Toivepostaus: Business casual 2/2

Tässä lauantain postaukseen jatkoa, eli mix and match-tyyliin kollaasien vaatteista. Ystäväni kaapista ei löydy juurikaan mustaa tai burgundia, ei rusettipaitoja tai pitkiä, epäsymmetrisiä villatakkeja, joten: voilá!!!

Tässä kollaasissa tarjoilen pientä neuletta silkkipuseron päälle! Pitkän ja hoikan ei tarvitse huolehtia linjan katkaisusta niinkuin lyhyen naisen. Hauskinta olisi, jos neule olisi niin lyhyt, että obi-vyö näkyisi alta.

Tässä varsin tummia värejä, mutta tumma nainen ei huku näihin väreihin. Neuletakin linjat ovat kiinnostavat, ja samanväriset housut ja kengät luovat pitkää linjaa, sanoin kuin villaneuletakkikin. Tiffany notes on oma suosikkini Tiffanyn sarjoista.

Obi-vyön voi laittaa joko mekon vyötärölle tai villatakin päälle. Koska mekon linjat ovat yksinkertaiset, kaikenlainen asustus sopii hyvin, ja jujua voi lisätä vaikkapa kengillä, vöillä tai huiveilla. Yksinkertaisessa tyylissä ylellisyys on hyvissä materiaaleissa - ei voi mennä pieleen. 

Tämän mekon kanssa ei muuta tarvitsekaan, se on näistä mekoista ehdoton suosikkini. Avokkaat olisivat astetta formaalimpi vaihtoehto, mutta hoikkasääriselle ystävälleni sopisivat myös nilkkurit.

Läpikuultavan neuletakin alle voi laittaa myös topin. Hameen vyötärö on kaunis nahkareunoineen!

Avainkoru tuo vähän blingiä tähän kokonaisuuteen.

Itse voisin valita päälleni nämä! Olen sen verran mukavuudenhaluinen...

Tällaisia kollaaseja tein tällä kertaa, ja toivottavasti ystäväni sai inspiraatiota edes hiukkasen!

Mukavaa maanantaita kaikille!

Illan asu 29.10.

Menimme eilen mieheni kanssa syömään hääpäivän kunniaksi Töölöntorin Mamma Rosaan. Se on kiva, rento ravintola, jossa on hyvä palvelu ja ruoka. En pidä fine dining-ravintoloista, joissa alkuruoka on ruokalusikallinen keittoa ja pääruoka kämmenenkokoinen lihanpala pari porkkananpalasta kyljessä. Ruokaa pitää olla kunnolla, että lähtee nälkä. Olen kova tyttö syömään, ja tulen vihaiseksi, jos ravintolassa on liian pienet annokset! : ( Mamma Rosassa ei ole yleensä ollut pelkoa nälkäiseksi jäämisestä.

Söin alkupalaksi antipasto miston, ja se oli herkullinen kokonaisuus lihaa, vuohenjuustoa, omenakompottia ja ties mitä namia. Pääruuaksi otin karitsaa, ohessa bataattivuohenjuustoröstiä. Ja arvatkaas mitä! Menimme Hesburgerin kautta kotiin! Oli pakko saada ranskalaiset ja Pehmyt dumle-kastikkeella!

Kohti marraskuuta mennään...

Toivepostaus: Business casual 1/2

Ystäväni toivoi minulta business casual-postausta. Tartuin mielelläni haasteeseen ja haravoin nettikauppoja mielessäni ystäväni toive. Business casualin määritelmä löytyi ytimekkyydessään wikipediasta:

"In general, business casual means dressing professionally, looking relaxed, yet neat and pulled together."

For women: A reasonable length skirt or trousers of a non-jeans material combined with a top (such   as a dress shirt, polo, or sweater set) is considered acceptable. An informal dress with appropriate skirt length is also acceptable.

