31.7.2011

Harmaata

Huomenna on elokuu, ja ainakin minun ajatukseni alkavat pikkuhiljaa kääntyä töihinpaluuseen. Olen muuten suunnitellut postausta opetyylistä, sillä tätä blogia lukee aika moni opettaja! ; ) Huomenna lähden katselemaan alkusyksyn uutuuksia ja samalla etsimään asiakkaalle työvaatteita.

Tänään kuitenkin halusin kuvailla garderoobini harmaita kesävaatteita, sillä minusta harmaa on ihana väri ja sopii hyvin loppukesään.

Innostuin laittamaan osiin kuvista korkkarit ja clutchin, ja kas - asun ilme muuttuu kummasti vaikka iltamenoihin sopivaksi. Vaalean harmaa on sitten hyvännäköinen, kun kasvoissa on vähän päivetystä.
Tämä kokonaisuus on lempparini: ei ole paitapuseroiden voittanutta! Paita Massimo Dutti, bleiska Tiger of Sweden, housut H&M, neuletakki InWear, baltsut Kanarialta, korkkarit Asos, laukku Longchamp, aurinkolasit Armani, clutch Vicosta, kello Gucci
Raitateeppari Zara, muutoin sama varustus
Housut Turnover, muutoin sama varustus 
Teille, jotka menette huomenna töihin: hyvää töihinpaluuta! Toivottavasti lomanne on ollut rentouttava!

28.7.2011

Snake charmers

Lueskelin uutta InStyle UK:n numeroa, ja eräällä sivulla esiteltiin käärmekuosia. Se ei ole eläinkuoseista ykkössuosikkini, mutta yhdet kivat korkkarit kaapistani kuitenkin löytyy. Ostin nämä Unisan korkkarit Madridista viime lokakuussa. Platformia on jonkin verran, ja jalassa ne ovat tukevat ja hyvät!

27.7.2011

Syysuutuuksia, joita haluaisin...

Aah... Pakkohan se on jo postata syysuutuuksista. Tein kollaasin Zaran, NAPin, Piperlimen, Mulberryn, Burberryn, Espritin ja Asosin löydöistä.

Tässä kaikille Barbour-faneille loistava nettikauppa, käykääpä katsomassa: http://www.countryattire.com/ , löytyy myös pieniä kokoja. Olen kauan hinkunut jo öljykangastakkia, se olisi loistava syysostos. Kaveriksi sille tietenkin reilut, matalat saappaat. Mulberryn huivi on jo, mutta kuvan vyö olisi ihana...

Joku mausteenvärinen neule on ihan must! NAPista löytyi tuo kaunis sinapinkeltainen, syysnaiselle NAPpi väri! ; )


Alkavan talven ykkösostos tulee olemaan untuvatakki, mutta mistä,se jää nähtäväksi. Kuvan takkia kuolasin jo viime talvena. Zarasta sitten varmaan hankin perusjuttuja, eli uusi sininen bleiska, musta kynähame ja sen sellaista. Kuvan liiviä tuskin onnistun nappaamaan, pitäisi varmaan kärkkyä aktiivisemmin...

Konjakinväriset saappaat löytyy matalana, vaan ei korkeana. Mustat olisivat myös kiva vaihtoehto.
Onko teidän syystoivelistanne yhtä pitkä kuin minun? ; )

24.7.2011

Huivin sitominen 3

Tämä on kaunis malli paitiksen ja vaikkapa bleiserin kanssa. Tarvitset tähän ehdottomasti suorakaiteen muotoisen huivin. Minun silkkihuivini on aika paksu, mutta sain siitä silti aika kivan näköisen.

22.7.2011

Huivin sitomiminen 2

minenHuivin sitomiminen on ollut luetuin postaukseni, joten jatkanpa nyt aiheella parin postauksen verran.

Tämä sitominen on todella helppo ja kaunis. Tarvitset suorakaiteen tai neliön muotoisen huivin silkistä tai shifongista. Kuvan huivi on ohutta silkkiä.

21.7.2011

Päivän asu

Nyt se on. Loppukesä. Aurinko on matalammalla, valo on vaisumpi kuin alkukesällä. Rusopäivänliljan alkavat kukkia. Pieni haikeus hiipii mieleen: kesä on pian ohi, liian pian...

