikolla hoitanut ahkerasti asioita, vähän käynyt alennusmyynneissä ja verho-ostoksilla, hankkinut uuden puhelimen hajonneen tilalle, ja ilahtunut hyvästä palvelusta. Jokaisessa kaupassa olen saanut reipasta, kohteliasta ja innokasta palvelua nuorilta myyjiltä ja myyjättäriltä. Ovatko he kesätöissä, en tiedä, mutta jos tätä menoa jatkuu, Suomen huono maine hyvästä palvelusta on historiaa.

Aina välillä minua on teititeltykin. En muista tarkkaan, milloin minua teititeltiin kaupossa ensi kerran, mutta muistan ajatelleeni, että nyt se tapahtui... Minusta teitittely on kivaa, osoittaa nuorelta myyjältä tilannetajua ja kohteliasta käytöstä. En odota sitä, mutta pistän sen merkille, kun se tapahtuu. Joissakin tilanteissa suorastaan odotan teitittelyä, esimerkiksi miespuoliselta lääkäriltä, varsinkin, jos on nuorempi kuin minä. En halua kuulla "no mikäs sua vaivaa". Liika tuttavallisuus lääkäriltä on vaivaannuttavaa. Eihän sinne mennä kuulumisia vaihtamaan. No, hammaslääkäriltäni en teitittelyä odota!

Rento juttelu vaatekaupoissa sen sijaan on kivaa. Nuorilta myyjiltä tuntuu juttu luistavan. Nykyiset alle kolmekymppiset taitavat olla niin kosmopoliittia porukkaa, että small talk käy itsestään. Olen huomanut, että esim. Stockalla teitittelyä kuulee enemmän, liekö sitten myyjiä ohjeistettu teitittelemään.

Joskus käy niinkin, että myyjä ei oikein tiedä miten puhuttelisi, ja miten se teitittely kieliopilisesti oikein menee. Välillä tulee esim. "oletteko ajatelleet" ja seuraavassa lauseessa "oletko". No, minua ei haittaa pätkääkään ko. asia. Pääasia on ystävällinen palvelu. Myös jotkut osaavat hyvin puhutella passiivissa: "No, minkälaista puhelinta on lähdetty hakemaan?" Itsekin kiertelen passiivin kautta, jos en ole ihan varma, miten puhuttelisin.
Itsekin teitittelen, mutta yleensä vanhempia ja "arvokkaampia". Ei tulisi mieleenkään sinutella vanhoja ihmisiä, joita en tunne. Kerran tein sen virheen.
 
Olin päässyt tuntiopettajaksi erääseen kouluun (muinoin -90-luvulla), jossa oli vanha miesrehtori, hän teititteli minua, alle kolmekymppistä. Koska olin jo toista tai kolmatta kertaa käymässä hänen juttusillaan ja työtkin olivat alkaneet, sinuttelin häntä. Jolloin hän jyrähti:" Vai ollaan tässä jo niin tuttuja, että sinutellaan? Hyvä on sitten!" Huh, miten säikähdin. En tajunnut, että olin tehnyt hänen silmissään väärin, hänen olisi tullut ehdottaa sinunkauppoja minulle. Olin hypännyt hänen varpailleen.
 
Teitittelynkään ei tarvitse olla juhlallista, vaan sehän menee mukavasti small talkin lomassa. Luulen, että meidän sukupolvemme on aika tavalla tottunut käyttämään teitittelyä, vai mitä mieltä olette? Onko se nykyään edes ikäpolvikysymys? Saksassahan teitittely on ihan arkipäivää. Sitä oli ihan lysti kuunnella viimeisimmällä Saksan-reissulla. Frau Sejase, haben Sie... Brauchen Sie.. Tosin siellähän tittelitkin ovat tosi tärkeitä, Herr Doktor jne.
Mitäpä ajatuksia teitittely teissä herättää? Vaivaannuttaako teitittely, vai onko se luontevaa? Onko teitä kotona opetettu teitittelemään?
 
Olisi kova kuulla kommentteja ja mielipiteitä kaikenikäisiltä lukijoiltani!

