26.8.2014

Meidän kodistamme: Sisustuksesta

Lauantain postauksessa kerroin meidän talomme inspiraatiosta, ja miten me lähdimme rakentamaan taloamme. Nyt sitten sisustuksesta muutama sananen.

En muista, että sisustusmakuni olisi koskaan muuttanut pahemmin suuntaa. Olen siis aina pitänyt vanhoista taloista, joten ei ihme, että perinnetalobuumi iski minuun ja lujaa. Oma talomme on meidän itsemme suunnittelema, mutta sisustuksessa minä vedin päälinjat. Kai se on niin, että kun on jostain asiasta todella innostunut, siihen uhraa ihan mielettömästi aikaa. Niin tein, kun kiertelin Helsingin sisustusliikkeitä, tapettikauppoja, ja mietin, mitä omaan kotiin hankittaisiin.



Vaikka olen paljon lukenut sisustuslehtiä ja -kirjoja, kaksi lehteä on ollut inspiraationa yli muiden: englantilainen Country Homes And Interiors ja espanjalainen El Mueble. Keräsin molempia vuosikaudet, ja yritin hahmottaa niistä ne ideat, joista pidimme eniten. Minä pidän hirmuisesti englantilaisesta cottage-tyylistä, mies taas suosi espanjalaista selkeyttä enemmän. Ihme, että onnistuin sisustamisessa näinkin meitä miellyttäneesti, sillä en silloin tiennyt esimerkiksi lämpimistä tai kylmistä väreistä mitään. Menin vain fiiliksellä. Espanjasta olimme tuoneet pari lampunjalkaa ja pikkuesineitä, kuten oliivipuisia sisustuspalloja, rasioita ja muuta mukavaa.


Sisustuksen suunnittelu oli alkanut jo aika paljon aikaisemmin, sillä edellisen vuokrakaksiomme värityksen määräsi punaruskea pianoni! Boknäs-kalusteet (vanhojen Bilnäs-kalusteiden mukaan) oivat tulleet kuvioihin muutama vuosi aiemmin, ja olimme hankkineet ensin kirjoituspöydän, sitten kirjahyllyjä keskiruskeassa värissä. Ruotsalaiset, valkoiset Wilma-kalusteet makkarissa ja keittiössä olivat myös mukana edellisestä asunnosta. Keittiön pöydän pinta oli kauniin lämpimän keskiruskea. Siitä siis lähdettiin.

Halusin läpi talon mahdollisimman yhtenäisen ilmeen. Keittiön, eteisen ja kuistin laataksi valittiin kauniin rustiikkinen laatta. Olohuoneeseen yritettiin löytää mahdollisimman tumma laminaatti, ei siis parketti. Olipa se vaikeaa, sellaista valikoimaa kuin nyt, ei ollut vielä silloin laminaateissa. Mieluinen löytyi, ja vieläpä oikeassa sävyssä. Laminaatti on ollut hyvä ja kestävä valinta lattiaksi.

Kaikki huoneet on tapetoitu. Tapetit valittiin yhdestä ja samasta kirjasta, keltaisen eri sävyjä. Tapettimerkki oli brittiläinen Harlequin. Olkkariin tuli kirkkaamman keltainen, yläkertaan haaleampi, mutta kaikkiin huoneisiin erilaisella kuviolla. Keittiössä, aulassa, kuistilla ja kodinhoitohuoneessa on vinyylitapetti, joka on helppo pitää puhtaana.



Keittiön suhteen oli liiankin selvät sävelet. Olin nähnyt jossain lehdessä Hanna Sumarin keittiön, jossa oli valkoiset, kuultomaalatut tammikaapistot. Siinä ei auttanut mikään, halusin samanlaiset. Ja ne laitettiin. Nyt jälkeenpäin olisin ihan hyvin voinut laittaa muuta kuin tammea. Kuultomaalaus on kulunut kädensijojen kohdalta, ja pieni renoveeraus on edessä parin vuoden kuluttua. Hanna on jo uusinut keittiönsä, mutta en usko, että me uusimme. Olen ajatellut, jos laittaisi alakaapit vanhan punaisella, yläkaapit voisivat olla vaaleat. Oho, mies ei tiedä vielä mietintöjäni... Me olemme tammikaappien kanssa ikuisesti yhdessä, sillä kokopuuta ei tarvitse koskaan vaihtaa, tuunata vain. Onneksi tykkään edelleen kaappien profiilista.


