14.2.2014

Ystävyydestä

Eilen illalla ajelin kotiin eräästä tilaisuudesta ja mietiskelin ystävänpäiväaiheista postausta. Ja tietenkin hyviä ystäviäni. Mieleeni tulivat nämä kolme...

Vuosi 1980, syksy. 12-vuotias Maikku on aloittanut yläasteen. Tuttu ala-asteen luokka on lähes sellaisenaan siirretty yläasteelle muutamaa tyttöä lukuunottamatta. Vanhat kaverisuhteet ovat menneet uusiksi. Ei tiedä kenen paras kaveri olla. Kunnes eräs luokan tyttö, pitkänhuiskea tummatukkainen, jonka hän entuudestaan tietääkin, istuu ruotsin kielistudiotunneilla viereen. Lappujen kirjoittelu alkaa. Sitten hengataan välitunnilla yhdessä. Lopulta ollaan erottamattomat.

Siitä lähti se taival, kolmekymmentä neljä vuotta on kohta taivallettu yhdessä. Hänelle minun ei ole koskaan tarvinnut selittää, ei esittää, ei olla mitään muuta kuin mitä olen. Hän tietää kaikki tapani, millainen olen nälkäisenä, mitkä ovat pelkoni ja toiveeni, aikeeni ja haaveeni. Kuinka hassuiksi voimme yhä heittäytyä! Nauramme edelleen kuin kaksi teinityttöä, ja kun alamme "muistatko kun"-jutut, siitä ei meinaa loppua tulla. Yhdessä on kasvettu tytöistä naisiksi, yhdessä toivottavasti vanhetaankin.

Vuosi 2010. Totean, että toisen ystäväni kanssa ollaan tunnettu kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta olemme kuorineet toisiamme kuin sipulia, kerros kerrokselta. Olen pikku hiljaa ansainnut tämän henkilön ystävyyden, sillä häneen tutustuu hitaasti ja luottamus pitää ansaita pikku hiljaa. Naurua ei tästäkään puutu, ystävyyden sävy on toisenlainen silti, vähän tummasävyisämpi. Hän on hyvin syvällinen ja monenlaisista asioista kiinnostunut. Hän kaivaa minusta esiin ajattelevan ja tiedostavan minäni ja haastaa ajattelemaan monipuolisesti.

Vuosi 2013, joulukuu. Istumme kolmannen ystäväni kanssa Kämpin terassilla höyryävät glögimukit edessä. Tunnit kuluvat, ja me puhumme ja puhumme. On sellainen lämmin, mukava yhdessäolon tunne, kokemuksia ja ajatuksia jaetaan. Ei olla tunnettu vielä kahtakaan vuotta, mutta sielunsiskot ovat kyllä toisensa löytäneet. Ihailuni ja kiintymykseni tätä hauskaa ja älykästä ihmistä kohtaan kasvaa ja kasvaa. Kun hän soittaa ja kuulen hyväntuulisella murrenuotilla:"No, mitäs sulle kuuluu?", tulee iloinen olo.

*****

Vuosien myötä on tullut ystäviä, ja myös jäänyt. Sellaista se elämä on, elämäntilanteet muuttuvat, tai asuinpaikkakin. Mennään eri suuntiin, yhteydenpito jää. Toisten kanssa sen sijaan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Viikkoja, kuukausia tai vuosia ei ole välissä, kun puhutaan. Eli kaikkia muita ystäviäkään unohtamatta: kiitos, kun olette olemassa!

Kuva vuodelta 1990, Unkarin vaihdosta. Se vuosi oli kansainvälisen ystävyyden juhlaa. Vasemmalta Amy, USA, Gabriel, Ranska, minä, Melissa, USA ja limboamassa Fatima, Portugali.
 Ja te, ihanat blogiystävät, olisi ihanaa kuulla, miten olette löytäneet parhaan/parhaat ystävänne? Onko ystävyytenne vuosien takaa, vai löytynyt vasta myöhemmin?

Hyvää ystävänpäivää!