Mukavaa torstaita teille! ; )

23.6.2015

On korusetti koossa taas


Vuosi sitten laittelin korviini yksiä lempikorujani, kullattuja, hopeisia moderneja renkaita, settiin kuuluu kaulakorukin. Korviksissa on isot koukut, mutta siitä huolimatta olin aina laittanut taakse vielä muoviset stopperit, ettei korvis vahingossakaan pääse liukumaan pois. Nyt sen yhden kerran päätin jättää stopperit laittamatta. Muistan ajatelleeni, että toinen tippuu kuitenkin.

Ja niin kävi! Kotiin tullessa toinen korvis oli teillä tietämättömillä, ja harmitti niin että melkein itketti, ja soimasin itseäni typeryydestäni. Just niin kävi, kuin olin ohimennen ajatellut. Toinen korvis jäi korulipastoon muistutuksena huolimattomuudesta, kaulakoruakaan en viitsinyt käyttää ilman korviksia.

Kunnes eilen. Siivosin kuistin rottinkilaatikoita. Siivoan niitä tietenkin silloin tällöin, mutta en ollut ennen huomannut pohjalla kiiltelevää...jotakin... Ja siellähän se hukkunut korvis majaili! Riemuni oli rajaton. Korvis oli luultavasti takertunut huiviin, josta se päätyi koriin ja jäi sinne. Vuosi sitten, ellei yli.

Korvikset pääsivät heti käyttöön, stopperit tukevasti takana. Mitä tästä opin...

 t-shirt, pants Zara / blazer J Crew / bag Chloé
shoes Converse / necklaes Maanesten, Bud To Rose 
 earrings and set below Kirsten Dyrum
watch Daniel Wellington 
On siis setti koossa taas! Että sitä voi tulla pienistä asioista onnelliseksi. Toisaalta harmittaa, että huolimattomuus on aina ollut paheeni, jota tuntuu olevan vaikea korjata... Joka päivä etsin jotakin: avaimia, lompakkoa, laseja, jotain korua, puhelinta. Joka päivä päätän laittaa tavarat jotenkin loogisesti, mutta huoh, sitten taas unohdan... Toisaalta muistan outoja juttuja. Esimerkiksi kirjani (joita on muutama sata) ovat hyllyissä värijärjestyksessä, ja muistan jokaikisen kirjan värin oikein ja sen paikan hyllyssä...  No, kaikki on niin kauan hyvin, kunhan itseni muistan viedä oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan!
 
Käykö teillekin näin, että jotain katoaa, kunnes löytyy? Etsitkö laillani tavaroita, vai oletko huolellinen ja järjestelmällinen?
 
Mukavaa tiistaiehtoota!
 
 
 

22.6.2015

Makeankirpeä sitruunakakku




Ja taas ylistetystä Glorian Ruoka & Viini-lehdestä mahtavan hyvä resepti - suosittelen lämpimästi sitrusmakujen ystäville. Olen tehnyt tämän kakun viikon sisään jo kahdesti, ja nopsasti se on kadonnut parempiin suihin. Vaniljajätski on hyvää kakun kanssa, mutta itse tykkään tästä ihan tällaisenaan, sillä kakku on mehevä ja aromikas. Pikkuinen espresso sopii hyvin kyytipojaksi.

Kakku on ravintola Ateljé Finnen bravuuri.

6 annosta / 30 minuuttia
 
50g voita
2 sitruunaa (luomu)
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
3/4 dl kermaa
1/2 dl limoncello-sitruunalikööriä
1 1/3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
 
makuliemi:
 
1 sitruunan mehu
1 1/4 dl tomusokeria
 
Laita uuni lämpenemäään 200 asteeseen. Sulata voi. Raasta sitruunoista keltainen kuoriosa ohueksi raasteeksi. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä sula voi, kuoriraaste, kerma ja limoncello. Lisää seos muna-sokerivaahtoon. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää varovasti nuolijalla sekoittaen taikinaan. Taikinan on tarkoituskin jäädä ohueksi.
 
Voitele leipävoka 26x11cm ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 20 minuuttia. Anna kakun olla vuoassa, kun teet makuliemen. Purista sitruunasta menu ja sekoita siihen tomusokeri. Kaada liemi vuokaan kakun päälle ja anna imeytyä 30 min.
 
Tarjoa kakku viipaleina. Voit paistaa kakun myös pyöreässä vuoassa (20cm).
 
Mukavaa maanantaita kaikille!