Sisustus muotoutui pikku hiljaa. Keltaiseen, valkoiseen, tumman- ja keskiruskeaan on helppo yhdistellä lämpimän punaista, lempiväriäni sisustuksessa. Muuten sitten on ruskean ja valkoisen eri sävyjä. Olkkarin valkoiset sohvat hankittiin Huonekalu Ruolalta, olkkarin ruokatilan tuolit ja pöytä, sekä vitriinikaappi Juvilta. Itse vahasin Juvin pöydän ja tuolit, sekä kuistin kuvissa esiintyvän kaapin Osmo Color-vahalla kolmeen kertaan. Huh, mikä homma, never again... Mies tuli apuun, kun käsi teki tenän vitriinikaapin kohdalla...


Minulle on tärkeää, että mahdollisimman usealla huonekalulla on menneisyys. Tai tarina. Yläkerran ruskea koukeroinen keinutuoli on kuulunut tädilleni. Isä on tehnyt kaappikellon, penkin ja korulipaston. Vanhan mallin mukaan rakennettu peililipasto on kulkenut mukanani jo liki kolmekymmentä vuotta. Pientavaroita emme juuri harrasta, mutta ne ovat sitäkin rakkaampia: meillä on mm. äitini isovanhempien aikainen piimäleili, mummini puinen kahvimylly ja monia muita esineitä, jotka olemme saaneet lahjaksi läheisiltä tai ostaneet matkoilta. Olkkarin pariovien päällä on hylly, jossa on valkoisten kannujen kokoelma. Matot on hankittu Stockmannilta, ne ovat kevyet puuvillamatot, joita minäkin jaksan nostaa ihan hyvin.



Annankadulla oli silloin aikoinaan ihastuttava sisustusliike nimeltä Dekaasia. Siellä oli paljon tiikkipuisia kalusteita, ja sieltä löysin yläkertaan tumman sohvapöydän sivupöydän ja tv-kaapin, joka oli ihana. Siis ihanaihana. Kun 24-tuumainen telkkarimme meni rikki, uusi, suurempi telkkari ei mahtunut enää kaappiin. Niin möimme kaapin, eikä telkkariaula enää ole ollut entisensä sen jälkeen. Olisin tietenkin voinut tirkistellä seuraavat kymmenen vuotta pientä ruutua ihan sen kaapin takia, mutta siippa ei. No ei vais, putkiteeveen aika oli ohi... Dekaasiakin lopetti, harmin paikka! Myös Don Goffosta Korkeavuorenkadulta löytyi jotain, mutta sekin liike on ihan erilainen nykyään.

En usko, että tänne hankimme enää koskaan mitään uutta huonekalua, paitsi telkkarisohvan, siinä kun löhötään niin paljon.

Olen ommellut meidän taloon kahdeksantoista pitkää verhoa ja yhtä monta laskosverhoa. Plus kuistin ja keittiön verhot on uusittu pari kertaa. Isä on verhoillut puusohvan, ruokapöydän tuolit ja kuistin arkkupenkit, jotka ovat muuten mieheni ja hänen veljensä käsialaa.



Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että rouva haluaa vähän muutosta yläkertaan. En tiedä vielä tapetoimmeko vai maalaammeko, mutta jotain tapahtuu kohta...

Meidän talomme ei taida kovin muodikas olla, mutta se on persoonallinen, lämmin, kutsuva ja kotoisa. Talvella olohuone kylpee valossa, lämpimät seinät hohtaen. Minulle koti on koti silloin, kun siellä on paljon kirjoja, tyynyjä, kutsuva sohva ja muutama persoonallinen esine! Jouluna on ainoa aika, kun laitan kunnolla koristeita, tonttuja, liinoja ja lyhtyjä. Kesällä ovet ja ikkunat ovat auki, vaaleat verhot liehuvat ja pelto laineilee.



Vaikka rakastan kotiamme, en kuitenkaan pidä itseäni materiaan kiintyväisenä. Luulen, että kun tulee aika lähteä tästä, ehkä eläkkeen alkaessa, talo myydään huonekaluineen, kenties. Lattiakellon, korulipaston, penkin ja talonpoikaissohvan otamme mukaan. Ehkäpä se eläkekoti on sitten hivenen pelkistetympi, mutta valkoisia seiniä ei sinnekään taida tulla. Se vain ei ole meidän juttu.
Mukavaa tiistaita! Nautitaan kodeistamme!

