30.4.2012

Vapunaatto

Nyt se tein - hankin uuden ylioppilaslakin vanhan ja liian pienen tilalle! Vihdoin sain sen aikaiseksi, sillä halusin vapunpäivän brunssille päähän sopivan lakin. Vanhassa on kultainen lyyra, mutta sitä en osaa tähän hätään vaihtaa, joten olkoon toistaiseksi.

Tänään ei juhlita millään lailla, sillä olen karseassa nuhassa. Lämpöä ei sentään ole, joten huomenna varmaan ulosmeno onnistuu.

Ylioppilaslakin saanti oli minulle tärkeä, sillä rakastin, ja rakastan yhä kunnon juhlia. Ainoa pelkoni oli, että reputtaessa kirjoitukset en saisi juhliani... Ja sitten kun ylioppilaaksi pääsy varmistui, pelkäsin, etten saisi tarpeeksi kukkia! Vanhemmat pitivät huolen, että sain kunnon ruusukimpun. Arvosanat eivät olleet minulle tärkeitä, paitsi se äidinkielen laudatur. Olin sellainen huoleton, kova nauramaan ja itkemään - ja tosi, tosi lapsellinen.

Ensimmäisenä vappuna ylioppilaaksi tulon jälkeen lähdin tyttökaverini kanssa lähikaupunkiin autolla. Äidilläni oli Saab 96, jossa oli käsivaihteet, ja sillä kruisailtiin menemään. Muistan, että minulla oli upouusi vaaleansininen, pitkä farkkutakki, jossa oli ajan hengen mukaan aika suuret olkatoppaukset. Tukka oli tietenkin permanettikiharoilla. Olin ihan älyttömän muodikas! Söimme kaverini kanssa kaksi prinsessaleivosta kumpikin, toisen kanssa taisi tehdä vähän tiukkaa.

Sibelius-Akatemia-ajan ensimmäinen vappu meni omien kavereiden kanssa, kun muut pukeutuivat vastahankittuihin haalareihin. Olin vähäsen muita opiskelukavereitani vanhempi, eikä haalarivappu enää kiinnostanut.

Viime vaput ovat kuluneet pihatöissä kotona, ja minusta se on nykyään ihan paras tapa juhlia vappua! Simaa en ole tehnyt enää vuosiin, tippaleivät sentään pitää saada. Hyvin keski-ikäistä, ja ihanaa sellaista!

Mitä vappusunnitelmia teillä on? Entä vappumuistoja?

Hauskaa vapunaattoa kaikille!

28.4.2012

Pikkumustasta iltapuku 2/2 ja karonkka

Eilen tein pitkästä aikaa laulukeikan: ystäväni sisko väitteli päivällä ja illalla oli västaväittäjän kunniaksi karonkka, jossa esiinnyin. Akateeminen juhlaväri on musta, joten  ystäväni tuunasi minulle vanhasta Marellan pikkumustasta iltapuvun. Miehillä oli joko frakit tai mustat puvut, naisilla kaikilla pitkät puvut. Itse vastaleivottu tohtori säteili upeassa, helmasta levenevässä Andiatan iltapuvussa, johon kuului pieni bolero. Hän oli aivan ihastuttavan näköinen!

Koska ohjelmassani lauloin 30- ja 40-lukujen amerikkalaisia standardeja musikaalisävelmillä höystettynä, otin vähän taiteilijan vapauksia laittamalla pääkoristeen. Kaulapanta on ystäväni tekemä, jalassa minulla oli Louboutinin Ron Ronit. Korvikset ovat vanhat, rannekoru Snön. Tällainen puvustani sitten tuli:



Marellan pikkumusta oli minulle alunperin liian pitkä, ja minusta puku kyllä parani pitkän helman myötä. Satiini maksoin kahdeksan euroa, joten halvalla iltapuku lähti!
Itse juhla vietettiin Katajanokan kasinolla. Mikäs sen parempi paikka veteraanipäivän kunniaksi kuin Kenraalisali, jossa riippui sotaherrojen muotokuvia seinällä Mannerheimista lähtien. Sali antoi hienot puitteet arvokkaalle juhlalle.
           Kattofriikki kuvasi kenraalisalin kattoa, kaunis oli...
                          Näiden hattujen eteen on tehty töitä...
En ole koskaan ollut tohtorikaronkkassa ennen tätä, joten oli hieno kokemus osallistua ihan vieraanakin. Esiinnyimme säestäjäni kanssa kahdesti, alku- ja pääruuan jälkeen. Ennen jälkiruokaa tuore tohtori piti kymmenen lyhyttä puhetta, joissa hän kiitti vastaväittäjäänsä, kustosta (väitöstilaisuuden kulun valvoja) ja muita kymmenen vuoden aikana tutkimustyöhön osallistuneita henkilöitä sekä perhettään. Tämän jälkeen jokainen piti vastapuheen siinä järjestyksessä, kuin tohtori oli heitä kiittänyt. Ja jokaisen puheen jälkeen nostettiin malja!