Tänään on ensimmäinen kuumeeton päivä, ja olen onnellinen! Olen lukenut terassilla, syönyt mansikoita ja ananasta, katsellut pelloille.

Päivän mekko on viime kesän ostos Portugalista, espanjalaisketju Naturasta. Natura on kiva merkki, joka myy puuvillaisia, rentoja, hipahtavia vaatteita. Mekko on niin ei-minua, mutta pidän siitä silti!
Helteistä torstai-iltaa kaikille!

20.7.2011

Naistenviikon kunniaksi

Vieläkin toipilaana kotona olen katsonut koko joukon elokuvia, mm. Jane Campionin Yön kirkas tähti, joka kertoo runoilija John Keatsin ja hänen rakastettunsa Fanny Brawnen tarinan.

Toinen, vielä sykähdyttävämpi elokuvakokemus oli Aavikon kukka, 2009. Kirja on ilmestynyt jo 1998, ja käännetty suomeksikin. Ostin sen muutama vuosi sitten Kirjapörssistä. Elokuvan jälkeen se on ilmestynyt pokkarina.

Tarina on tosikertomus somalityttö Waris Diriestä (s.1965), joka on paimentolaisperheestä. Hänet ympärileikattiin kolmevuotiaana ja kolmentoista ikäisenä hänet aiottiin naittaa 61-vuotiaalle miehelle neljänneksi vaimoksi. Waris karkasi, vaelsi aavikon yli Mogadishuun ja pääsi edelleen Englantiin. Alku uudessa maassa oli vaikeaa. Warisista tuli aikaa myöten huippumalli, 80-luvun lopulla. Mallinuransa hän päätti 1997, mutta puhui ensimmäisenä naisena avoimesti tyttöjen silpomisesta. Siitä alkoi Waris Dirien todellinen työ. Kofi Annan nimitti hänen YK:n lähettilääksi ja Waris on tehnyt herkeämättä siitä asti työtä asian hyväksi.

Ympärileikkaus koskee 130 miljoonaa naista. Edelleen päivässä silvotaan 6000 tyttöä.

Elokuva ei tehnyt Warisista uhria, vaan uskottavan henkilökuvan. Kirjan kautta toki pääsee vielä syvemmälle. Elokuva on rankkaa katsottavaa: pienen tytön ympärileikkauskohtaus oli järkyttävä. Luettuna vielä järkyttävämpi.

Warisia esitti kuvankaunis ja tunteikas etiopialaismalli Liya Kebede.

Suosittelen elokuvaa lämpimästi, mutta varaa nenäliinoja - ja paljon. Totuus koskettaa aina syvemmältä kuin fiktio.
Pictures borrowed by Google


Liya Kebede ja Waris Dirie
Waris = Aavikon kukka

19.7.2011

Lyhyet hiukset

Alkukesästä kampaajalla käydessäni juttelimme siitä, kuinka monelle julkkikselle lyhyt tukka on tuonut lisää persoonallisuutta ja kauneutta. Ja niitähän riitti: Sharon Stone ihan ykkösenä, Halle Berry, Michelle Williams, Victoria Beckham... ja tietenkin prinsessa Diana, Angela Bassett, Judy Dench...

Minulla on ollut kaksi kertaa aikuisiälläni ihan lyhyt, 1985 ja 1997. Ihanneleikkaukseni oli aikanaan ja on vieläkin 80-luvun lopun hottissarjan Taistelupari Harriet Makepeacen kampaus. Ah! Hän oli muutenkin ihan mielettömän kaunis. Kampaajani Pirjo sanoi, että se oli aikanaan yksi pyydetyimmistä leikkauksista. No, selvää oli, että meikäläisen kahdestakymmenestä hiuksesta ei väännettäisi Makepeace-tukkaa.