Ystäväni on pitkä, hoikka ja tumma, tyyliltään yksinkertainen ja klassinen. Päädyin perusväreissä mustaan, valkoiseen, harmaaseen ja burgundyyn, jota en ystäväni vaatekaapissa ole nähnytkään! Rohkeasti tarjoan hänelle myös rusettikauluspaitaa, vaikka hän ei niistä kovin pidäkään, samoin pitkää epäsymmetristä neuletakkia! Minusta ne kuitenkin antava naisellista ja vähän romanttista silausta yksinkertaisten leikkausten pariksi.

Tiffanyn koruista on kovasti ollut juttuja eri blogeissa, joten päätin lisäillä niitä mausteeksi. Nuoret naiset keräilevät mielellään charm-koruja, mutta jääköön ne nuorille. Aikuiselle (ja tässä tapauksessa pitkälle ja näyttävälle) sopivat paremmin yksinkertaiset ja selkeät, mutta muodoiltaan näyttävät korut. Vähän blingiä kuitenkin laittelin joukkoon.

Alla muutamia kollaaseja, joiden vaatteita yhdistelen seuraavassa postauksessa. Vaatteet ovat valittu Net A Porterin, Matches fashionin ja Shopbopin nettikaupoista.

Paitapuserot ovat kauniita, klassisia ja tyylikkäitä ratkaisuja. Mukana ei ole yhtään "tavallista", vaan jokaisessa on jokin juju. Keskellä suosikkini Alexander McQueenin silkki-ihanuus. Harmaa jerseypaita Max Mara, sininen silkkipaita Stella McCartney, harmaa rusettipaita L´Agence ja tumma rusettipaita Hamilton Paris.

Puolihameita ja suoria housuja. Korkea vyötärö sopii ystävälleni loistavasti ja bootcut korostaa pitkiä sääriä. Burgundinpunainen hame DvF, musta kynähame Rachel Roy, burgundinpunaiset housut Raoul ja mustat DvF.

Mekkoja, joissa on jokin juju. Vasemmalta Rachel Roy, DKNY, DvF ja Issa. Eikö Rachel Royn mekko ole mieletön? Se löytyy Shopbopista.

Kivoja neuleita... Vasemmalta Inhabit, Rick Owens ja DvF. Kun pienen neuleen pukee paitiksen päälle, asuun tulee särmää eri tavalla kuin perinteisestä villatakista.

Kenkiä: nilkkurit Louboutin, solkiavokkaat DvF, avokkaat Michael Kors, obi-vyöt löytyivät haulla netistä. Pikku neule livahti tähän kuvaan vahingossa... Obin voi pukea myös pitkän ja ohuen villatakin päälle.

Tiffanyn koruja... Nämä kuvat eivät ole virallisilta sivuilta, koska kuvansiirto ei onnistunut. Suosikkini on Tiffany notes-sarja, mutta pidän myös hopeahelmisarjasta. ...ja avaimista!

Seuraavaksi sitten sekoitellaan! Tämä postaus luvassa maanantaina, koska tänään kuvaillaan vähän ilta-asua. Menemme hääpäivän kunniaksi syömään, ei kuitenkaan mitenkään kovin formaalisti.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Ihosta ja meikkivoiteista

Nytpä tarinaa ihosta! Kuten eilisessä postauksessa jo kerroin, olen tosi laiska kosmetiikan kokeilija. Jos löydän hyvän tuotteen, yleensä pysyn siinä kauan aikaa.

Ihoni kunto on vanhemmiten parantunut. Kärsin kolmekymppisenä ns. umpikomedoista, eli ihonalaisista talinäppylöistä, jotka eivät muodostuneet finneiksi asti, vaan tekivät suuria paukamia ihon alle. Asuin tuolloin Amerikassa, ja olin epätoivoinen. Pahimmillaan leuassani oli kahdeksan paukamaa, jotka eivät muuttuneet miksikään, jököttivät vain paikoillaan viikkokausia.