Ja sitten minun esitykseni... Hyvin meni, vaikka koko viikon taistelin alkavaa flunssaa vastaan (joka puhkesi tänä aamuna!). Pääruuan jälkeen (masu täynnä porofilettä), kun hengitin ilmat ensimmäiseen syvähengitykseen ensimmäistä fraasia varten, mekkoni vyö poksahti neppareiltaan auki. Ei siinä mitään, annoin vyön repsottaa rauhassa, ja laulun jälkeen rullasin sen rauhallisesti kiinni ja laitoin takanani olevalle tuolille! Tekevälle sattuu! Enpä tiedä, huomattiinko sitä edes.

Nautin suunnattomasti illasta, ruuasta ja hauskasta pöytäseurasta ja siippani daamina olosta, tapasin uusia tuttuja ja juttelin ihanan ystäväni, hänen miehensä ja uunituoreen tohtorin kanssa. Ruokaelämyksenkin sain: tyrni-creme brulee ja ihana portugalilainen portviini. Innostuin ihan hirveästi: piti heti tänään mennä ostamaan creme brulee-astiat ja sellainen liekittäjä Stockalta. Aion vappuna kokeilla, miten kyseinen jälkiruoka onnistuu.

Päivä kulunee lepäillessä ja nuhaa parannellessa, jotta vappupäivän suunnitelmat eivät menisi pilalle!

Rentoa lauantaita!

27.4.2012

Toivepostaus: sininen mekko

Sain jokin aika sitten FFS:n sähköpostiin toiveen asustaa sininen InWearin Neeley-mekko. Pahoittelen, että toiveen toteuttaminen vähän venyi konsertti- ja muiden kiireiden takia, mutta tässä se nyt tulee.

Koska mekko on itsessään niin värikäs, en halunnut laitella muita kovin voimakkaita värejä sekaan, näin upeansininen mekko pääsee oikeuksiinsa. Värejä on kolmesta neljään asussa: sininen, nude, musta, keltainen, valkoinen. Ripaus pronssinvihreää lisäksi. Simppelin mekon vastapainoksi voi leikitellä materiaaleilla ja miksei vähän blingilläkin!

Illalla vaikkapa syömään tässä asussa: takki, korvikset ja ballerinat Massimo Dutti, laukku Mulberry. Ihanat punosballerinat ovat taas kaupoissa muutaman vuoden tauon jälkeen.

 Tässä kokoonpanossa myös asusteet Massimo Dutti, laukku Mulberry. Asu sopisi vaikka töihin...
 ...samoin tämä asu. Laukku Mulberry, korut Efva Attling, muut Massimo Dutti.
 Kesäisen rentoa kaupungille: laukku Reiss, muut Massimo Dutti.
 Bolero Mango, korut Efva Attling, vyö Mulberry, muut Massimo Dutti.
Vaikka Massimo Dutti ei ainakaan toistaiseksi toimita Suomeen, voi samantapaisia etsiskellä muista verkkokaupoista. Toivottavasti tämä antoi vähän ideoita ja vinkkejä, mitä siniseen mekkoon voi yhdistellä!

Ihanaa, kun on perjantai ja melkein pitkä viikonloppu, kun on vappu edessä! Odotan kovasti vapunpäivää, menemme ystävien kanssa brunssille. Kiva vähän laittautua!

26.4.2012

Patrician kevätpitsejä


Sain kutsun tulla tutustumaan Patrician kevätuutuuksiin yhteistyön merkeissä. Tämä on nyt sellainen yhteistyökumppani, jonka tarjoukseen suostuin mielelläni. Onhan Patricia osa suomalaista vaateteollisuushistoriaa! Se on toimittanut Englannin hoviinkin aikoinaan, jopa prinsessa Dianalle, huhutaan. Patricia viettää sadatta juhlavuottaan, ja on juhlavuoden kunniaksi uusinut ja nuorentanut mallistoaan. Suunnittelija on TaiKista valmistunut Evelin Kiirend, joka on loihtinut hurmaavia alusasuja kevään mallistoon. Mitähän merkin perustaja neiti Julia Sjöblom miettisi, jos nyt näkisi yrityksensä satavuotiaana?