Juttelimme Pirjon kanssa pitkään lyhyistä malleista, miten niitä voisi muuntaa ja laittaa - minä nääs tykkään laittaa hiuksiani. Miksi niin moni nainen pitää väkisin pitkähköä tukkaa, vaikka hento hius näyttäisi lyhyenä varmaan paremmalta. Ja kasvojen muotoonkin sopisi lyhyt pitkää tai puolipitkää paremmin. Ja aineitahan riittää mallin muunteluun, on suihketta, vahaa ja ties mitä. Olin jo vähällä leikkauttaa hiukseni, ja ostin vahapurkinkin jo testaillakseni sitä kotona. Uhosin Pirjolle, että ensi kerralla sitten...!

Tuli ensi kerta... Astuin Hair Illusioniin, ja sekä Pirjo että toinen kampaaja tervehtivät minua iloisesti tyyliin "no nytkö se lyhyt tukka leikataan"! Sanoin, että eipä leikatakaan. Syitä on siihen on monia, varmaan teko-sellaisia. Olen naamastani lihavan näköinen. Hampaat näyttävät isommilta. Kaksoisleuka korostuu. Just joo niin.

Kun katson joskus malliohjelmia, joissa nuorilta naisilta pätkäistään liehuletti pois runsaiden kyynelten kera, kommentit ovat aina samat. Mitä tuo itkee. Tukka kasvaa takaisin. Se on paljon paremman näköinen noin.

Niinpä. Miksi me naiset haluamme tukeutua hiuksiimme kuin viimeiseen oljenkorteen, emmekä edes uskalla kokeilla jotain uutta? Tai en tiedä teistä lukijoistani, olette luultavasti rohkeampia kuin minä. Kun ihminen van- kypsyy, tyyli voi kypsyä siinä ohessa.

Mietintämyssy on minulla edelleen polkkatukkaisessa päässä. Mitä jos ensi kerralla kampaajalle mennessäni todellakin luottaisin ammattilaiseen ja sanoisin: Leikkaa sellainen lyhyt tukka, jonka uskot minulle sopivan.

Kasvaahan se tukka takaisin.

Tätä halusin... Glynis Barber oli kauneusihanteeni... Ja nyt ehkä pitäisi miettiä tätä:
Mitä mieltä olette lyhyistä hiuksista? Oletteko miettineet, onko kokemuksia?

Pictures borrowed by Google

18.7.2011

Turkoosia kesärusketuksen kanssa

Voi kurjuus, iski kesäflunssa! Jazzeilta palatessa alkoi nenä vuotaa... Tärisin eilenillalla horkassa, ja nenä valui... Niinpä tämä (helle)päivä menee lekotellessa sängyssä. Mies lupasi tuoda minulle elokuun InStyle UK:n ja pari leffaa ajanvietteeksi. Kurjinta on, että pyöräilyyn tulee nyt tauon jatko ; ). Harmittaa vietävästi, kun olin jo päässyt hyvään vauhtiin, kirjaimellisesti.

Valitus sikseen!

Kuvailin sentään kesäkorusettini iloksenne! Setti on ostettu vuosi sitten Stockalta, mutta en muista minkä valmistajan se on. Käytän joko rannekorua ja korviksia yhdessä tai sitten kaulakorua yksinään. Näin kirkas turkoosi vaatii minulta ehdottomasti rusketuksen. Turkoosi näyttää erityisen nätiltä valkoisten vaatteiden kanssa! Yhdistän sitä myös konjakinruskeaan ja tummansiniseen, mutta mustan kanssa se on jotenkin kovan näköinen, harmaan kanssa tunkkainen. Nude voisi olla jännä yhdistelmävalinta. Minulla on myös kaunis syklaaminpunainen silkkipaita, jonka kanssa turkoosi näyttäisi tosi veikeältä...jonkun toisen päällä. Kavahdan liikaa värikkyyttä päälläni, joten jätän suosiolla tosivärikkäät jutut niistä pitäville!



Asu hyvin minun näköiseni: pikku puuvillatoppi H&M, housut Seppälä, huivi InWear, Unisan sandaalit vuodelta 1998
InWearin silkkihuivi on kymmenisen vuotta vanha, mutta edelleen ihailtu ja moderni!

Onko teillä, arvon lukijani, turkooseja asusteita ja mihin yhdistelette niitä?

17.7.2011

Elton John rocks!