Pelastus tuli venäläisen kosmetologin muodossa, jota suositteli minulle amerikkalainen ystäväni. Hän puhkaisi paukamat ohuella neulalla, tyhjensi talitukkeumat ja käsitteli niitä jollakin sähkölaitteella, en tiedä mikä laite se oli, mutta rätinää se piti ja iholla tuntui pieniä sähköiskuja. Minun piti käydä puhdistuttamassa leukani joka kymmenes päivä. Tyynyliina piti vaihtaa joka toinen päivä. Sain käyttää vain tiettyjä meikkivoiteita, ja meikkisienet piti pestä joka kerran desinfioivalla saippualla ja vaihtaa usein uusiin. Näin mentiin muutama kuukausi, ja leuanseutuni parani täydellisesti. Arpeakaan ei jäänyt Milan käsittelystä.

Onneksi löysin Suomeen palattuani kosmetologin, joka oli ihan yhtä taitava puhdistamaan umpikomedot kuin Mila siellä Ameriikan mailla. Tosin ongelma ei koskaaan enää päässyt yhtä pahaksi. Nyt, kun juon oman porakaivon luomuvettä ja katson vähän, mitä laitan suuhuni, näpytkin ovat pysyneet pois. (Tosin juusto, pizza ja suklaa tuovat naamaani finnejä, sanokoot viralliset tutkimukset mitä vain niiden vaikutuksesta ihoon.)

Muita ihonhoitorutiinejani ovat säännöllinen kuorinta ja savinaamiot (Lumene), ja voiteeni ja tehoseerumini ovat  Denova pro-sarjaa, jota mm. kosmetologini käyttää. Käytän myös paljon GC:lta hankittua (ja siellä valmistettua) alove vera-voidetta, joka on kyllä ihan ykkönen, mm. isäni aurinkoihottuma parani sillä. Se rauhoittaa couperoottista ihoa ja tekee sileää jälkeä!

Ihonpuhdistuksessa käyn 3-4 kertaa vuodessa. Voimistelen myös päivittäin kasvolihaksia: minulla on varsin hauska kirja, jossa on jumppaohjeita koko kasvojen alueelle.

Koska ihoni on sekaihoon taipuvaista sorttia ja työpäivät varsin meneviä, meikkivoiteen haluan olevan kestävä ja peittävä. Olen käyttänyt kolmisen vuotta Christian Diorin Diorskin Foreverin vaaleinta sävyä. Se on ollut tosi hyvä valinta. Stockmannilta ostettuna sen hinta on reilut viisikymppiä, mutta Gran Canarialta hankin kaksi pulloa kuudellakympillä.

Päätin kuitenkin kokeilla Joe Blascoa reilun parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Blascosta tulee mieleen opiskeluaikojen teatteriavustajan hommat, jossa tummaa Blascoa vedettiin naamaan kunnon sienellä reilu kerros. Sen poistaminen oli hikinen homma, ja kasvovettä kului pullotolkulla. No, meikkipohjaksihan ei samoja määriä laiteta, ja pieni voide kestää vuoden päivät. Luomille ja silmien alle valovoiteeksi on oma, pienempi voide, mikä kyllä toimii hyvin pitkän päivän luomivärin alla.

Harmi, kun en ole perinyt äitini ihoa, hänellä ei ole nyt liki seitsenkymppisenä yhtään ryppyä! Vielä ei ole minullakaan kovin montaa, liekö syy rasvaisessa ihossa tai suht terveissä elintavoissa. Pahimmat iho-ongelmat ovat toivottavasti takanapäin!

Mitenkä teillä, hyvät lukijani, ovatko pahimmat ongelmat ihon kanssa historiaa?

Päivän asu 26.10.

Kiitos teille ihanille laukkukommenteista! Oli tosi kiva lukea niitä.

