23.8.2014

Meidän kodistamme: Inspiraatio ja rakentaminen

Edelliseen postaukseen sain toivepostausidean Lauralta, joka kirjoitti näin:

"Kerro joskus tarinaa teidän talosta! Milloin olette sen rakentaneet ja oletko tyytyväinen aikoinaan tekemiinne valintoihin? Kotinne värisävyt näyttävät ihanan lämpimiltä ja kutsuvilta. Hauska olisi nähdä myös teidän keittiöstä kuvia! Nykyisin "kaikki" kodit tuntuvat näyttävän toistensa kopioilta, valkoista ja steriiliä joka paikassa. Sen vuoksi ilahdun aina kun näen jotain persoonallisempaa."

Kiitos Lauralle toiveesta, josta innostuin sen verran, että ryhdyin heti toimeen. Heti alkuun kyllä annan pettymyksen teille, jotka toivotte perusteellisempia kuvia meiltä, ikävä kyllä niitä ei tule enempää kuin tähänkään asti.



Mutta ensin inspiraatiosta. Olen ollut lapsesta asti kova sisustaja. Minulla oli jo lapsena selvät sävelet siitä, mistä tykkäsin. Lempileluni oli nukkekoti, sellainen ihan tavallinen Lundby. Teinityttönä huoneessani oli isovanhempien vanhat korituolit, isotädin miehen tekemä peililipasto (edelleen makkarissamme) ja isoäidin tekemä virkattu vaaleanpunainen pitsipeitto. Lattialla oli vanha isovanhempien radio. Isä väsäsi pikkuesineille suuren lokerikon seinälle. Luin Makasiini-lehdet moneen kertaan ja muistan kuolanneeni vanhaa puusohvaa ja sinikukkaisia tapetteja. Olen aina tykännyt maalaisromanttisesta tyylistä, mutten pipertelystä kuitenkaan. Taloista, jotka sulkevat syliinsä, joissa on natisevia portaita ja vähän vinoja seiniä, öljylamppuja ja vanhoja lipastoja. Kustavilaistuoleja ja pyöreäksi kasvatettu muratti ikkunalla.

Kun meille tuli rakentaminen ajankohtaiseksi, oli jo vuosia lukenut lukuisia sisustuslehtiä ja kirjoja. Tahti vain kiihtyi, kun omasta talosta alkoi tulla totta. Meidän ensimmäinen vuokrakaksio, 60m2, oli kiva sekin: sinne hankittiin ennen omakotitaloon muuttoa muutama vuosi aiemmin tuotantoon tulleita Björknäs-hyllyjä ja ruotsalaisen Wilma-kalustesarjan sängyt, yöpöydät, keittiön pöytä ja tuolit. Ne seurasivat mukana, ja tietenkin piano.


Ensimmäisen kerran ihastuin taloihin Pietarsaaren asuntomessuilla, olikohan vuosi 1995? Silloin alkoi perinnetalobuumi. Kannustalon Ainola räjäytti tajunnan, perässä tulivat Teri-talot ja kauniit aumakattoiset Design-talot. Varsinaisen inspiraation haimme Tuusulan asuntomessuilta, joissa kaunis Kannustalon Rauhala, mansardikattoinen ihanuus, antoi talollemme eniten inspiraatiota. Rauhalaa kävimme katsomassa kahdesti.


Suunnittelimme talomme pohjan itse. Mies oli tavattoman kaukokatseinen, hän hahmotti huoneiden mitat ja piirsi pohjan millimetripaperille. Hän laski mm. ikkunoiden korkeudet, meillä ikkunan alareuna lattiasta on 70cm.. Olohuoneen erkkeri, joka näkyy lukuisissa asukuvissa, on 10m2, ja siinä näkyvät sohvatkin ovat olleet aikanaan ensin paperilappuja! Leikkasimme nimittäin paperista pohjapiirustusta varten sohvia, kirjahyllyjä, pianon (mittoineen tietysti), joita mallailimme ja säädimme. Pianolle piti tehdä paikka, samoin isoille kirjahyllyille. Jokainen huonekalu on mietitty ja mallailtu etukäteen. Hoksasin jälkeenpäin, että koululle oli hankittu Vertex-ohjelma, jolla olisi saanut tosi kätevästi piirrettyä pohjat huonekaluineen itse.