Sanotaan, että tyylikäs pukeutuminen alkaa alusvaatteista. Minä olen ollut vähän laiska innostumaan niistä, mutta sen verran olen tsempannut, että olen hankkinut viime aikoina settejä ja uusinut garderoobin sitä puolta. Nyt sain aimo annoksen alusvaatetriviaa.

Patricialle on tärkeää laatu ja istuvuus:sen liiveissä voi olla jopa 27 osaa, halpisliiveissä  vain viisi. Enpä tätä tiennyt! Patricia toi aikanaan senttijärjestelmän liiveihin tuumajärjestelmän sijaan, samoin kartoitti 60-luvulla 27 000:n suomalaisen naisen mitat, joiden perusteella liivit tehdään. Kuppikokoja löytyy AA:sta G:hen. Kun kävin sovittamassa, totesimme, että olen ostanut liian suurta ympärysmittaa, koska hakaset olin laittanut sisimpään reikään. Muuten istuvuus oli erinomainen.

Alusasujen lisäksi myymälästä saa erilaisia vartaloa muokkaavia asuja, yöpaitoja, bikeneitä ja uimapukuja sekä oloasuja.
Malleissa on vähän ranskalaishenkistä tunnelmaa:


Brigitte Bardot-tyyliä:

Tunnusväri liila:


  
Vaikkapa morsiamelle tai ylioppilaalle:


Pinkkiä löytyi myös kevään henkeen:



...ja kullanhohtoa.

Kaikkia malleja en millään voinut kuvata, joten käykääpä katsomassa itse suloisia uutuuksia! Patrician alusasut ovat affortable luxury, sillä kalleimmatkin liivit maksavat 59€. Kiva suosia suomalaista!

Patrician päämyymälän löydät Helsingistä Unioninkatu 20:sta, muut Espoon Iso Omena, Jyväskylä ja Joensuu sekä Tampere ja Helsingin Itäkeskukses, joista löytyy Patricia Puuterihuone, buduaarimainen liike.

25.4.2012

Loppuja ja alkuja

Eilen yksi suosikkibloggareistani, Run O´the Millin Helena lopetti bloginsa viiden vuoden jälkeen. Ilmoitus ei tullut minulle ihan kirkkaalta taivaalta, sillä olimme kirjoitelleet sähköposteja. Oli ihana vaihtaa Helenan kanssa ajatuksia bloggaamisesta ja muustakin. Helena oli ensimmäinen ja ainoa jonka blogin lukijaksi liityin, ja häneltä ostin Bayswaterinikin.: )

Helena jaksoi blogata viisi vuotta, ja se on tosi kunnioitettava saavutus! Blogistaniasta hävisi myös yksi avarakatseinen ja ajattelevainen aikuinen (ts. 40+) bloggaaja. Ihailin hänen tyyliään, joka oli ihan erilainen kuin omani, mutta juuri erilaisuus meidän ihmisten välillä tekee vuorovaikutuksesta rikasta.

Ensi viikolla avautuu uusi blogiportaali, Bellablogit. Uuden portaalin aloitus on herättänyt kovasti keskusteluja niin tulevien bellalaisten kuin Helenankin eilisessä ja viimeisessä postauksessa. Veikkaan, että Suomessa portaalit ovat vasta tulossa, ja niitä tulee avautumaan lukuisia lisää. Niiden ideana kaiketi on koota samantyyppisiä bloggaajia yhden osoitteen alle, josta ne ovat helposti löydettävissä. Ideaalein olisi iso mahtiportaali, josta hakusanoja kirjoittamalla, esimerkiksi nelikymppinen, muoti, löytäisi itselleen mieluisimmat (kiitos ajatuksen lainasta, A). Portaalin rahoitetaan mainonnalla, kuinkas muuten.

Se, mitä lukijat kritisoivat on nimenomaan mainostus, ja olen monesti lukenut kommenteissa sanan pakkomainonta. En ole kyllä huomannut, että esimerkiksi Charin blogi olisi sisällöllisesti millään tavalla kärsinyt Indiedaysissä olemisesta, saatika sitten Anne Malian Evitassa olemisessa. Blogeja, joissa hirveästi mainostetaan, en lue. Miksiköhän? Ei sen takia, että siellä mainostetaan,vaan blogi on sisällöltään sellainen, ettei varsinaisesti kiinnosta minua, monesti hyyyyyvin nuoren naisen pitämä.  Mutta näinhän se menee: poimitaan tuhansien blogien joukosta ne, joista saa iloa ja inspiraatiota, tai joka tukee omaa elämäntilannetta. Tai näin ainakin minä. Kymmenien tuhansien blogien joukosta varmasti jokaiselle löytyy se omin ja sopivin.

