3.6.2014

Nobody puts Baby in the corner

Sadepäivä, vähän laiskotti. Selailin YouTubea, ja jotenkin päädyin katsomaan viimeisen tanssikohtauksen elokuvasta Dirty Dancing. Se nostalgiaryöppy, mikä taas tulvi ihanan biisin soidessa... Tuli tippa linssiin. Mies vieressä huomautti: "Näyttää jotenkin kornilta tuo tanssityyli". Onhan siitä aikaa kaksikymmentäseitsemän vuotta.

Aloin selata YouTubea tosissaan, ja etsin pätkiä päätähti Jennifer Graysta. Ja ihan uusia juttuja löysinkin, haastatteluja, koekuvausmateriaalia elokuvaa varten ja muuta kiinnostavaa.

Tiesittekö, että Jennifer ja Patrick (Swayze, tietenkin!) olivat tehneet jo yhdessä yhden elokuvan ennen Dirty Dancingia. Koekuvauspätkä oli hurmaava: kaksi ystävystä pitämässä hauskaa.

Jennifer ei ollut varsinaisesti tanssija. Häneltä oli juuri mennyt Flashdancen rooli sivu suun Jennifer Bealsille.

Dirty Dancing oli pienen budjetin elokuva ja tehtiin nopeasti. Harjoitusjakso ennen elokuvaa kesti kaksi viikkoa. Jenniferistä oli hauska tehdä päärooli, vaikka hän tiesi, ettei kukaan katsoisi kuitenkaan sellaista pientä ja halpaa elokuvaa. Toisin kävi, kuten tiedämme!

Elokuvan jälkeen Jennifer meni leikkauttamaan nenänsä. Hän sanoi:"Kävelin leikkaukseen julkkiksena. Tulin sieltä pois tuntemattomana". Nenän kaventumisen myötä ura hiipui olemattomiin. Vakioravintolassakaan ei enää tunnistetu nuorta tähteä. Jennifer menetti kunnianhimonsa ja tanssihalunsakin.

Vuonna 2010 Jennifer pyydettiin mukaan Amerikan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. Hän empi, mutta halusi mennä, koska rakasti edelleen tanssimista yli kahdenkymmenen vuoden tauosta huolimatta. Kaksikymmentä vuotta aiemmin hän oli ollut pahassa autokolarissa silloisen poikaystävänsä Matthew Brodericin (SJP:n aviomies) kanssa, ja kärsinyt siitä lähtien kaulan ja yläselän kivuista ja rangan liikkumattomuudesta. Kirurgi sanoi, että Jennifer oli ollut tikittävä pommi: yksikin kaatuminen kisassa olisi voinut halvaannuttaa hänet. Kaularanka korjattiin oikeaan asentoon tukilevyllä. Samalla kaulalta löydettiin syöpä. Jennifer oli kantanut pattia kaulallaan neljä vuotta, mutta ei ollut uskaltanut mennä lääkäriin.

Miten kävi kilpailussa? Jennifer voitti sen, viisikymppisenä. Voitti syövän ja voitti itsensäkin.

Muistan hyvin, kun näin Dirty Dancingin leffateatterissa. Halusin Babyn hiukset ja valkoiset tennarit. Ja Patrick Swayze - ne silmät ja se musta tukka. Sopivasti paha poika, muttei sitten kuitenkaan. Juoni itsessään oli niin kepoinen, mutta jokin ajaton viattomuuden tuulahdus elokuvassa on, mikä lumoaa edelleen. Ehkä se on Babyn silmät ja ilmeet, jotka ovat herkät kuin nupullaan olevalla kukalla.

Sanokaa vain romantikoksi, juu, kyllä olen. Mutta elokuva lumoaa edelleen: kahdeksasluokkalaiseni ovat joka vuosi analysoineet suosikkielokuvansa musiikkikohtauksia kirjallisena työnä. Joka vuosi joku kirjoittaa Dirty Dancingista huolellisen taustatyön kera. "Siitä tulee niin hyvä mieli", kirjoitti eräs teini arviossaan. Naulan kantaan!

Katson elokuvan aina, kun se tulee. Ja odotan niitä sanoja: "Nobody puts Baby in the corner".

Jennifer pääsi omastaan pois.



Kuva: Lionsgate Home Entertainment

Mukavaa iltaa!

9 kommenttia:

  1. Niin ihana leffa. Muistan että lintsattiin lukiossa kaverin kanssa parilta tunnilta ja mentiin päiväleffaan katsomaan. Kolahti ja kovaa koko hela hoito,musiikki, leffa ja Patrick tietenkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana muisto! Mä tykkäsin tuohon aikaan paljon tummasävyisemmistä leffoista, mutta hyvä musiikki ja suloinen tarina vei mukanaan. Oi, Patrick kuoli liian nuorena...

      Poista
  2. Ihana elokuva, jonka olen nähnyt toistakymmentä kertaa enkä ikinä kyllästy.

    VastaaPoista
  3. Muistan ikuisesti sen kun Baby, ollessaan Johnyn huoneessa ja tämä sanoo ihaillen ettei tyttö pelkää mitään eikä ketään, suurella intohimolla puuskahtaa että pelkää montaakin asiaa muttei mitään niin paljon kuin sitä ettei enää ikinä voisi tuntea siten kuin juuri hetkellä hänen kanssaan, siinä tilassa. <3 <3 ah, miten kauniisti sanottu ja miten totta!! Muutaman kerran elämässä on ollut samanlainen tilanne että tajuaa todella mitä nuo sanat pitävät sisällään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan myös tuon kohtauksen. Elokuva voi joistakin olla naivi ja korni, mutta se hehku ja päättäväisyys, joka Babyn hahmossa on, on hyvin liikuttava ja koskettava. Olen monesti miettinyt, miten heidän olisi käynyt. Olisivatko he pysyneet yhdessä, ja olisiko arki ajanut kiilaa väliin, olivathan he kuitenkin ihan erilaisia. Johny aikuinen, Baby vielä koulutyttö.

      Poista
  4. Täällä myös yksi leffan fani. Monesti olen nähnyt ja aina vain jaksaa katsoa uudelleen. Ah, Patrick...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Patrickilla oli muuten suomalaissyntyinen vaimokin!

      Poista
  5. Ihana hyvän mielen elokuva... ja Patrickin tanssitaitoa on ilo katsella, olkoonkin kuinka vanhanaikaista tahansa. Mikäli muistan oikein, äitinsä oli balettitanssin opettaja ja Patrick nuorena äitinsä opissa... Onneksi Jennifer voitti oman syöpänsä, vaikka Patrick ei omaansa voittanutkaan. Vannoutuneena hevosihmisenä vannoi vielä ennen kuolemaansa vihkivalat uudelleen suomalaissyntyisen vaimonsa kanssa valkoisen hevosen selässä... voiko tosielämässä romanttisempaa enää ollakaan?

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.