Taloomme ei tullut yhtään käytävää. Kolme talotehdasta vastasi kutsuun tehdä talo piirustusten mukaisesti. Valitsimme yhden, nopeimmin reagoineen, ja sen ainoan, jonka piirustukset olivat yksi yhteen omiemme kanssa. Tosin tunsimme talomyyjän ennestään, joten sekin taisi vaikuttaa asiaan. Olemme edelleen ystäviä, joten ihan huonosti ei harjoitus mennyt!

Talotehtaalla oli myös arkkitehti, jonka kanssa kävimme vielä piirustukset läpi, ja hän antoi muutamia hyviä neuvoja, jotka totesimme toimiviksi, ja ne toteutettiin. Tosin hän ei osannut laskea portaiden kaltevuuksia tai määrää, joten mies laski nekin... Rakennusporukka oli talotehtaan suosittelema, ja se teki mainiota jälkeä.

Rakennuskesä oli lämmin, joten itse talon pystyttäminen elementeistä sujui hyvin. Rakennusporukka teki väliseinät ja sisäkaton, ja sen jälkeen sisärakentajakaksikko uurasti muutaman kuukauden sisätöissä. Kaksikko oli vähän hitaanpuoleinen, mutta teki siistiä jälkeä, mikä oli pääasia.



Olemmeko tyytyväisiä aikoinamme tekemiin valintoihin, kysyi Laura. Olemme kyllä. Pari muutosta tekisin nyt, mutta niistä enemmän sisustuspostausmietinnöissä.

Paras ratkaisumme on makuuhuoneemme yhteydessä oma, reilunkokoinen kylpyhuone, joka on osoittautunut todella toimivaksi. Miksihän ratkaisu ei ole yleisempi Suomessa? Kun me rakensimme, ei muuten ollut kotikylpylöitä, elokuvahuoneita tai walk in-vaatehuoneita, kuntosaleista puhumattakaan. Saunaosastosta tehtiin suht pieni, mutta riittävä, sillä emme halunneet tuhlata neliöitä siihen, kun emme kovia saunojia ole. Vaatehuone oli piirustuksissa, ja onneksi ikkunallinen sellainen. Se on nyt vallattu minulle. Jokainen talomme huone on valjastettu käyttöön.

Puutalo on minulle mieluinen siksi, että mitä vanhemmaksi se tulee, sitä enemmän henkeä siinä on. Puutalo on myös unelmataloni sielunmaisema. Ihailen kaikentyylisiä koteja, mutta tykkään edelleen omastani eniten! Niin kai se pitääkin mennä. Pidän jokaisen kotia pyhänä, sillä koti on paikka, joka on rentoutumista varten, jossa ei saa pingottaa ja jossa voi elää vapaasti. Siksi jokainen saa rakentaa siitä sellaisen, jossa viihtyy, on se sitten moderni uusi kivitalo tai vaikkapa vanha rintamamiestalo.





Myöhemmin kirjoittelen sisustusratkaisuistamme, miksi meillä ei ole yhtään valkoista seinää ja mikä sisustuslehti lehti inspiroi eniten silloin ja edelleen!

Olisi kiva kuulla omia kokemuksianne rakentamisesta ja remontoinnista, sekä oletteko tykänneet omista ratkaisuistanne?
Mukavaa lauantai-iltaa!

21 kommenttia:

  1. Kaikki se, mitä olen nähnyt teidän kodistanne, aiemminkin, kertoo minulle, että talonne on tehty kodiksi eikä miksikään esittely- tai edustustilaksi. Tykkään kovasti teidän värimaailmastanne - koti on avara, valoisa ja lämmin. Sinulla on hyvä maku niin pukeutumisessa kuin sisustamisessakin. On suurta rikkautta saada asua kodissa, joka tuntuu siltä maailman parhaalta omalta kodilta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa nätisti sanottu! Koti on ollut mulle aina tosi tärkeä, oli se sitten opiskelijayksiö, ensimmäinen yhteinen vuokrakaksio tai tämä, enkä mä ole oikein koskaan mennyt muuten trendien mukaan, paitsi ehkä siinä, että meillä on perinnetalomalli. Heh, meillä kun ei edusteta, viihdytään vaan! Mä muistan joka päivä, ihan oikeasti, miten onnellinen olen kodistani. Ja toivottavasti elän niin vanhaksi, että saan luovuttaa tämän seuraaville omistajilleen, jotta elämä talossa jatkuu ja jotta siitä pidetään huolta! En oikein muuten osaa tätä sanoiksi pukea!