Vietimme eilen, mieheni ja minä, tosi hauskan illan ystäviemme kanssa Pori Jazzeilla Elton Johnin konsertissa. Sanoo Iltalehti mitä tahtoo, minusta konsertti oli loistava.

"Elton köpötteli merenneidolla koristellussa frakissa flyygelinsä luokse, heilutti lyhyesti yleisölle, istahti alas eikä penkistä juuri noussut ennen keikan loppua.
Artisti ei myöskään turhia jorissut, vaan paukutti flyygeliään tuhansien keikkojen tuomalla rutiinilla kuin juna. Kappaleet seurasivat toisiaan katkeamattomana nauhana.
Legenda päätti kuitenkin poiketa keikan lopussa aikataulusta ja hemmotteli kuulijakuntaa vielä ylimääräisellä 20 minuutilla." Näin tuumasi Iltalehti.


Minä olen sellainen vanhanaikainen tyyppi, joka pitää enemmän siitä, että artisti pärjää pelkästään musiikillaan. En kaipaa suuria lavashow-juttuja. Sitäpaitsi Eltonin bändi oli mielettömän taitava: kaksi sellistiä, lyömäsoittaja, neljä huipputaitavaa taustalaulajaa perusbändin lisäksi. Elton antoi bändilleen tunnustusta lavalla, ja oli aivan oikeassa siinä, että taitavien  muusikoiden kanssa soittaminen on hauskempaa. Sain kuulla muutamia lemppareitani, mm. Tiny Dancer ja lopuksi Your Song, joka ainakin minut herkisti kyyneliin...

Mitä ihmettä Iltalehden toimittaja olisi sitten kaivannut? Koreografiaa? Asujen vaihtoa? Enemmän puhetta? Minä ainakin halusin kuulla musiikkia, ja sitä sain. Sitäpaitsi, kyllä EJ jutteli ihan tarpeeksi, ja se, että saatiin 20 minuuttia enemmän musiikkia, puhukoon puolestaan.


Minä kuuntelin konsertin korvieni mukaan tehdyt tulpat päässä. Oli karmivaa huomata, että suurimmalla osalla yleisöstä ei ollut tulppia, eikä kaikilla lapsillakaan. Vaahtomuovitulppia myydään kaikilla festareilla nykyään, ja ne ajavat asiansa hyvin. Suojatkaa, hyvät ihmiset korvanne, vaurio hiipii pikkuhiljaa. Lisäinfoa vaikka täältä:
http://www.kuulo.fi/html/kuulonsuojaus.html

Eltonin päälämppärinä toimi upeaääninen Jo Stance, eli Johanna Förstin ja rumpali Teppo Mäkysen projekti. Johannan uraa on ollut kiintoisaa seurata, sillä olemme saman pitäjän tyttöjä, ja samoissa musiikkiopiston oppilasilloissa esiinnyttiin...

Ps. Festariasuni oli niin tylsä, etten viitsi sitä edes jakaa kanssanne! ; ) Varauduin nimittäin sateeseen ja kylmään, mutta olikin lämmin ja aurinkoinen ilta!

15.7.2011

Asuja matkalta 2/2

Reissuasuissa vielä, ja ylimmässä kuvassa Zaran paita, tunikaneule ja Seppälän housut, jalassa upouudet baltsut. En varsinaisesti ole ballerina-naisia, mutta sisäinen Audrey Hepburnini sai töppösistä vauhtia! Alemmassa kuvassa Massimo Duttin silkkitunika. Rakastan silkkiä!! Ja jalassa ne toiset baltsut, Unisan.
Matkavaatteina Zaraa, raitapaita ja chinot, musta bleiska ja edelliseltä Kanarian-reissulta hankitut loaferit. Laukku veti niin pieneksi uskomattoman paljon, ja piti napakasti muotonsa!

Joko teillä, rakkaat lukijat, mieli alkaa kääntyä kohti syysvaatteita, vai olenko ainoa kummajainen?

