27.6.2013

Intohimoja

Uudessa Evitassa oli mielenkiintoinen artikkeli intohimoista Kolme naista kertovat miten oman intohimon löytäminen muutti elämää. Yksi harrastaa puutarhaa, toinen purjehdusta, kolmas patikoi. Kaikki taitavat olla onnellisimmillaan harrastuksensa kanssa. Puutarhuri ei halua lähteä kesäisin matkoille kukkiensa vuoksi, purjehtija muuttuu epäsosiaaliseksi ja seurustelee lähinnä veneensä kanssa.

Jokainen meistä on varmasti jossain elämänsä vaiheessa pääseet sellaiseen flow-tilaan jonkin asian kanssa, että aika unohtuu, ja päivisin odottaa vain, että pääsee harrastuksensa pariin. Tai työn, jos on käynyt niin onnekkaasti, että työstä on tullut intohimo. Hurahtaminen tekee onnelliseksi, sanoo Evitan artikkeli. Harrastuksissa pitäisi keskittyä enemmän vahvuuksiin kuin heikkouksiin, silloin siitä saattaa muodostua se iso I.

Ystävillänikin on intohimoja. Yksi haluaa matkustaa koko ajan Afrikkaan. Toinen tanssii argentiinalaista tangoa, käy milongoissa ja opettaakin tanssia. Kolmas katsoo elokuvia.

Nuorena luin valtavasti, koko ajan, kaikkea. Sitä sai hyvällä syyllä kutsua intohimoksi. Samalla innolla uppouduin päiväkirjan kirjoittamiseen. Se loppui, kun elämäntuskan poteminen sammui. Saman intohimon ei tarvitse kestää läpi elämän, kohde voi vaihtua. Entä musiikki? Se on nykyään työtä, en harrastaa sitä enää niin paljon kuin ennen. Hiljaisuus on lomien parhautta. Korvien pitää saada levätä.

Voisi sanoa, että tällä hetkellä minulla on yksi intohimo, ja se on tämä blogi. Se on taas uuden edessä, kun Bonnier lopettaa Evitan. Elokuussa ilmestyy viimeinen numero. Harmittaa printin puolesta, lehdillä ei ole helppoa nykymaailmassa. Minulle Evita-keikka jäi lyhyeksi, ehkäpä juuri siksi on hyvin helppo palata takaisin itsenäiseksi bloggaajaksi. Lehden alla bloggaaminen oli hieno kokemus, sain uusia tuttuja ja ideoita. Heinä-elokuun vaihteessa osoitteeni on taas tuttu vanha, mutta lähempänä sitten vielä muistuttelen muutosta.

DSC_0210

 Kuva puolentoista vuoden takaa, ja viittaa yhteen inhohimooni! Oletko sinä löytänyt jo omasi?

21 kommenttia:

  1. Tosi harmi, että Evita loppuu ja sitä myötä myös blogisi "ura" sen siipien alla. Me lukijat emme kuitenkaan katoa mihinkään :-)

    VastaaPoista
  2. Harmi, kun Evita loppuu :(. Olen tykännyt tästä aikuisen naisen lehdestä tosi paljon.



    Itselläni ei ole varsinaista intohimoa. Olen suht lyhytjännitteinen ihminen. Hetken aikaa aina innostun jostakin, mutta mistään ei ole tullut varsinaista intohimon kohdetta. On kokeiltu puutarhan hoitoa, leivontaa, käsitöitä, sisustamista jne.

    VastaaPoista
  3. Harmitus, että hyviä aikuisellekin naiselle sopivia lehtiä lopetetaan. Mutta sinua me kyllä seuraamme jatkossakin;)

    VastaaPoista
  4. Luin saman artikkelin ja useamman päivän olen pohtinut ihan samaa: mikä on intohimoni. Kadehdin miestäni, joka kerta toisensa jälkeen keksii jotain uutta ja luovaa, milloin hän säveltää, milloin kirjoittaa musiikkinäytelmän, milloin innostuu jostakin urheilusta, milloin aloittaa elokuvan tekemisen. Oma luovuus tuntuu olevan ihan hukassa, lieneekö sitten todella rankka työvuosi vienyt voimat. Ennen intohimoni oli koirien kasvattaminen ja agility, sekin hyytyi lähinnä muiden koiraharrastajien takia. Musiikkikaan ei enää samalla tavalla innosta kuin nuorempana, bloggailu on kivaa, muttei intohimo :). Nyt olen matkalla Sotkamoon katsomaan pesäpalloa, joka on kyllä ollut yksi suosikkiharrastuksistani ihan lapsesta alkaen, senkin katsominen on vain niin kausiluonteista. No jospas sitä jostain keksisi uuden jutun, etenkin jos tuo terveys olisi kunnossa ja pääsisi liikkumaan, endorfiineista saa potkua :).



