18.12.2013

Kohti joulua

Oletteko jo joulufiiliksissä?

Minä alan jo pikku hiljaa olla - huolimatta siitä, että ei ole lunta. Fiilistä minulle tuo kodin puhtaus, olen nimittäin pitkin joulukuuta siivoillut hissukseen laatikoita, kaappeja ja hyllyjä. Olen lajitellut, kierrättänyt ja kantanut keräyksiin sitä sun tätä. Kaikki lehtipinot saivat kyytiä. Papereita olen poltellut, roskiin vienyt kaikenlaista omituista pikkusälää, jota inhoan (tekonahkainen avaimenperä - mistä lie tullut?) On siis tehty suursiivous, joka on jakautunut mukavasti usealle viikolle. Vanha vuosi on samalla siivottu pois uuden tieltä. Siivoaminen on minulle myös jonkinlaista meditaatiota. Kun tiedän, mistä löytyvät vaikka nastat, pakkausteipit, kolikot tai tulitikut, saan omituisia hyvänolon fiiliksiä!

Joulukoristeita ei ole paljon, mutta ne ovat sitäkin rakkaampia: rapakon takaa tuotu jouluseimi, matkamuistopallot kuusessa, rakkaudella kotiin valitut joulutähdet ikkunoissa, isän tekemä usko-toivo-rakkaus, muutama liina parilla pöydällä. Kukat puuttuvat vielä, ne hankin vasta viikonloppuna. Hyasintti saa tuoksua eteisessä, perinteiset joulutähdet olohuoneessa. Kynttilöitä pitää olla joka puolella.

Ruokapuoli on melkein mietitty. En erityisemmin pidä jouluruuista laatikoita lukuunottamatta. Kinkkua ei tänäkään vuonna hankita, edes jouluvieraat eivät sitä kuulemma kaipaa. Äiti tuo porkkana- ja lanttulaatikkoa ja kalkkunan, anoppi lähetti pipareita (maailman parhaita, tosi mausteisia herkkuja!). Ajattelin tarjota ainakin lohta, luomuporkkanakeittoa, uunibataatteja, juustokakkua ja itse tehtyjä konvehteja. Helppoa, simppeliä, maittavaa, vehnäjauhotonta!

Luntahan ei ole, mutta kynttilän valossa ei sitäkään huomaa. Musta pelto näyttää valoisalla vähän synkältä, mutta viime yönä oli kaunis kuutamo, jota ihailin tovin. Eiköhän se ole niin, että joulu on ennen kaikkea sydämessä: yhdessäolossa rakkaiden kanssa, kynttilän valossa, rauhoittumisessa ja kiireettömyydessä. Muut jutut taitavat olla sivuseikkoja.

Jouluun ladataan kovasti ennakko-odotuksia. Olen itsekin syyllistynyt siihen, että joulu pitää viettää jotenkin tietyllä tapaa. Koska niin on tehty aina. Pitää olla rosollia, vaikken siitä edes pidä, pitää soida tietyt joululaulut, pitää katsoa joulurauhan julistus. Muuten ei tunnu joululta. Let´s face it - kun on aikuinen, ei muutenkaan saa enää samoja joulufiboja kuin lapsena. Miksi siis ei voisi tehdä joulusta omanlaistaan, ilman paineita, ilman odotuksia, olla vaan ja hengittää. Jos se rosolli tai kinkku jää hankkimatta, ei tosiaankaan haittaa.

On joulunne sitten millainen hyvänsä, yksin, kaksin, porukalla, Suomessa, ulkomailla, töissä tai kotona, toivon teille omannäköistänne joulunaikaa!


Ps. Palasin taas foorumille, postauksia luvassa taas vanhaan malliin!
Ps II: FFS on nyt Instagramissakin, mutten lupaile sinne tällä hetkellä mitään kuvaryöppyä. Hae blogin nimellä, niin löydät!

20 kommenttia:

  1. Hei. Hyvin kirjoitettu, tuli jotenkin ihan helpotutunut olo kun joku muukin tuntee samalla tavalla... joulusta ei vaan kertakaikkiaan saa samoja fiboja kuin lapsena. Välillä uuvuttaa pelkkä ajatus, että pitäisi. Pitäisi tehdä, olla ja tuntea tietyllä tavalla. Ainoa pitäisi on ehkä se, että pitäisi antaa itselleen lupa tehdä ja olla niinkuin hyvältä tuntuu. Niin jouluna kuin muulloinkin. Oikein mukavaa joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Ihminen muuttuu, ja eri elämänvaiheissa sitä alkaa ehkä tuntea eri tavalla. Miksi pitäisi pitää kynsin hampain kiinni joistain traditioista, jos ei huvita. Kun me muutettiin tähän meidän taloon, ajattelin, että nyt voi luoda oikein kunnon vanhanajan joulun. Muutaman vuoden teinkin niin, mutta sitten into alkoi hiipua pikku hiljaa. Ollaan itsellemme armollisia ja tehdään joulusta just sellainen kuin oikeasti haluamme.