20 kommenttia:

  1. Minun ja vanhimman ystäväni ystävyys alkoi siten, että laitoin kirjeenvaihtoilmoituksen erääseen lehteen. Ystäväni vastasi siihen, ja siitä alkoi nyt jo 32 vuotta kestänyt yhteinen taipaleemme. Asuimme aikanaan eri puolilla Suomea, mutta yo-keväänä olimme molemmat päättäneet hakea samaan yliopistoon, jonne sitten pääsimmekin. Nykyään asumme lähekkäin ja olemme ristiin lastemme kummeja.

    Yksi tärkeimpiä ystäviäni on mieheni sisko eli kälyni. Ystäviä ja kavereita on tullut lasten myötä ja työpaikalta. Vanhemmiten tutustuminen uusiin ihmiseen ei käy käden käänteessä enkä edes haluakaan laajaa kaveripiiriä. Tai ehkä haluaisin, mutta energiaa ei riitä sen ylläpitämiseen. Minulle riittää kourallinen todella läheisiä ihmisiä. Vaikka sosiaalinen olenkin, syvimpiä tuntojani en paljasta kovin monelle.

    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina. Silloin joskus sitä oli kirjeenvaihtokavereita, voi aikoja! Eihän sitä tarvitsekaan kuin muutaman hyvän ystävän, jotka ovat sitten t o d e l l a hyviä.

      Poista
  2. Hyvää ystävänpäivää, Marjukka - ja minä olen löytänyt parhaat ystäväni erään harrastukseni tiimoilta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Lady, harrastus on hyvä tapa saada samanhenkisiä yhteen, kuten vaikkapa tämä bloggaus!

      Poista
  3. Mahtavaa ystävänpäivää sinnekin!

    Se on hauska miten ystäviä löytyy paikasta jos toisestakin. Olen tavannut suurimman osan ystävistäni golfkentällä 15 vuotta sitten tai koulussa/yliopistossa, näitä perinteisiä. Yhden ystävistäni tosin tapasin bussissa kun aloimme juttelemaan niitä näitä :) Blogimaailmasta on myös tullut uskomattoman upeita ystäviä ja tuttavuuksia vastaan - enpä olisi blogini alkumetreillä uskonut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään, ja blogimaailman ystävissä on nimenomaan eri-ikäisiä, ja se on minusta hienoa.

      Poista
  4. Hyvää ystävänpäivää ! Parhaimmat ystäväni aikuisiällä olen löytänyt samasta työpaikasta viitisentoista vuotta sitten , juuri niitä , joita näen harvemmin , mutta aina jatkamme kuin ei olisi päivääkään välissä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikalla on minullakin muutama tosi hyvä ystävä, joiden kanssa nähdään muutenkin kuin töissä. Se on jännä tunne, vaikka aikaa kuluu, niin jatketaan siitä mihin jäätiin.

      Poista
  5. Hyvää Ystävänpäivää:)! Minunkin vanhin ystävä on ala-asteelta ja on edelleenkin. Sitten on tullut "seuraan" vuosien varrella ihmisiä. Jännää, miten sen samanhenkisen tunnistaa ja miten häneen haluaa tutustua ym. On niin hienoa, kun ystävä lähettää kännykuvan uudesta ostoksestaan tai vaikka tomaattikeittopussista infolla, että laihiksella ollaan:D Useimpien ihmisten pitäisi olla vaan rohkeampia ja ottaa mielenkiintoisesta ihmisestä selvää. Itse olen tosi kova tekstailija - tosin, viime aikoina olen hieman hillinnyt intoani.

    T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, ja ihanaa, kun me on tutustuttu! : )Tänne saa ainakin laittaa tesktareita...