Päivän asuni oli värikäs! (Oho, mistäpäin puhaltaa...?) Bleiserini on vuoden vanha heräteostos ja varsinainen outolintu kaapissani. Väri on kyllä mitä maukkain oranssiin taittuva punainen. Oli kiva pukea vähän väriä ylleen tänä harmaana syyspäivänä. Ja mikäs se kainalossa koreilee...

Välillä pitää huilata, kun poseeraaminen on niin rankkaa, hihi...

Tässä yritetään esitellä mutterikorviksia - laukussa kun on samanlaiset koristemutterit!

Huomenissa sitten meikkivoidejuttua, sillä olen vaihtanut merkkiä. Olen yleensä merkkiuskollinen, sillä olen tosi laiska kosmetiikan kokeilun suhteeen. Meikkivoiteen pitää pysyä sekaihollani koko päivän, sillä en ehdi meikkiä päivän aikana korjailemaan.

Paitis Esprit, bleiseri More&More, farkut Zara, saappaat Marc O´Polo, korvikset ja laukku Marc by Marc Jacobs, vyö Abro.

Päivän asu 25.10.

Olipas ihanan lämmin päivä tänään! Auton mittari näytti 11 astetta, aamulla vain kolme. Pukeudu siinä nyt sitten sään mukaan! :  ) Villakangastakki aamulla on ihan passeli, mutta iltapäivällä liian kuuma.

Ajattelin tänään, että tavallinen arki on ihanaa. Töissä kun on mukavaa, itse on terve... Kaikkien kuntoilu-, sokerilakko-, ja muiden päätösteni lisäksi päätin kerrata espanjaa! Autossa työmatkalla pyörii Español Uno I -cd. (Luin kolme vuotta sitten kesäyliopistossa koko syyskauden espanjaa, ja tahti oli aika hurja...) Harmittaa, kun aikanaan oppi paljon, mutta on myös unohtanut paljon, ja halu puhua on kuitenkin kova!

Mieluisat työvaatteet ovat osa mukavaa arkea. Näillä mentiin tänään:

Housut ja paita Zara, kengät Mazzini ja neuletakki repeat Nectarinesta, ja uusin eye candy, Marc by Marc Jacobsin laukku. Pilottilasit Stockalta miestenosastolta. Kuvat on muuten otettu ensi kertaa itselaukaisijan ja kolmijalan avulla, ja yksi kuva peilin kautta - pitihän sitäkin kokeilla! Olipa vähän säätämistä... Yleensä mieheni kuvaa tarkkojen ohjeiden mukaan, heh, ja käyhän se niin nopeammin.

Tämä ilta kuluu chillaillessa vaan, mitä nyt välillä vähän silitystä ja yleistä järjestelyä.

Ihanaa arki-iltaa kaikille! : )

Francesca tote

Syyslomalla kului pari päivää Helsingin kauppoja kiertäessä, ja pari kivaa juttua talven varalle löytyikin: talvisaappaat ja toppatakki, jotka esittelen joskus myöhemmin kun niiden aika on.

Sen sijaan en varautunut ollenkaan yllättävään rakastumiseen Stockmannin laukkuosastolla! Ah ja voi! Marc by Marc Jacobsin ihana, suklaanruskea Francesca totehan siellä roikkui näytillä. Olin kyllä tuuminut, että jo parhaat päivänsä nähnyt tummanruskea Longchampin Roseau joutaa pikkuhiljaa eläkkeelle työlaukun virastaan. Sen tilalle voisi tulla joku rento, silti tilava malli.

Kun peilailin laukkua kaupassa, se vakuutti minut ensikosketukselta. Kantokahvat olivat tukevat, laukku tilava, sisällä yksi iso vetoketjullinen tasku ja pari pienempää taskua kännyköille tms. Himmeäkultaiset koristeet olivat tyylikkäät, eivät ollenkaan liian blingit. Parasta oli kuitenkin laukun suklaanruskea nahka, joka oli Italiassa työstetty.