      Poista
  2. Olemme monena vuonna halunneet viettää jouluaaton vain oman perheen kesken: ei paineita kuinka monta lahjaa kukin lapsi saa tai mitä epämuodikasta villasukkaa sinne on kääräisty. Nautittu kiireettömyydestä, ei ole tarvinnut sännätä jouluruuhkiin, syöty juuri sitä mitä on haluttu pääruuaksi, jälkiruuaksi torttuja, piparia, suklaata ja glögiä. Jätetty joulusauna väliin, kun kaikki ovat halunneet istua hyvän leffan ääressä. Luotu omia jouluperinteinteitä. Sukulaiset on tavattu sitten joulupäivänä mummolassa, kun pahin joulupaine on jo ohitettu. Uskon, että kaikille on jäänyt lämpimiä muistoja ilman joulusuorittamisia. Kaunista ja ihanaa joulua sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, mä rakastan epämuodikkaita villasukkia!! hihi Te olette mahtavasti luoneet omat perinteet just niin kuin hyvältä tuntuu. Joulu ei saisi olla millään muotota suorittamista! Ihanaa joulua sinullekin ja perheellesi. Hups, joulu on jo viikon päästä täyttä häkää menossa.

      Poista
  3. Ihanaa joulua sinulle Marjukka! Olemme lomamme ansainneet!! :D

    VastaaPoista
  4. Tuo omanlainen joulu kuullostaa minusta niin ihanalta. Tosin ulkosuomalaisena siihen on ollut tottuminen. Mielestäni parasta joulussa onkin parin viikon loma perheen kesken, jota tänä vuonna vietämme Australian auringon alla poissa Kiinan ihmisvilinästä ja saasteista.

    Rauhallista joulunaikaa!

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parista ulkosuomijoulusta on minullakin kokemusta, silloin jotenkin korostui se suomalaisuus joulun vietossa. Teilläpä on upea joulu tiedossa, Australian aurinko on kuumimmillaan tällä hetkellä! Aurinkoista joulua!

      Poista
  5. Olen jo ehtinyt kaivata blogipäivityksiäsi, enkä varmaan ole ainut. Mukavaa, että olet taas menossa mukana.

    Jouluiloa toivottaen,
    Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiva kuulla! On tosi kiva taas bloggailla. : ) Jouluiloa sinullekin!

      Poista
  6. Itseäni hiukan harmittaa suomalaisten tiukka perhekeskeisyys jouluisin. Vastaavaa linnoittautumista perheittäin tai suvuittain ei esimerkiksi Keski-Euroopassa ole. Joulu on iloinen juhla, jota voidaan viettää ystävienkin kesken. Tänä päivänä yhä useampi perhekunta on sinkkuperhe. Joulu on heistä monelle ahdistavaa, kun omaa lapsuusperhettä ei ehkä ole ja kaikki ystävät viettävät joulua omien perheittensä kanssa. Olisipa meillä suomalaisillakin todella uskallusta rakentaa omanlaisiamme jouluja. Joku tekee sen ydinperheensä kanssa, mutta monen kotiin voisi kutsua muuten yksin pyhiä viettäviä ystäviäkin. Ja tietysti sinkut kokoontuvat yhteenkin jouluisin. Kauhistella ei saa niitäkään, jotka haluavat rauhoittua jouluna yksin. Yksin oleminen ei läheskään aina ole yksinäisyyttä.

    Hyvää joulua kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toit todella hyviä pointteja esiin. Suomalaisten joulu on todella perhekeskeinen mainoksia myöten - on mummit ja kummit koolla perinneruokien ääressä. Silti jouluna monissa kodissa nyrkki viuhuu alkoholin vaikutuksesta. Varmasti heillä, jotka ovat tahtomattaan yksin, on surullista, mutta toiset eivät edes välitä olla porukoissa. Mä niin toivoisin, että suvaitsevaisuudelle annettaisiin tilaa, kaikki tekevät omat ratkaisunsa, eikä ole oikeita tai vääriä tapoja viettää juhlapyhiä.

      Poista
  7. Lajitella ja kierrättää pitäisi täälläkin. Onneksi on Suomen loman ja töihinpaluun välissä muutama päivä vapaata, jos vaikka silloin. Tavaraa tuntuu kerääntyvän laatikkoihin ja kaappeihin uskomattomia määriä. Juuri kuvaamaasi pientä "roinaa", jolla ei tee yhtään mitään.