    Harmi, että Evita lopettaa, mutta onneksi jatkat bloggaamista, sillä tällaista mielenkiintoista, laadukasta, hyvää suomea olevaa blogia on ilo lukea! Toivottavasti pysyt vielä pitkään intohimosi parissa :)

    VastaaPoista
  5. No voi että, mutta mukana tullaan! Lukeminen on mullakin se kaikkein rakkain harrastus, niin tuskaista lopettaa hyvä kirja esim. nukkumaan menon takia, mutta ihana tunne kun tietää että siellä se odottaa. Korujen tekokin on ihanaa, mutta ei niin rakasta kuin lukeminen. Nyt on niin ihana tunne, eka lapsenlapsi syntyi toissapäivänä, pieni tummahiuksinen poika, aivan poikani näköinen. Voi että, olen aivan sekaisin onnesta <3

    VastaaPoista
  6. Intohimoiseksi harrastajaksi en tunnustaudu millään ilveellä, vaikka intohimon kohteita kamalasti onkin : ) Sitä silloin, tätä tällöin tyylillä. Harmistus tosiaan, että Evita lopettaa, mutta mukavaa, että sinut löytää senkin jälkeen edelleen bloggaamasta.

    VastaaPoista
  7. Mua ei harmita oma siirtyminen, vaan printin loppuminen, ja tulihan siellä irtisanomisiakin. Olin kuitenkin niin lyhyen aikaa, että tuskin alkuun pääsin. Kyllä mä uskon, että printeillä tulee olemaan entistä vaikeampaa. Mut ihanaa, jos vielä jaksaisitte kerran mun osoitteen muuttaa listoillenne sitten, kun aika on.

    VastaaPoista
  8. Haa - artikkelissa sanottiin, että harrastusta pitäisi jatkaa suht kauan, jotta se muuttuu intohimoksi. Ei vais, tunnistan itsestäni saman lyhytjännitteisyyden. Kuule, ei sitä tiedä mistä se löytyy, ja milloin!

    VastaaPoista
  9. No niinpä, eivätkö aikuset kelpuuta lehtiään? Harmiharmiharmi... Ihana, jos seuraatte, olen superiloinen!

    VastaaPoista
  10. Miten muut koiraharrastajat saivat tapettua intosi? Onhan teillä vielä koiria? Toivottavasti pääset pian liikkumaan, jos ei pääse urheilemaan, se syö naista. Kiitos kauniista sanoistasi, ei ole vielä tarkoitus lopettaa bloggaamista. Pitääköhän mun jossain vaiheessa muuttaa nimi Fab Fiftyksi...? Mene ja tiedä!

    VastaaPoista
  11. Voi, nytkö se tapahtui, ihana, kun ilmoitit! Tuhannesti onnea mummille!!! Mä kaipaan kovasti teidän alusta asti mukana olleiden kommentoijien kommentteja, ehkäpä jaksatte taas jutella vanhan blogini puolella. Ja tietty iloitsen uusista valtavasti.

    VastaaPoista
  12. Joo, blogi ei haihdu mihinkään, tosin ajattelin uudistaa sitä hieman. Jos sulla on monia intohimon kohteita, taidat olla intohimoinen elämää kohtaan, ja se se hienoa vasta onkin. : )

    VastaaPoista
  13. Voi itkut, miten tylsä uutinen Evitan lopettamisesta. Olen tykännyt siitä tosi paljon - onko muka muita nelikymppisten omia lehtiä!? Onneksi kuitenkaan blogisi jatkaa, olen saanut siitä ihan tosi paljon inspiraatiota ja rohkeutta omaankin pukeutumiseeni ja innolla seuraan mukana, vaikka en niin usein kommentoikaan.

    Lukeminen on minunkin intohimoni, hyvän kirjan parissa en tajua muusta maailmanmenosta mitään.