Jos bloggaaja saa kehitettyä bloginsa kakkos- tai ykköstyöksi peräti portaalin kautta, se on aika hienoa. Jos siitä maksetaan rahaa, sekin on ihan hienoa. Se, mitä mainostaa, on "villillä" bloggaajalla täysin valinnassa ja uskoakseni myös portaaliblogeissa - kenen kanssa yhteistyötä tekee - mikä mainio sana! Meillä pienillä villeillä yhteistyö on monesti harrastuksenomaista ja tosi pientä, ainakin allekirjoittaneella.

Nähtäväksi jää, miten Bellablogit kehittyy. Seuraan tulevasta blogijoukosta tällä hetkellä ainoastaan K:n blogia. (Muita olen silmäillyt silloin tällöin.) Miksiköhän? Syy, miksi pitää jostain blogista tai ihmisestä on suuri mysteeri! Olen hyvin iloinen, että K pääsi uuteen portaaliin, onnea hänelle täydestä sydämestäni.

Vielä kommentoinnista. On kivaa, jos bloggaaja jaksaa vastata kommentteihin, joka ainoaan. Jos joskus kirjoitan jollekin kommentin, eikä siihen ole vastattu, en ihan helpolla kommentoi uudestaan. Tulee tunne, että ei ole erityisen tärkeä tyyppi kommentoimaan. Siksi kunnioitan suuresti heitä, jotka jaksavat vastailla, ja itsekin yritän vastata joka ainoaan viestiin, jonka saan. Kiitos teille, jotka jaksatte kirjoitella ja pitää blogia elävänä.

Näinhän se menee elämässä: yksi ovi sulkeuu, uusi ikkuna avautuu. Kaikkea hyvää ihana Helena, minulla tulee ainakin veikeää teräskeijumaista olemustasi ikävä!

24.4.2012

Kosmetiikkahankintoja

Olen vähän laiska seuraamaan kosmetiikkamaailman uutuuksia. Yleensä meikkini vetelevät ihan viimeisiään, ennen kuin vaivaudun hankkimaan uuden tilalle. Yleensä hyviksi havaitsemistani tuotteista en ihan helposti luovu, mutta välillä tekee mieli kokeilla jotain uutta!

Menin Stockmannille ostoksille päämääränäni ostaa kunnon tuotteet. Näin kävi, ja niinhän sitten päädyin jopa pariin tuotteeseen, jota en ole ennen kokeillut:
 Guerlainin meikkivoide kuulemma sopii aikuiselle sekaiholle, on keveä ja levittyvä. Jännittyneenä jään odottamaan. Ensin kuitenkin käytän Diorskin Foreverin jämät pois. Onko jollakin kokemusta tästä tuotteesta??
 Ja sitten: ta-daa, elämäni ensimmäinen valokynä. Vai olisikohan toinen? En oikein ole ymmärtänyt sitä valokynän pointtia, mutta ehkäpä nyt sitten hyvän tuotteen kanssa jaksan opetella käyttämään. (Tänään kyllä väsynyt naamani ei valokynilläkään kaunistu...) Tänä aamuna en muistanut valokynää ensinkään, hienosti alkoi uusi aikani valokynän kanssa!
Tästä tuotteesta en luovu: maailman paras huulipunanpohjustusvoide, jota hamstraan lentokoneesta... Ihan loistavan hyvä tuote!

Taas kerran huomasin, miten asiantunteva palvelu on ihan a ja o kosmetiikkaostoksilla, ainakin minulle. Stockmannin myyjällä oli aikaa auttaa minua, vertailla tuotteita ja esittää vaihtoehtoja. Hyvillä mielin lähdin pikku kassini kanssa kotiin.

Kaivelemaan jäi vielä Biothermin ihonhoitosarja (Age Fitness Power 2), josta sain näytepurkin Evitan lahjakassista. Tykästyin oliiviöljyä sisältävään voiteeseen niin, että teki mieli ostaa koko sarja. Ehkäpä lentokentältä sitten... Myyjä sanoi, että tuote on ennaltaehkäisevä tuote, mutta jos se tuntui sopivan, sitä voi mainiosti käyttää yli nelikymppinenkin. Ainakin ihanan kosteuttava se oli. No, jätetään harkintaan.