Asuja matkalta 1/2


Gran Canaria on kiva paikka shoppailla perusvaatteita. Las Palmasin keskustassa pääkadulla Mesa y Lopezilla on El Corte Inglesin tavaratalo, jossa on hyvä osasto kansainvälisiä merkkejä. Kenkä- ja laukkupuoli tarjoavat lähinnä espanjalaisia merkkejä. Vastapäätä El Corten vaatetavarataloa on kauppa nimeltä Lopez, ja sieltä saa kohtuuhinnalla Pura Lopezin kenkiä. Korkkarit maksavat siellä n. 100 euroa.

Ostareita saaren pohjoispuolelta löytyy: El Muelle, Las Arenas, Siete Palmas, El Mirador ja outlet-keskus Las Terrazas. Näistä kaikista löytyvät mm. Zara, Berschka, Stradivarius ja kolmesta ensimmäisestä Massimo Dutti. Kenkäliikkeiden tarjonta varioi, mutta esimerkiksi kivat koripohja-espadrillot löysin El Miradorista varsin tylsän näköisestä liikkeestä, eikä hinta huimannut kukkaroa. Oma suosikkini oli Siete Palmas suuren Massimo Duttin takia! ; ) Las Palmasin vanhastakaupungista Trianasta löytyy ostoskatu, jossa on kivoja kauppoja koluttavaksi.

Melonerasin tarjonta on trendikäs, mm. Bossia, Burberryä, Lacostea yms löytyy Oasis-ostarilta rannan läheltä suurten luksuslomaresorttien takaa. Minä en niistä kaupoista löydä ikinä mitään... ei ole vain tyyliini. Lukuisten muiden trendiputiikkien lähellä on myös kosmetiikkakauppoja (myös aurinkolaseja, koruja jne.), joista olen hankkinut käyttämääni Christian Diorin Diorskin Foreveriä: kaksi pulloa viidelläkympillä, ei huono... Ihan rantabulevardin luona ravintoloiden liepeillä on myös hyviä kauppoja, myöskin klassisemman tyylin edustajalle. Eräs kenkäkauppa, jonka nimeä en nyt muista, myy valtavan kattavasti Unisan kenkiä, ja sieltä löysin mokkaballerinat kuudellakympillä.

Oma saldoni? Kaksi tunikaa ja kahdet cityshortsit Massimo Duttista, Unisan siniset mokkaballerinat ja Miss Callahan-merkkiset kitinväriset ballerinat Melonerasista, konjakinvärinen vyö ja valkoiset espadrillot El Miradorista, sekä pieni iltalaukku lentokentän Naturasta. Eli hankin kesäksi peruskamaa, jota todella tarvitsin. Alenukset olivat huimat, kuudenkympin silkkitunika lähti kahdella, mokkaballerinat puoleenhintaan kuudella, ja kitinväriset kolmella...

Kesävaatteiden shoppailu oli nyt tässä, mutta vielä on kesää jäljellä... ; )

14.7.2011

Terveisiä vastakohtien saarelta!

Hei taas viikon tauon jälkeen!! Olimme mieheni kanssa viikon löhölomalla Gran Canarian Las Palmasissa. Oli kyllä todella ihana matka, ja sain tehdä sitä, mitä halusinkin: lukea (viisi kirjaa!), löhötä altaalla, syödä, nukkua ja shoppailla. Tämä oli nyt neljäs matkamme saarelle.

GC on paikka, joka sopii minulle täydellisesti lomapaikaksi: siellä ei ole ikinä liian kuuma, on kiva vähän hablata espanjaa, ruoka on hyvää, ihmiset kivoja ja lomailu on helppoa. En nimittäin siedä hellettä, ja tässä ei ole kysymys nyt vain pitämisestä, vaan helle alkaa heikottaa ja väsyttää. Takana ovat myöskin ne ajat, kun asuttiin nuorisomajoissa ja matkattiin reppu selässä ja Anna-Leena Härköstä lainatakseni lyöttäydyttiin juttuun kaikenmaailman karvaturpien kanssa, vai miten se meni. Nyt pitää saada hyvät yöunet ja relata ihan täysin arkirutiineista! Myös talon vuokraaminen on ollut mukavaa, sellainen on toteutettu mm. Toscanassa ja Algarvessa, mutta nyt haluttiin päästä toooooodella helpolla!