Kuulostaako rakastuneen puheelta? ; ) Kyllä vain! Itsekin yllätyin, että ostin Marc by Marc Jacobsia, sillä en ole ollut mikään ko. merkin innokkain fani.

Yön yli mietin ja sitten kurvasin ostamaan sen. En ole katunut - I love it!! Tulette varmasti näkemään sitä tulevissa asukuvissani. (On muuten ollut vähän huono omatunto, kun en ole postaillut asuja kunnolla vähään aikaan... Lupaan tehdä parannuksen asiaan.) Hauska yksityiskohta laukussa ovat myös kuusikulmaiset koristenapit tms., koska M by MJ-korvikseni ovat samanlaiset!

Mukavaa maanantaita kaikille!

Ps. Taistelu kaamosväsymystä vastaan on alkanut tosissaan: eilen kahvakuulaa, tänään sauvalenkki!

Inspiraatioita

Tunnustan: nyt on motivaatio-ongelmia vähän joka suuntaan: arkeen paluuseen ihanan viikonlopun jälkeen, kodinhoitoon, liikuntaan, ruuanlaittoon... Mikä mättää? Harmaa, lokakuinen syyssääkö? Yritän tolkuttaa itselleni, että valitus pois, asiat ovat hyvin, arki on ihanaa. Niinkuin se oikeasti onkin!

Tein loppukesällä päätöksen. En valita mistään ainoanakaan terveenä päivänä elämässäni, ja opetella tietoisesti optimistisemmaksi ihmiseksi! Päätös on pitänyt hyvin, ja olen ollut tyytyväinen siihen, miten päättäminen on vaikuttanut arkipäivään. Olen todellakin ollut hyväntuulisempi ja iloisempi!

Mutta nyt on vähän tahmeaa... En silti aio alkaa valittaa, vaan tunnistan itsessäni tämän pienen pessimistisyyteen viittaavan tunteen. Siispä mietin, mistä saan iloa arkeen ja voimaa uuteen viikkoon.

Yksi asia voisi olla pukeutuminen!

Inspiraatioita haen paitsi lehdistä, myös netistä, kuten vaikkapa Stylebob.comin sivuilta! Ihanat värit, materiaalit ja yhdistelmät saavat minut inspiroitumaan ja miettimään sitä pientä, mutta merkittävää seikkaa: mitä laitan aamulla päälle...

Toivottavasti ette anna syyspimeyden masentaa, vaan löydätte omat tapanne jaksaa kohti talvea!

Miten sinä jaksat syksyn pimeissä, kerro meille!

Pictures borrowed from Stylebop.com

Pieni ajatus jouluvalmisteluille

Tunnustan sen nyt kaiken kansan edessä: olen jossain määrin jouluhullu.

Jouluhulluus on sitä, että alkaa jo lokakuun alussa puhua joulusta, suunnitella sitä, miettiä lahjoja ja kodin koristuksia. Kotiin alkaa ilmestyä joululehtiä, ja miestä raahataan kauppaan katsomaan kaikenlaisia jouluvalovirityksiä viekasta näytellen: sopisiko tuo meille, mitä tykkäät...?

Käytännössä se on sitä, että töissä on musiikinopettajan huippusesonki itsenäisyys- Lucia-, joulujuhlineen ja muine pikkujouluineen ja konsertteineen. Se on kivaa aikaa, mutta joulukuun viikonloput on aika poikki. Jouluun haluaa itsekin virittäytyä rauhassa tunnelmoimalla joulukonserteissa. Nuorena kävin kuuntelemassa Jakarandan joulukonsertteja, nykyään Ylioppilaskunnan Laulajat on se ykkösjuttu!