      Poista
  2. Kiitos tästä postauksesta! Arvostan, että lähdit toteuttamaan postaustoivettani. Ihania kuvia tunnelmapaloina ja mielenkiintoista oli lukea tarinaa kodistanne. Minäkin olen aina ollut koti-ihminen ja halunnut tehdä aikoinaan opiskelija-asunnoistakin kotoisia turvapaikkoja. Oma koti on kyllä paras paikka maailmassa.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! Samaa mieltä, ei ole oman kodin voittanutta!

      Poista
  3. Olipa jotenkin kauniisti sanottu tuo, että jokainen saa rakentaa kodistaan sellaisen josta itse tykkää ja missä itse viihtyy! Kunpa kaikki muistaisivat sen ja oikeasti kuuntelisivat itseään, kun aloittavat mittavan rakennusprojektin. Asioita ei kannata tehdä vain sen vuoksi, että se nyt sattuu olemaan tämän hetken trendi; vaikkapa nyt valkoinen keittiö. Jos tumma miellyttää enemmän, niin tehdään tumma.
    Teidän koti vaikuttaa rakkaudella rakennetulta, juuri itselle tehdyltä omalta kodilta. Sellaiselta missä viihdytään, nauretaan, soitetaan, lauletaan, ja mikä henkii tunnelmaa ja kodikkuutta!

    Ihanasti myös sanottu omasta kodista, että se on edelleen se paras ja kaunein paikka maailmassa.

    Itse muistan jo nuorempana haaveilleeni keltaisesta puutalosta. Muistan, kun kävin kävelyllä talvisina iltoina omakotialueella missä oli maailman kaunein keltainen puutalo ja miten ristikkoikkunoista paistoi kauniisti valo, se näytti kodilta. Kodikkaalta ja lämpöiseltä, ja silloin päätin, että joskus kun tuollaisen vain saisin. Nyt minulla on keltainen puutalo ja edelleen se sykähdyttää, kun ajan pihaan ja keittiöstä kajastaa pieni valo pimeään iltaan.

    Varmasti tekisin monta asiaa nyt toisin, mutta toisaalta matkan varrella onkin jo nakerrettu sieltä sun täältä, uusittu vähän maalipintaa jne. Mutta mitään suurempaa en muuttaisi. Ja vaikka asuntomessuillakin ihailin kivitaloja, niin kyllä puusta rakennettu talo on kuitenkin lähinnä sydäntäni ja tuntuu kodilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin ollaan yritetty valita kestäviä ja ajattomia ratkaisuja, ja ollaan minusta onnistuttu. Voi että, sulla on nyt sittern se unelmien koti, keltainen puutalo! Niin ne haaveet käy toteen joskus!

      Poista
  4. Upeita kuvia ja ihania yksityiskohtia, niin kaunista. <3 Sinulla on täydellinen maku.

    Rakastan myös natisevia lankkulattioita, vinoja kattoja, parruja, rouheita muotoja, vanhoja tiiliseiniä.

    Oli kiva postaus.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, enpä tiedä onko täydellinen, mutta ainakin on omani! Samoin, parrut ja tiiliseinät sykähdyttävät erityisesti!

      Poista
  5. Olimme mieheni kanssa häämatkalla Amerikassa (27 vuotta sitten) ja siellä ystäväperheellä oli jokaisen makuuhuoneen yhteydessä oma wc.Niinpä kun aikanaan rakensimme, suunnittelimme myös meidän makuuhuoneen yhteyteen oman pesutilan/wc.Siinä riitti kotimaankamaran ystävillä ihmettelemistä "miksi teillä on wc makuuhuoneessa".On kyllä niin kätevä ja ihmettelen minäkin kuinka ei ole Suomessa yleistynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette olleet varsinaisia edelläkävijöitä! Heh, "wc makuuhuoneessa". Meilläkin kun on joskus porukkaa paljonkin, niin on kyllä kätevää, me saadaan olla ihan rauhassa omassa makkarissa, samoin vierailla on oma pikku kylppäri käytössä.