Las Palmas on oikea espanjalainen kaupunki, ei todellakaan mikään kaunein, sillä se on vähän rosoisen rähjäinen. Joka tapauksessa se oli hyvä majapaikka retkillemme ympäri saarta. Se muuten pyrkii EU:n kulttuuripääkaupungiksi 2016, ja kunnostustyöt ovat hyvässä vauhdissa.

Joka on lomaillut pelkästään Playa del Inglesin turistirysässä tai Melonerasin luksusresorteissa, ei pääse sisälle ihan aitoon Kanariaan ellei uhraa paria aurinkopäivää ja käy pohjoisen pikku kylissä. Saaren pohjoisosa on huikea niin pinnanmuodostukseltaan kuin kasvistoltaankin, täydellinen vastakohta etelän karuille maisemille, tulee Madeira mieleen. Vuoristo jakaa ilmaston; pilvet eivät pääse vuorien yli, siksi etelässä on lähes aina aurinkoista. LPa oli pilvinen koko viikon, silti oli lämmin, n. 25C.

Majailimme viiden tähden hotellissa, kauniissa 120-vuotiaassa Santa Catalinassa, jota ympäröi vehmas puisto. Siellä ovat majoittuneet mm. Agatha Christie, prinssi Charles ym kuuluisia ihmisiä. Eräänä aamuna tv-kamerat olivat järjestäytyneet hotellin ulkopuolelle, poliiseja oli myös paikalla: joku poliitikko oli saapumassa hotelliin.

Uima-altaalla sai olla lähes yksin. Kesä ei ole GC:llä sesonkia, joten LPa:n hotellien hinnoissa on tuntuvat tarjoukset - vinkiksi niille joita saari kiinnostaa. Nukuin muuten elämäni unia - yhdentoista tunnin öitä, ja mies joutui herättelemään silti aamuisin...




Ja vielä matkan parasta antia:

Huomenna sitten shoppailusta ja matkan asukuvia. Alet olivat parhaimmillaan!

5.7.2011

Päivän asu

On se onni, että päivän asuina voi kuvailla näitä viileämmän päivän juttuja. Hellevaatteeni ovat surkeita viritelmiä tyyliin kauhtuneet shortsit & virttynyt toppi...

Asiointireissulle laitoin uudet Zaran housut ja otin käsivarrelle uuden laukkuni. Tämä laukku meni kyllä nyt laukkukokoelmani kärkeen, niin suloinen se on. Zaran housuissa oli muuten valmiina nude vyö. Uudet housut ovat ihanat - käsittämätöntä, että ne ovat puuvillaa ja hinta alle neljäkymppiä. Materiaalikin on tukevaa, en pidä lörtsyistä housuista ollenkaan.

Teeppari on vanha, kengät Globalin, bleiska Zarasta.

Nyt bloggailuun tulee taas pieni tauko, niin on paljon säpinää luvassa tulevalla viikolla. Oli muuten tosi hauskaa peräti viiden päivän tauon jälkeen laittaa tänne pari postausta, ja saada taas kommentteja teiltä, ihanat lukijani! : )

Nautitaan kesästä, nyt on mansikka-aikakin!

4.7.2011

Charlene ja Madeleine

Hellepäivä vei voiton Monacon häistä. Sunnuntaina tosin kovalevylle tallentui kooste. Lauantaina seurasin häitä kymmenisen minuuttia nähdäkseni Charlenen hääeleganssia.

Olihan hän kaunis, vei voiton Kate Middletonista. Silti, eipä prinsessa Victoriaa kuitenkaan päihittänyt. Vai onko se niin, että Victorian hurmaava ja avoin persoonallisuus ja suloinen, tosirakastunut pari kertakaikkiaan liikuttivat niin, että sitä on vaikea päihittää? Victoriaa on tosin koko ikänsä koulittu kuningattareksi, ja hän on tottunut esiintymään ja olemaan luonteva kameroiden ja kansanjoukkojen edessä. Charlene taasen jännitti silminnähden.

Pienessä kirkossa, jonne morsian laski kimppunsa, hän liikuttui - samoin minä. Laulu, joka kirkossa esitettiin kitaran ja pianon säestyksellä oli tosi kaunis. Tilanne kaikkiaan oli intiimi ja herkkä, täysi vastakohta prameille hääjuhlallisuuksille. Taisi jännityskin purkaantua Charlene-paralla. Albertin huolehtiminen nuorikostaan oli suloista.