Laitamme kotiin kuusen jo hyvissä ajoin, valotkin ikkunaan jo adventtina. Leivon usein etukäteen kaikennäköistä, ja kun on joulu, olen jo vähän kyllästynyt jouluruokiin ja -leivonnaisiin. Joululauluja on minulle turha yrittää soittaa... Ymmärtänette miksi! : ) Uudenvuoden jälkeen kuusi lentää yleensä pihalle, ja silloin siinä ei ole enää neulasia jäljellä. Välillä ahdistun siitä, että kun en osaa tehdä mitään lehtikuvien tapaisia asetelmia, sellaisia hienoja virityksiä takan päälle vanhoista tavaroista, kävyistä ja ruseteista. Haluaisin osata. Niinpä koristelen pääasiassa valoilla, kukilla ja havuilla.

Joulu se tulee tänäkin vuonna, ja taas huomaan innostuvani. Aion kokeilla uusia reseptejä ja yrittää väsätä muutamia asetelmia pianon päälle tai takanreunukselle. Hankin jo ensimmäiset joululehdet, ja olihan niissä vaikka mitä ihanuuksia!

Tässä on teille muille jossain määrin jouluhulluksi tunnustautuville ripaus uusista joululehdistä:

Onko muita jouluvalmisteluista innostuvia tai ehkä vähän ahdistuvia? Ollaanko lokakuun lopussa liian aikaisin liikkeellä vai onko hyvä aloittaa jo jouluvalmistelut?

Päivän asu

...on eilisen torstain työasu. Kerrospukeutuminen töissä on nyt must, sillä vaikka aamut ovat kylmät, päivällä on aika lämmin vielä, ja varsinkin kun heiluu koko ajan. Nauratti, kun poseeraan näissä kuvissa kuin luokkakuvassa. No, mikäs siinä!! : )

Kauluspaita Zara, neuletakki Repeat, huivi Daks, housut Zara, saappaat Mazzini, aurinkolasit Prestige, Stockmann.

Tänään on ihan erityinen perjantai, sillä saan rakkaan ystävän kylään viikonlopuksi! Olemme olleet ystäviä kohta 20 vuotta. Laitan illalla hyvää ruokaa, ja sitten parannamme maailmaa hartaasti ja pitkään. Käymme huomenna myös kaupungilla, edelleen syömässä hyvin, shoppailemassa ja kahvilla istuksimassa. Mikäs sen mukavampaa!

Ihanaa viikonloppua myös telle, lukijani!! : )

Niks naks sanoivat sakset

...syyslomalla taitavan kampaajani Pirjon käsissä Hair Illusionissa! Toivoin vähän vaaleampaa lookia. Alle laitettiin vaaleaa kuparia pohjaksi ja päälle luonnollisenvaaleaa raitaa. Pirjo taiteili hiukset eteenpäin, mutta tässä mallissa on se ilo, että sitä voi laittaa itseasiassa aika monella tavalla. Heeeeei, postausidea!! - miten tätä mallia muunnellaan! Tietenkään en saa sitä yhtä kauniisti laitettua kuin Pirjo, mutta voipi yrittää.

On se mahtavaa, että uskaltaa antaa ammattilaiselle vapaat kädet. Hyvä minä. Nyt olen niin ihastunut lyhyeen tukkaan, etten haluaisi pitkää - no joo, pitkää ja pitkää - takaisin! Aamulla hiusten laitto käy nopeasti, ja voi käyttää ne liikenevät minuutit siistimpään silmämeikkiin! ;  )

Korvikset Susanne Friis Björner, villapaita Lexington

Upea Eija-Riitta

Kiitos kommenteista liittyen postaukseeni tyylikkäistä naisista. Ahkera meppimme Eija-Riitta Korhola oli mainittu pariinkin otteeseen, ja todellakin: tässä on oman postauksen ansainnut nainen.