18 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta postauksesta. Tosi mielenkiintoista lukea kotinne tyylistä ja tunnelmasta. Kotikuvistasi huokuukin aina rauhallinen ja kutsuva tunnelma. Jäinkin miettimään omaa sisustustyyliäni, kun kyllästyn melko äkkiä kodin sisustukseen ja vaihtelen useinkin huonekalujen paikkoja, maalaan huonekaluja ja tekstiilit vaihtuvat nopeaan. Harvemmin kyllä ostan mitään uutta (ei olis varaakaan), mutta kaivan omia ja sukulaisten varastoja sekä koluan kirppiksiä.
    Ihailen sitä, että olet osannut tehdä kotiinne sellaisia valintoja, jotka miellyttävät silmää vielä vuosienkin päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kivasta kommentista! Vaikuttaa siltä, että tykkäät tehdä käsilläsi, ja kotisi on sinulle luovuuden lähde ja ilmennät luovuuttasi sisustamalla! Tuunaaminen onkin hieno juttu, ja sitä noille meidänkin puisille kalusteille voisi huoleti tehdä.

      Mä en tosiaan ole kyllästynyt meidän sisustukseen, se on aika ajaton. Mutta jo ihan ajan takia pitää miettiä maalaamista tai tapetointia, valo kun on tehnyt tehtävänsä ja vähän haalistanut väriä.

      Poista
  2. Lämmin ja haikea tunnelma tuli tästä postauksesta. En tiedä, miksi haikea.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, en kyllä tarkoituksella yrittänyt haikeaa tunnelmaa. Tai ehkä se, että, aika kuluu, me ihmiset vanhenemme, mutta talo jää, tekee vähän haikeaksi.

      Poista
  3. Hei!
    Voisitko kutsua minut kylään :)? Olen nimittäin aivan varma, että viihtyisin!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, ihanaa, että jollain se koti oikeasti elää, hengittää ja kertoo tarinaa! Uskotko jos sanon, että olet aika harvinaislaatuinen siinä(-kin) suhteessa?! Tuntuu, että tänö päivänä helpolla vaan haetaan aina vaan uutta ja uutta mööpeliä, valkoista, sitä mitä kaikissa lehdissä, asuntomessuilla ka kaikilla muillakin talot on pullollaan, eikä kuunnella sitä omaa mieltä ja mieltymyksiä ja uskalleta tehdä valintoja ja olla rohkeita!
    Itselläni ei ole perintöhuonekaluja, mutta astioita on! Mm. Mummini vanhoja Arabian astioita 50-luvulta! Ihania! Niissäkin on sitä jotain, historiaa ja tarinoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mummisi astioilla on varmasti suunnaton tunnearvo! Vanha Arabia on kaunista. Mäkin sain isoäidiltäni hopeisia kattausaterimia, on liemikauhaa, sokeripihtejä jne. Ne ovat tosi nättejä, ja olen iloinen, että mä sain ne. Arvas varmaan, että vaalin niitä tarkasti...

      Niin, varmaan osa haluaakin uutta ja kiiltävää, mutta tiedätkö, veikkaan, että vanhemman tavaran ja vanhojen talojen fanit ovat kuitenkin oma porukkansa. Siitä kun ei oikein pääse irti, jos tykkää vanhoista tavaroista! Sellaiset ahkerat kunnostavat rintamamiestaloja tai vanhoja kansakouluja ja tuunaavat huonekaluja...