      Poista
  6. Mun ehdottomasti paras ystävä on mun mies. Ehdottoman luotettava ja läheisin! Muutoin, mun ihanin ystävä on mun entinen työkaveri. Huippuihminen, Ihana Ystävä. Enkä olisi ikinä uskonut, että työkaverista voi tulla niin tärkeä :) ollaan tunnettu about 13 vuotta, mutta fiilis on, kuin olis tunnettu aina.
    Kivaa ystistä Sinulle Marjukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mies on henkilö, jonka tiedän menevän puolestani vaikka tuleen... Tämän postauksen halusin omistaa nimenomaan tyttökavereille, sillä naisystävät ovat mulle todella tärkeitä. Vaikka mieskin sujuvasti mun tyttöjuttuja kuuntelee, hihi. Toivottavasti sinunkin ystiksesi meni mukavasti!

      Poista
  7. Annun lailla paras ystäväni on mieheni, joka on luotettava, ymmärtävä ja jolle voi kertoa ilot ja surut ja joka tukee minua kaikessa. Läheisin ystäväni en ekassa työpaikassani tapaama ope, jolle voi tarvittaessa purkaa sydäntään ja joka osaa neuvoa ja auttaa, jos sitä tarvitsen. Monesti meillä on telepaattista yhteyttä, kuten miehenikin kanssa. Tämän lisäksi yksi kälyistäni on hyvä ystäväni. Lukioaikaiset kaverit jäivät, kun läksin opiskelemaan. Harmi, ettei silloin ollut Facebookia tai edes sähköpostia, jotka olisivat helpottaneet yhteydenpitoa huomattavasti.
    Hyvää ystävänpäivän iltaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta olet varmaan löytänyt lukiokavereitasi Fb:sta? Ajatella, että sekin lafka on ollut jo kymmenen vuotta...

      Poista
  8. Ihanaa ystävänpäivää sinulle Marjukka!
    Ystäviä on vuosien varrella tullut työn, harrastusten, lasten ja tietysti myös blogin kautta ;) Olen onnekas, ympärilläni on paljon ihania ihmisiä, sydänystäviä kuitenkin vain muutamia.
    Joitain, hyviäkin, ihmissuhteita on matkan varrelle jäänyt, syystä tai toisesta ja monta uutta ystävää olen saanut vielä aikuisiälläkin. Elämä kuljettaa ja tuo toivottavasti vielä monta uutta ystävää meille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, on ihana huomata, että aikuisenakin löytää hyviä ystäviä. Elämä kuljettaa, ja on ihana asia, että se on kuljettanut meidät samalle polulle ja toisemme löytämään.

      Poista
  9. Vanhimmat - ja yhä parhaimmat - ystäväni ovat olleet mukana elämässäni jo päiväkodista ja alakoulusta alkaen. Jossain määrin on varmasti ihan sattumaa, että olemme niin tiukasti edelleen "samaa porukkaa". Lukion jälkeen ajauduimme kaikki eri puolille Suomea ja elämänvaiheissakin erilaiseen vaiheeseen. Jostain syystä kuitenkin ystävyytemme voitti ja nyt tuntuu todella upealta, että meidän porukka on edelleen koossa.

    Todella hyviä kavereita on vieraillut elämässäni moniakin matkan varrella. Se, että meistä ei tullut pidempiaikaisia ystäviä oli kai enemmän siksi, että että elämä vei meitä eri suuntiin kuin se, että emme varsinaisesti olisi halunneet. Joitakin ystäviä olen saanut myös näin aikuisiälläkin ja sen vuoksi tunnen olevani todella onnekas!

    PS. Kai olet tulossa silloin huhtikuussa Indiedays-tapahtumaan? Nyt en aio olla "töissä" niinkuin viimeksi, kun oli ne ruotsalaisbloggarit, joiden tulkkina ja matkaemona olin... :D - eli ehdittäis ehkä vähän enemmän juttelemaan ja tutustumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, teillä on se Treen porukka, aivan mahtava rikkaus elämässä, että olette yhä kimpassa. Se on aika harvinaista se.

      Olisi kyllä kiva jutella enemmän, ehdottomasti!

      Poista
  10. Hyvää ystävänpäivää sinullekin! Voi niitä aikoja siellä ylâasteella :) Kiitos ystävyydestäsi!
    Eve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ja ihana nähdä taas pian!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.