Eija-Riitta on Linnan juhlien seuratuimpia kaunottaria, ja olen aina innolla odottanut hänen juhlalookiaan. Joka kerran hän on ollut näyttävä, vaikka puvut aina eivät ihan onnistuneimpia valintoja olisivatkaan olleet. Joistakin olen pitänyt, joistakin en. Hän kuitenkin uskaltaa näkyä ja säihkyä upean aikuisen naisen tavoin, eikä taatusti pelkää kokeilla uusia lookeja.

Kuva: Jari Suominen
Alla netistä löydettyjä iltapukuja Linnan juhlissa. Olisi kivä nähdä hänellä joku ihan simppeli, kapea, kevyt iltapuku näiden raskaiden helmojen sijaan, vaikka näyttäviä ne olisivatkin.

Espanjalainen flamenco-luomus herätti huomiota. Voi, kun ryhti olisi ollut vielä parempi. Oikeanpuoleinen mekko ei ollut paras valinta, vaikka korostaa jälleen kauniisti Eija-Riitan kaunista hartiaseutua.

Jos saisin pukea Eija-Riitan Linnaan tänä vuonna, voisin ehdottaa vaikkapa näistä seuraavia ihanuuksia Net A Porterilta:

Hopeanhohtoisessa juhlapuvussa olisi tyylikäs... Nämä kaikki ovat todella kauniita.

Väriä! Keskimmäinen on raikas, punaisissa Eija-Riitan oma figuuri näyttäisi upealta!

YSL:n puvun seksikkyys on selkäpuolella. Donna Karanin puku sopisi Eija-Riitan omiin väreihin. VB:n puvussa on dramatiikkaa, mutta kauniit linjat.

Jos näistä saisin valita, ottaisin Eija-Riitalle YSL:n mekon. Siinä olisi ihan toisenlainen juju kuin Eija-Riitan tähänastisissa mekoissa. Sitten hiukset kiinni rennon huolettomalle nutturalle niskaan, vähän smoky eye-silmämeikkiä, näyttävä kullanvärinen cuff-koru ranteeseen, kullanväriset pienet korvikset ja ei kun juhlimaan!

Mikä puku pukisi teidän mielestänne Eija-Riittaa parhaiten?

Pictures by Google and Net A Porter netshop

Heppoinen kirjavälipala

 

Nappasin viikonloppuna mukaani Candace Bushnellin kirjan Carrien nuoruusvuosista. En odottanut mitään suurta ja järisyttävää kirjallista kokemusta, mutta halusin kuitenkin lukea mistä Carrie on lähtöisin ja millä tavoin hän lähti raivaamaan tietään kirjailijaksi.

Kirja on tyyliltään aivan erilainen kuin TV-sarjan innoittanut menestyskirja Sex and the City, lähinnä kuin teiniromaani, huono sellainen. Juoni on hatara ja henkilökuva Carriesta jää pinnalliseksi. En saanut nuoresta Carriesta oikein minkäänlaista kuvaa. Nuori Carrie pyristelee pikkukaupungissa rakkaus- ja perhehuoliensa kimpussa ja haaveilee kirjailijan urasta. Suurin huoli on rakastaako poikaystävä vai ei. Hohhoijaa... Mukaan sekoitetaan muutama petollinen ystävä, ja soppa on valmis.

Eniten minua ärsytti yksi pikkuseikka, joka tuli sarjassa enemmän kuin selväksi: Carrie ei kokkaa, vaan säilyttää villapaitojaan uunissa. Tässä kirjassa hän opetteli tekemään ruokaa Julia Childin kuulun keittokirjan reseptien mukaan.

Seuraava kirja käsitteleekin sitten Carrien ensimmäistä kesää NYC:ssä kirjoittajakurssilla. Aikookohan Bushnell kirjoittaa hänestä siihen asti, kun ensimmäinen kirja alkaa? Ratsastaako kirjailija TV-Carrien mielikuvilla seuraavat osat?

Kirja lentää pokkaripinooni ja sitä tietä kesämökkikirjojen pinoon.