      Poista
  5. Mua alkoi itkettää kun luin tämän.. en tiedä miksi. Niitä pieni vilahduksia kun on näkynyt teidän kodista, olen aina ajatellut, että tuo on niiin mun koti! Ja löytyihän niitä yhtäläisyyksiä: Boknäs, Wilma, tammikeittiö, ruskeaa ja valkoista, puinen kahvimylly.. Meidänkään juttu ei ole valkoiset seinät. Noista kuvistasi huokuu niin ihana tunnelma, sellaisen kun saisin meillekin. Olisiko, please, mitenkään mahdollista saada jotain kuvaa keittiöstänne? Hyvää syksyä (sitten kun se tulee, nythän on vielä kesä :) ja kiitos ihanasta blogista! t. Kateriina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, meidän maku sitten taitaa mennä yksiin!! Aika jännä! Mä muistan, kun Boknäsit tulivat, tai oliko se vielä silloin Björknäs nimellä, taisi olla n. -95 vuoden paikkeilla. Ajattelin silloin, että nuo ovat niin täydelleen mua! Samoin kävi Wilman kanssa. Ja edelleen tykkään niistä ihan hirveästi!

      En mene lupaamaan keittiökuvaa... Lieden paikkeilta on joku kuva, taitaa olla alkuvuodesta otettu. Kiitos sulle, kun luet tätä!

      Poista
    2. Ymmärrän hyvin, ettet halua tarkempia kuvia kodistasi täällä esitellä, joku yksityisyys pitää blogin pitäjälläkin olla. Löysin tuon mainitsemasi kuvan keittiöstäsi ja voi että, mä arvasin! :) Teilläkin on tuollainen kulmaliesi, ihana! Mä olin aina haaveillut sellaisesta ja kun viisi vuotta sitten teimme keittiörempan halusin sen siitäkin huolimatta, että mulle sanottiin sen olevan jotenkin "ei enää niin tätä aikaa". Pyh, ei meillä muutenkaan sisusteta trendien mukaan vaan juuri niin kuin itse haluamme ja sain ihanan "maalaiskeittiön" :)

      Vähän mua hymyilytti myös kun katsoin kattauskuvaasi, meilläkin on Tuuli -sarjan astiasto! Toivottiin ja saatiin häälahjaksi yli 20v sitten ja mua harmittaa, kun se lopetettiin sitten aika pian. Joitain osia olisin halunnut siihen lisää.

      Kateriina

      Poista
  6. Ihana postaus taas! Erityisesti jäi mieleen kohta "en usko, että hankimme tänne enää koskaan mitään uutta huonekalua..." Vau. Monella kodin sisustus muuttuu aina kulloisenkin trendin mukaan eikä välttämättä osata pysähtyä miettimään mistä oikeasti tykätään, vaan mennään helposti sen mukaan mikä on in. Tykkään hirveästi kodeista missä on pala asukkaiden tarinaa ja historiaa. Sinusta huokuu tyytyväisyys, tasapainoisuus ja rauha ja se myös näkyy kotisi tunnelmassa.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, nätisti sanoit minusta. Kodin täytyy olla se "rauhan tyyssija" minulle, kun työ on niin hurjan meneväistä. Joo, ihan tosissani sanoin, tuskin muita huonekaluja tulee kuin uusi telkkarisohva jossain vaiheessa. Vanha on nyt kohta 12-vuotias.

      Poista
    2. Ope olen minäkin, joten kiireisen ja hektisen työn vastapainoksi on ihana tulla kotiin rauhoittumaan.

      Laura

      Poista
    3. No sit me ymmärretään toisiamme prikulleen tässä asiassa! ; )

      Poista
  7. Olipa ihana kirjoitus kodista, jotenkin mieltä lämmittävä. Huomaa, että viihdyt kodissanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin viihdyn, paremmin kuin missään muualla! : )

      Poista
  8. Lämmin ja haikea tuo kirjoitus. Haikea varmaan siksi että olet jo miettinyt valmiiksi että mitä sitten tapahtuu kun vanhuus tulee... Kodin pitääkin olla tuollainen oman näköinen ja mieltä rauhoittava harmoninen kokonaisuus. Juuri eilen istuttiin oman kodin sohvalla ja mietittiin että rauhalliset värit ja sävyt sekä huolella valitut omannäköiset esineet oli ne sitten itse hankittuja tai perittyjä tekevät sen tunnelman ja kodin. Täällä vielä vähän tursuaa liikaa perintönä saatuja asioita, joista jo haluaisi eroon tunnesiteistä huolimatta mutta pikkuhiljaa hyvä tulee... Perintötaulut on tällä hetkellä pahin riesa kun ei tiedä mihin ne raaskisi laittaa, nyt odottavat ratkaisua kaapin kätköissä, sillä en halua levotonta tunnelmaa enää seinille.

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.