Morsiuspuvun linja oli kaunis ja puki sutjakkaa Charlenea. Hiukset olivat elegantilla nutturalla ja häämeikki luonnollinen. Pienet morsiustytöt olivat hurmaavia asuissaan.
Sitten tietenkin pitää taas kerran ihastella prinsessa Madeleinea... Soitin lauantaina pikaisesti äidille, ja hän ensimmäiseksi huokasi, olenko nähnyt jo Madeleinen. Mies sunnuntaiaamuna nettilehteä selatessaan huusi minua katsomaan Madeleinea. Joten tässä hän nyt vielä kerran on:

Yksinkertaisten pukujen ja eleganssin ystävänä nostan kädet huokaisten pystyyn ja sanon: Ok, jos olisin pikkutyttö, Madde olisi juuri sellainen prinsessa, josta keräisin kuvia. Mikä toimii hänellä, ei toimi isosiskolla, jos  huomasitte hänen päiväeleganssinsa. Kaikki kunnia muuten kauniille kruununprinsessalle.

Tuleekohan Charlenesta ja Albertista onnellisia...? Sitä voi vain toivoa.

Kuvat lainattu Iltalehden verkkosivuilta

3.7.2011

Alealeale!

Minä olen aika huono aleshoppailija. Monesti tuntuu, ettei kaaoksen keskeltä löydä yhtään mitään, ihmisiä on liikaa, on jonoja sovituskoppeihin.. Monesti myös omat koot ovat menneet, joten se siitä, alkaa vain harmittaa. Lisäksi uuden sesongin uutuudet roikkuvat tangoilla freeseinä ja houkuttelevina, joten rahansa tekee mieli säästää niihin.

Kuten tiedämme, alennusmyynneistä kannattaa etsiä laatutavaraa, perusjuttuja, jotka kestävät aikaa. Tämä mielessä suuntasin ystäväni Eevan kanssa viime tiistiana kaupungille valmiina tekemään huippulöytöjä.

No, olimme jo aika tavalla myöhässä! Käsittämätöntä, että alet alkavat jo ennen juhannusta - Suomessa kun varsinainen kesä monesti alkaa vasta juhannuksen jälkeen! Sitäpaitsi, perinteisesti juhannuksen jälkeen alkavat alet. No, monessa paikassa ne olivat jo lähes ohi...vain jämät jäljellä.

Yhden ihanuuden kuitenkin löysin, ystäväni avituksella: Longchampin Roseau-malliston tämän kesäsesongin käsilaukku ja lompakko 30% alennuksella merkin omasta liikkeestä Pohjois-Espalta perjantaina. Laukun mitat ovat 34x24cm, joten se on kiva ja näppärä käsivarrella. Tätäkin ostosta sitten mietittiin Kämpin terassilla cava-lasillinen edessä - ja vielä kotonakin, kunnes siippani sanoi ostavansa sen minulle lahjaksi, valmistumisen kunniaksi. Jeeee!!

Aamulla ensimmäiseksi kurvattiin takaisin liikkeeseen, ja siellähän se odotti hyllyssä. Liikuin liikkeessä varsin vikkelään, sillä se oli lauantaiaamun kunniaksi täynnä turisteja. Plussana kaikkeen vielä lisätään myyjätytön reipas ja ystävällinen palvelu!