      Poista
    2. Anonyymin kanssa niin samaa mieltä! Meillä on päämakuuhuoneen yhteydessä kph ja se on todella kätevä. Marko Paananen ohjelmassaan tästä aiheesta murisi, että miksi ei uudistuotannossa tehdä kph:ta makuuhuoneisiin.

      Poista
  6. Kiva postaus, oli mukava kuulla talon rakentamisesta ja vaiheista ennen sitä. On myös ilo kuulla, kuinka viihdyt(te) kodissanne.

    Me rakennutimme mieheni kanssa (kivi)talon muutaman vuosi sitten. Koska tunsimme itsemme ja toisemme, meidän talomme oli avaimet käteen -ratkaisu... Me tykkäämme modernista, tosin ei mistään steriilistä ja yltiöminimalistisesta. Meiltä löytyy se valkoinen keittiö ja kaikki kotimme seinät ovat valkoisia, mutta tästä talosta on kylmä trendikkyys ja kolkkous kaukana. :-)

    Rakennusaika sujui helposti enkä muuttaisi talosta kuin yhden asian: suurentaisin kuraeteisen paljon nykyistä isommaksi, mutta olen iloinen siitä, että sellainen sentään on. Joka päivä iloitsen siitä, että saan asua perheeni kanssa tässä kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään on tosi paljon avaimet käteen-koteja, ja se on kyllä todella kätevää! Onpa uhanaa, että teilläkin on nyt unelmienne koti, kivitalo! Joo, jotain sitä nyt nykyään muuttaisi, mutta suuret linjat ovat hyviksi todettuja.

      Poista
  7. Voi kun kiva postaus ja kauniita valokuvia tarjolla myös.

    VastaaPoista
  8. Tosi kiva postaus. Mistä sisustus lehdistä löydät ideoita, nyt on muotia kovin nuo valkoiset "tanskalaistyyliset" kodit ja oma makuni on ihan muuta. Olenkin löytänyt parhaat ideani www.houzz.com, mutta lehteä olisi mukavampi selailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotas seuraavaan sisustuspostaukseen, sieltä selviää... 😉Kiva tätä oli kirjoittaakin.

      Poista
  9. Tosi kiva postaus vaikka niin mielelläni olisi päässytkin kurkkaamaan kotiinne.:)
    Meillä on myös kylppäriin käynti makkaristamme - todella kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, saat vaikka ihan livenä tulla kurkkimaan! Joo, me ollaan päätetty, että kotia ei sen kummemmin esitellä, vaikka taidan menettää lukijoita aika mittavasti... Teidänkin remontti- ja kotijuttuja on ollut kiva lukea!

      Poista
  10. Kiva postaus ja kauniita yksityiskohtia. Tuo suunnittelu ja rakentaminen on varmasti ollut kivaa ja antoisaa. Kärsimättömänä luonteena minusta ei luultavasti olisi siihen. "Vanhassa" puutalossa mekin asumme, remonttia tehdään silloin tällöin, minä saan sisutuspuuskia säännöllisin väliajoin ja alan syksyisin pesiä. Viimeksi nyt viikonloppuna yksi huone sai uuden maalin ja vähän uutta ilmettä. Maanläheiset sävyt ovat tulleet mieluisiksi iän kanssa ja niitä ei kumpikaan muihin vaihtaisi. Vaaleaa, beigeä, ruskeanharmaata sisällä. Ulkoa tummanruskea (ostettaessa vadelmanpunainen...:D) valkoisilla nurkkalaudoilla. Tuota samaa kylpyhuone asiaa on täälläkin monta kertaa ihmetelty, miksei sellaista voi olla suomalaisessa talosuunnittelussa. Jenkeissä sen käytännöllisyyden oikein tajusi. Onneksi meillä on suurehko vessa heti makuuhuoneen vieressä, se ajakoon oman kylpyhuoneen asiaa toistaiseks..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu " alan syksyisin pesiä"! Oi, teidän talonne kuulostaa kotoiselta ja maanläheiseltä. Suunnittelu oli kivaa, rakennusaika vähän stressaavampaa, mut kaikki meni hyvin. Vitsi kun olet reipas, täällä vielä arvotaan värisävyjä...

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.