Olisi kiva tietää luotatteko omaan tietoonne kosmetiikkaostoksilla, vai tarvitsetteko palvelua minun tavoin?

Kepoista keskiviikkoa!

23.4.2012

Blue & beige

Nyt kun vihdoinkin on vähän lämpimämpää, on kiva kaivaa kaapista chinot ja muita kevyempiä housuja. Nämä Zaran chinot ovat ihan lempparini, eikä hinta huimaa. Sininen on mielestäni aina raikas ja klassinen valinta beigen kanssa, näin keväällä tulee vähän sellainen preppy fiilis vaatteiden suhteen! Kesägarderoobini on aika simppeli väreiltään: valkoista, sinistä, beigeä ja mustaa.

Zaran bleiserin ja chinojen kanssa kuvasin kolmea paitaa. Ensimmäinen on Boomerangin, toinen Henry Lloydin raitapaita, kolmas Zaran pellavasekoitteinen valkoinen teeppari. Ballerinat ovat Unisan ja ruskea punosvyö Boomerangin. Ensimmäinen kokonaisuus on myös päivän asu.




Tällä viikolla pitäisi löytää uusi tuulipuku. Ette kyllä usko tätä, - kehtaanko tunnustaakaan- mutta tuulipukuni on vuodelta 1998! Etsinnässä ovat myös  vähän lämpimämmät juoksutrikoot. Niinpä, tarkoitus olisi yrittää vähän juosta. Tosin heti kun lämpenee sinne viiteentoista, alan pyöräillä tosissani. Ehkäpä jo ensi sunnuntaina...?

 Mukavaa maantantaita kaikille!

22.4.2012

Kevään merkkejä

Varmasti kaikki ovat olleet ihan keväthuumassa tänään. Auringonvalo ja lauha ilma tekevät niin hyvää talvenkohmettamille ihmisille. Oli ihana olla ulkona ja suunnitella vähän pihatöitä. Ensi viikonloppuna aloittelemme, nurmikkokin on varmasti jo sitten kuivempi.

Kuvailin kevään merkkejä:
                                                                        Leskenlehtiä...

                                                              Hurjasti silmuja omenapuussa...

                                                                     Muuttolintuja...

                                               Sulamisvesiä viimeisistä lumipenkoista...

                                             ...ja muurahaisyhdyskunta halkopinossa!

Mukavaa kevätiltaa kaikille!

21.4.2012

Päivän asu 21.4.2012

Tänä lauantaina olin töissä: teimme sisään yhden syyslomapäivän. Olen luvannut itselleni, etten työjuttujani tänne blogiin kirjoita, mutta kerrottakoon nyt sen verran, että vedin teemallisen yleisökonsertin, jossa esiintyi 150 meidän koulun lasta ja nuorta eri kokoonpanoissa. Olen tehnyt tätä konserttia pari kuukautta, ja tähän se huipentui. Olen lievästi sanottuna tööt...mutta onnellinen.

Koska tiesin, että tunnin aikana hikoan ihan hirveästi ja liikun kuin kärppä, varustus oli sen mukainen: H&M:n farkut, Conssit ja Massimo Duttin silkkipaita, päällä Filipan neule, joka lensi nurkkaan heti alkuunsa.

Tiedättekö, nyt on sellainen olo, että sanon itselleni: hyvä minä! : )

Saimme illaksi kyläilykutsun ystäviltämme, joten iltaa istumaan mennään tänään! Tiedossa siis hyvää ruokaa ihanassa seurassa, hyviä keskusteluita, naurua ja mukavaa oloa.

Iltapuku valmistui, mutta unohdin sen töihin, joten kuvailu jää ensi viikkoon...

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!

20.4.2012

Lukijalahja

Täytyy tunnustaa - olen vähän heikkona lukijalahjoihin, tai tilaajalahjoihin, miten sen nyt haluaa sanoa. Tilauksien mukana on tullut kaikkea pientä kivaa. Pari kertaa olen tilannut lehden saadakseni Mariskoolin tai vastaavan.

Tilasin uudistuneesta Evitasta kolmen numeron tilauksen, ja lahjana sain helmet. Tähän lahjaan en oikeastaan kiinnittänyt tilatessani mitään huomiota, mutta olipa kiva yllätys, kun sain kuvan NoraNorwayn helminauhan. Korussa on kiva magneettilukko.