Tyylikkäitä naisia

Postauspääni löi tyhjää. Muistikirjassani olisi ollut listoja mahdollisista aiheista, mutta minkään teko ei nyt oikein napannut. Selailin nettiä, ja vastaan tuli kuvia Jennifer Anistonista. Ja niinpä keksin esitellä teille "suosikkinaiseni".

Suosikkinaiseni ovat tyylikkäitä, charmantteja ja hauskanoloisia naisia. Vaikka tyylikkäitä naisia on pilvin pimein, näissä viidessä on jotain syvemmältä sykähdyttävää: charmi, lumoava kauneus, elämäntarina, auringon ja meren tuulahdus, veikeä hymy...

1. Jennifer

Tyylikkäin nainen forever and ever. Jennifer on " a girl next door", jonka yksinkertainen tyyli on kertakaikkiaan tyrmäävän upea. Hän ei koskaan näytä siltä, että yrittää liikaa. On sitten jalassa farkut tai päällä mekko tai pitkä iltapuku - hän on upea.

2. Audrey

Olin kaksitoistavuotias, kun sain katsoa iltamyöhällä tulevan My Fair Ladyn. Rakastuin elokuvaan totaalisesti, ja olen siitä lähtien jumaloinut häntä. Seuraavat Audrey-elokuvat, jotka lapsena katsoin olivat Loma Roomassa, Kaunis Sabrina ja Nunnan tarina, jota inhosin. Nyt aikuisena varmaan senkin ymmärtäisi toisin. Aamiainen Tiffanylla kuuluu myös suosikkeihin, mutta luin Truman Capoten kirjan ennen kuin näin elokuvan.

Osaan My Fair Ladyn kaikki laulut ulkoa, ja olen niitä esittänytkin! Audreyn elämänkerrat on luettu ja dokumentit katsottu. Hänen elämäntarinansa oli kiinnostava ja hyvin, hyvin liikuttava.

3. Maija

Maija Lehmusvirta, MTV3:n ankkuri on ainoa suomalainen listallani. Toki suomalaisnaisissakin on tyylikkäitä, mutta en oikein keksinyt ketään jonka tyylistä todella pidän. Maijan tyyli senkun paranee. Netistä ei löytynyt kivoja kuvia hänestä, mutta aina iloitsen kovasti, kun Maija on työvuorossa - kun kiinnostaa niin kovasti mitä hänellä on yllään!

4. Madeleine

Ruotsin Madeleinella on kaikkea, mitä voi elämältä toivoa: hän on nuori, kaunis, rikas ja vielä prinsessa... Silti rakkaudessa niin petetty. Madeleinen juhlatyyli on varsin koristeellinen, hän suosii juhlapuvuissaan röyhelöitä ja pitsejä, ja ne sopivat hänelle. Vaikka prinsessasisaruksista symppaan enemmän Victoriaa, Madeleinen kuvat pitää silti aina katsoa tarkkaan.

5. Reese

Pikkuruinen Reese on listani musta hevonen. Jo Blondin kostosta lähtien olen sympannut tätä blondia, joka on loistava komedienne. Oscar tuli Walk The Line-elokuvan June Carter Cashin osasta. Tykkäsin tosi paljon puvustuksesta elokuvassa Sweet Home Alabama, joka on täydellinen hyvän mielen elokuva! Reesen tyyli paranee koko ajan, ja punaisella matolla hän on aina upea. Tässä naisessa on charmia!

Kuudentena listallani olisi hyvä ystäväni Eeva, joka on aina ollut inspiraationa minulle niin pukeutumisessa kuin elämäntavoissakin! Kolmikymmenvuotisessa ystävyydessä on koettu jos mitä, ja tyyli-ja muotiasiat ovat olleet molempien sydäntä lähellä jo teinistä. Välillä nauretaan niille nuoruuden muotikokeiluille, joihin on tullut sorruttua!

Hei nyt gallupia teidän suosikkipukeutujistanne!

Pictures borrowed by Google