Laukun seuraksi oli tietenkin ostettava lompakko. Ja nyt täytyy kyllä sanoa, että Longchamp hakkaa Mulberryn - niin mahtava lompakko on taskuineen ym. Passikin mahtuu!! Tiedän myös Longchampin kestävän ikuisesti; työlaukkuni on tummanruskea isompi Roseau, ja se vetää paitsi uskomattoman paljon, myös uskomattoman painavaa tavaraa. Sisään on myös muusaantunut banaani, liitua, kaatunut mehupullo ja ties mitä, eikä laukku ole moksiskaan. Sisus on tosi helppo pitää puhtaana. (No niin, nyt tulee minusta kuva, että olen oikea sottapytty, mutta musamaikan työ on varsin hektistä ja vaatii laukulta paljon... ; ) 
Keskiviikkona Eeva tapasi muita ystäviään, ja minä menin käymään Jumbossa katsomaan Zaran alennusmyyntiä. Sieltä löytyi kaksi valkoista, söpöä peruspaitista. Toinen on pussihihainen, vähän pitsiä miehustassa. Toinen ei nyt kuvissa tule edukseen. Se on laatikkomainen, takaa pidempi kuin edestä, ohut ja vilpoinen. Lisäksi löytyi normaalihintainen, ponchomainen neuletakki. Se on kiva vähän syksymmälläkin, vaikkapa vyön kanssa. Ostin myös parit chinot, jotka ovat sen verran tukevaa puuvillaa, että eivät ihan helteille sovi. Edellisen postauksen vaatteet ovat myös Jumbon-reissulta, housut Seppälästä ja paita Globalin Stockalta.
Hellemekot, joita alunperin lähdin metsästämään, jäivät löytymättä. Pitääpä muistaa olla ensi keväänä ajoissa liikkeellä, jos niitä haluaa.

Olisi kiva kuulla, oletteko käyneet aleissa ja mitä on mukaan tarttunut!

1.7.2011

Illallinen Sirpalesaaressa

On ollut ihana viikko, ja minäkin olen vihdoin päässyt lomatunnelmiin! Siihen on ollut osasyynä tietenkin ihanat ilmat, mutta etenkin rakkaan ystäväni Eevan Suomen-vierailu. Meillä on pitkä historia, joka alkoi seiskaluokan alussa, kun pääsimme samalle luokalle. Ruotsin kielistudiotunneilla istuimme vierekkäin ja kirjoittelimme lappuja toisillemme. Sen jälkeen tie on vienyt halki yhteisten opiskeluvuosien, ulkomailla opiskelun ja monien vaiheiden jälkeen taas nykytilanteeseen, missä valtameri on välissä... No, skype on onneksi loistava keksintö.

Viikkoa on vietetty shoppaillen, kahvitellen, grillaillen ja ihan vain myös löhöten ja jutellen, mutta eilen Eeva vei minut ja mieheni Sirpalesaareen ravintola Saareen syömään. Ilma ei olisi voinut olla ihanampi! Pöytävaraus oli hyvä, koska tilaa ei muuten ravintolassa ollut. Kaivopuiston laiturilta piskuinen vene kiidätti parin minuutin matkan päämäärään.

Eeva on ollut aina muoti- ja tyyli-inspiraationi, ja kuvaa katsoessa ymmärrätte miksi! Yhdessä on monesti naurettu muotikokeiluja, joita nuorena tyttönä tuli harrastettua.
Eevalla oli yllään Guess by Marcianon paitis, Gapin puolihame, Geoxin pistokkaat, RayBanit ja LV Neverfull PM. Minä olin rennosti Globalin tunikassa, Seppälän housuissa, mukana Marc O´Polon huivi ja jalassa Gran Canarialta ostetut loaferit.

Ruoka oli oikein hyvää. Alkuruuiksi nautimme tervagraavattua lohta, mies otti saaristolaissalaatin savuahvenesta. Pääruokia en muistanut kuvata, koska kävin niin innokkaasti suussasulavan Ahvenanmaan lampaan kimppuun. : ) Tervajäätelö oli tosi ihana makuelämys. Mies otti juustokakkua, hyvää oli sekin.

Emme halunneet istua auringossa, joten pöytämme oli sisäpihan syvennyksessä. Se ei ollut ihan maailman viihtyisin paikka, joten olisi kiva, jos aurinkovarjoja olisi ollut tarjolla myös kallioilla, missä ulkopöydät olivat. Palvelu oli oikein huomioivaa, mikä oli mukavaa, koska ravintola oli ihan täynnä. Hyvä ruoka, seura ja kupliva laseissa veivät täydellisiin kesätunnelmiin!
Heinäkuu on vasta aluillaan, ja kaikkea mukavaa tiedossa. Stylistiopinnotkin ovat nyt loppuun suoritetut, joten ansaittu relaaminen on paikoillaan!