Koru on minulle vähän pitkä, joten ajattelin kiikuttaa sen huomenna lyhennytettäväksi. Katsotaanpa, millainen siitä tulee!

Fiilistelin vähäsen kauniilla helmikuvilla:



Tällä viikolla asupostaukset ovat jääneet, sillä olen ollut tosi kiireinen. Huomenna on työpäivä, ja vedän ison konsertin. Illalla on tarkoitus lähteä siipan kanssa sitä juhlistamaan. Sunnuntaina treenaan karonkan lauluja säestäjäni kanssa, mutta toivottavasti ehdin kuvaamaan iltapuvun. Ystäväni lupasi sen minulle huomiseksi, jännää!

Ihanaa viikonlopun alkua, minä ahkeroin vielä huomenna!

19.4.2012

Iltapuvun tuunausta

Tänään ruokatunnilla ehdimme ystäväni kanssa mittailla pikkumustani uutta helmaa. Kangas oli hivenen jäykkää, mutta en halunnut enää vaivata ystävääni uuden helman ompelulla, ihan oli riittävän kaunis. Halkio oli laitettu etupuolelle kokonaisuutta keventämään, lyhyenä se oli takana. Hyvältä näytti. Itseasiassa tämä mekko näytti nyt paremmalta kuin pikkumustana. Ehkäpä se oli luotu iltapuvuksi!

Minä, joka osaan ommella vain suoraa saumaa, ja jolle napin ompelukin tuottaa suurta tuskaa, olen ihan kunnioituksesta mykkä, kun joku osaa tehdä itse vaatteita. Eipä minulla taitaisi kärsivällisyyskään riittää. Laskosverhot olen kotiin ommellut, ja sekin on ihan hirveän rankka prosessi. Kaikki se mittailu... Huh. Tosin myönnän, että jos viitsisin, oppisin ompelemaan. Mutta mutta... Kaikkea ei jaksa, vai mitä?

Kun oli lapsi ja nuori, ainakin meillä maalla tehtiin paljon vaatteita kotona. Minulle teetettiin tuulipukukin. Muistan monet puserot, neuleet, hameet ja mekot mitä äiti tai isoäiti minulle teki. Lukioajasta muistan oikean kutomisbuumin, kaikki heiluttelivat puikkoja ihan vimmatusti. Minä tosin opettelin kutomaan vasta parikymppisenä. Oli kunnia-asia osata kutoa poikaystävälle villapaita. Miksiköhän? Mitään kuvioita en koskaan viitsinyt opetella, vaan raita ja helmineule taisivat olla vaativimmat mallit. Sukan kantapäätä en ole koskaan tehnyt. Ylä-asteella, kun piti kutoa kaulahuivi, muilla oli muodin mukaisesti pitkä ja kapea, vaan minulla lyhyt ja leveä. Miten siitä tuli sen näköinen, ei aavistustakaan! Viimeksi olen kutonut 1991. Osaisikohan sitä edes enää?

Valitan, kameran linssi olikin vähän suttuinen, enkä huomannut sitä kuvatessa...



Onko teissä käsityötaitoisia? Ompeletteko itse vaatteita, vai oletteko samalla tasolla kuin minä - suoran sauman osaaminen saa riittää...

Mukavaa torstaita kaikille!

17.4.2012

Avainkoru

Työavainnippuni tarvitsi kovasti siivousta. Vuosien aikana yhä painavammaksi käyneeseen nippuun on kertynyt jos minkälaista avainta, yleisavaimen lisäksi kaappien avaimia, rumpujen virittäjää, kehärummun viritysavainta, ja sekalainen kokoelma sellaisia, joista en tiedä mihin ne edes käyvät! Halusin jonkin naisellisen ja kauniin systeemin, koska avaimet roikkuvat kuitenkin aika paljon kaulassa.

Tilasin ihanalta lukijaltani ja blogittareltani Maatilta avainkorun. Maati loihti kauniin ketjun, jossa tummat helmet ovat kahvijaspista, kullanhohtoiset ovat brontsiittia, lisäksi raikastamassa vaaleaa jokikiveä. Värit ovat tosi kauniit, ja ihailin sitä tovin, ennen kuin siivosin nippuni ja laitoin ne uuteen ketjuun.

Sellaiset avaimet ja virittäjät, joita en tarvitse päivittäin, jäivät vanhaan nippuun ja nippu penaaliin.



Kaunis, vai mitä! : ) Suurkiitos Maatille!