    VastaaPoista
  14. Eipä niitä taida olla! Harmi!!! Kiitti, jatkan kyllä samalla palolla kuin tähänkin asti. : ) Hyvän kirjan kanssa tulee sellainen flow että vot! Ei näe, ei kuule, se on ihan totta. Tänään muuten elokuva teki saman, Katsoin The Grit - Kova kuin kivi, länkkäri! Pääosassa Jeff Bridges. Elokuva oli pari vuotta sitten kymmenen Oscarin ehdokas.

    VastaaPoista
  15. Joo, siis muakin harmittaa Evita-lehden loppuminen, koska olen ollut sen uskollinen lukija :-)

    VastaaPoista
  16. Juu neljä koissulia sulostuttaa tällä hetkellä elämäämme, kolme niistä on jo vanhoja ja nuorinta yritettiin astuttaa muutaman kerran tuloksetta, joten kenneliin ei taida enää tulla pentuja. Koiraihmiset osaavat kuule olla todella ilkeitä, osalla kasvattajista kun on raha ja osin elantokin pelissä. Kasvattaminen on kyllä ihan kivaa ja antoisaa, mutta kääntöpuolena on esim. pentukuolemat, niihin ei koskaan totu ja se alituinen "pelko" siitä, milloin linjoissa pompsahtaa PRA tai joku muu ikävä perinnöllinen sairaus, ovat aika raastavia henkisesti. Oli todella ikävää menettää synnytyksessä neljä isoa ja vahvaa pentua. Siinä vaiheessa kun huomasin tekeväni käytännössä yksin rotulehteä sen päätoimittajana satoja tunteja / lehti tietenkin palkatta, saaneeni yhdistykseltä huomautuksen asiasta, jota en edes ollut tehnyt ja joka perustui kateellisten valheellisiin väitteisiin ja jonka kumoamiseksi piti konsultoida useampaakin lakimiestä, niin takki oli aika tyhjä. Näyttelytouhu on osin sellaista, että jotkut kutsuvat tuomareita kylään, ystävystyvät heidän kanssaan tai astuttavat koiriaan tuomarin koiralla tai ostavat häneltä koiran ja kappas vain, saavat sitten vaikka millaisen koiran muotovalioksi aika helposti ;). Nyt minulle riittää vain agilityn harrastaminen silloin tällöin kaveriporukalla, kisaamiseen ei hermot koskaan riittäneet :D.



    Fab fifty kuulostaa hienolta - eikä niin kovin vanhaltakaan - eihän ;)?

    VastaaPoista
  17. P.S. Onhan minulla yksi intohimo kuulemma - penkkiurheilu :D, sitä ei kait tosin voi kovin yleväksi harrastukseksi laskea.

    VastaaPoista
  18. Harmi kun lopettavat Evitan, mutta kyllä me luetaan sun blogia, oli sen "koti" ja osoite mikä vain :)



    Jaa-a, intohimot...sanoisko, että olen tasaisesti intohimoinen erilaisiin kohteisiin. Siis kun golffaan, voisin pelata sitä koko ajan, unissakin. Ja kun innostun oikein käsitöistä, en malta edes nukkua..olen vain vähän lyhytjänteinen näiden intohimojen kanssa. Tosin, olen jo oppinut elämään sen asian kanssa ja annan itseni innostua tietäen, ettei innostus välttämättä kestä vuosikausia tai väistyy hetkeksi muiden kivojen juttujen tieltä palatakseen taas jossain vaiheessa. Kivaa sekin! Pääasia mun mielestä on, että ihminen ylipäätään innostuu jostain asiasta! Siitä saa sitäpaitsi valtavasti energiaa :)



    Kivaa illan jatkoa!

    VastaaPoista
  19. Siihen luotan, hihi! Mahtavaa, että sitä edelleen innostuu asioista kamalasti, eikö olisi hirveää, jos ei? Innostuminen antaa tosiaankin energiaa. Kun me rakennettiin, innostuin sisustamisesta ihan hirvittävästi ja ajattelin mennä jopa opiskelemaan sitä. Mutta pahin kuume meni ohi. Innostukset tulevat ja menevät, mutta pääasia, että edelleen tapahtuu.

    VastaaPoista
  20. Ikävä kuulla, että Evita-lehti ei enää ilmesty. Itse pidin siitä kovasti. Minä olen sen verran uskollinen lukija, että seuraan sinua minne vain blogimaailman ääriin. :-)

    VastaaPoista
  21. Elokuuhun Evita jää. Voi ihana, kun mulla on onneksi teitä uskollisia lukijoita!

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.