    Minua muuten harmittaa vieläkin, että en aikonani ostanut Pietarsaaresta noita usko-toivo-rakkaus-ikkunakoristeita. Täällä Irlannissa meidän naapurilla on sellaiset, koska heillä oli vuosia sitten suomalainen au-pair, Pietarsaaren läheltä. Olin lentää selälleni, kun näin ne ikkunassa.

    Joululta en tänä vuona toivo muuta kuin, että saan viettää aikaa äitini kanssa ja lunta tietysti haluttaisiin, mutta saa nähdä miten käy.

    Hyvää joulua sinulle ja kiitos ihanasta blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, ihan uskomaton sattuma, että usko, toivo ja rakkaus loistavat ihan naapurissasi! Kyseistä valosarjaa taidetaan myydä jo ihan Stockallakin. Nuo punaiset ovat - kas - isän tekemät.

      Lunta ei taida tänne etelään kyllä tulla, meilläkin on "vihreät niityt". No, tai mustat pellot!

      Kiitos sinulle kauniista sanoistasi, tuli hyvä mieli!

      Poista
  8. Eikö teillä kellään ole vanhoja vanhempia, jotka pitävät itsestäänselvyytenä, että yli viisikymppiset lapset edelleen viettävät joka joulun heidän kanssaan lapsuudenkodissaan? Itselläni on, ja siitä syystä en enää pidä joulusta. Meillä ei edes perheenä ole mitenkään ihmeen mukavaa keskenämme, olemme kaikki kovin erillaisia ihmisinä, ja siksi joulu on sellaista pakonomaista traditioiden suorittamista, koska vanhemmat niin vaativat.

    No, olen ollut itsekäs, ja viettänyt välillä koko joulun muualla, koska asun ulkomailla. Mutta sitten syyllistetään, ja vanhemmat varsinkin tyyliin, että tämä on varmaankin viimeinen joulu kun he ovat kummatkin vielä elossa....vastaan aina, että niinhän se voi olla meille kenelle tahansa, elämässä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu mutta eihän se mene jakeluun ollenkaan. Velikään perheineen ei haluaisi joka joulu viettää joulua vanhemmillamme mutta vielä tähän asti on niin tehnyt, ja sitten hän on katkera ja ilkeä minulle, kun olen päätynyt toiseen ratkaisuun joinakin vuosina. Kaikki tämä henkinen manipulointi saa mielen jotenkin todella matalaksi ja siksi joulu on minulle ahdistuksen aihe. Täydellinen pattitilanne. Ketään kohtalotoveria?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanteesi kuulostaa surulliselta. Muistathan kuitenkin, että sinä et ole vanhempiesi tunteista millään tavoin vastuussa. Ymmärrän kyllä, että vanhempasi haluaisivat olla teidän kanssanne jouluisin, ovathan he kuitenkin vanhempasi, ja siksi varmaan kannat tuota ristiriitojen taakkaa mukanasi. Sinä olet kuitenkin aikuinen ja teet omat päätöksesi. Joulu luo suuria tunteita, halusimme tai emme, mutta omaa elämäämme jatkamme kuitenkin kaikki. Toivon sinulle hyvää joulua kuitenkin!

      Poista
  9. Ihana, kun bloggailet taas! Olen kovasti kaivannut ihania, elämänmyönteisiä juttujasi :).

    Täällä on kanssa käyty kaappeja läpi, mutta ei joulua varten, vaan tulevaa muuttoa silmällä pitäen :). Vietämme joulun auringossa ja heti saavuttuamme kotiin tammikuun alussa, alkaa hurja pakkaaminen ja tammikuu meneekin sitten enemmän tai vähemmän muuttopuuhissa. On se vaan niin mieltä tyydyttävää, kun käy kaappeja läpi ja miettii jokaisen esineen kohdalla…"tarvitsenko todalla tätä" ja tekee päätöksen joko säilyttää tai laittaa kiertoon.

    Me nautimme viime lauantaina perinteisen jouluaterian, joten nyt voi hyvillä mielin nauttia ei niin perinteisistä ruoista ja minkäänlaista joulustressiä ei pakata matkalaukkuun mukaan :).

    Kanelintuoksuista Joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu aruringossa kuulostaa niin loistavalta, ah! Aurinko tekisi tälle kalpeanaamalle niin hyvää. Muutto on kyllä hyvä syy karsia tavaroita roimalla kädellä, ja miten ihana laittaa uutta kotia!

      Kiitos, mä toivotan sitten sinulle vaikkapa aurinkorasvan tuoksuista joulua, jihuu!!

      Poista
  10. Ihanaa ja rentouttavaa joulua Marjukka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös! Pimeä syksy liukuu ihanaan jouluvaloon! : )

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.