12.11.2014

Huomista odotellessa

Arvatkaapa miksi olen kuin tulisilla hiilillä, innoissani ja täpinöissäni!? Koska huomeniltana on Sibiksen musiikkikasvatuksen kurssini tapaaminen - ensin on alumnipäivä, sitten mennään syömään ja sieltä jatkoille. Aloitimme yhdessä kaksikymmentä vuotta sitten, voi hitsi sentään! Mihin aika on mennyt?

Olen ollut aina vähän sellainen yksinäinen susi. En kovin helposti sulahda joukkoon, huolimatta siitä, että osaan kyllä small talkin. Monesti on vain sellainen olo, että en ihan kuulu porukkaan, vaikka mukavia ihmisiä ympärillä onkin. Todella porukkaan kuulumisen fiiliksen olen kokenut vain neljästi elämässäni. Akatemian aika on ehdottomasti yksi niistä. Meidän kurssi oli ihan mahtava. Itse tulin väyläopiskelijana Sibikselle, eli sain konservatorion tutkinnosta hyväksiluettua opintoviikkoja aika nipun. Siksi tein esimerkiksi kouluharjoitteluita jo toisena vuotena, ja tutustuin ylempien kurssienkin opiskelijoihin.

Sibiksen bileet olivat tietenkin ihan huippuhauskoja. Musiikkikasvatuksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden oli määrä järjestää pikkujoulut. Toinen vuosittainen hauska tapahtuma oli bändikurssin klubi-ilta, josta, öhöm, kuva meitsistä basson varressa on otettu. Ei aavistustakaan, mitä tuossa soitimme! Pitäjänmäen talossa, joka ei enää ole Akatemian käytössä, opiskeli silloin musiikkikasvatus, jazz, kansanmusiikki ja osa solistisen osaston tyypeistä. Ruokalassa oli aina tuttuja tyyppejä, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia.

Hassu juttu, vaikka aloittamisesta on kaksikymmentä vuotta, ja useimpia tyyppejä en ole nähnyt seitsemääntoista vuoteen, silti on olo, kuin menisi tapaamaan viikko sitten nähtyjä kavereita.

Perjantaina tietty voi vähän väsyttää, mutta sehän on perjantai, lauantaina saa nukkua pitkään.

Kuvasta - eikö ole hurjat kiharat? Kuva on keväältä 1996, kakkosvuosikurssin bändi-illasta. Meidän ryhmämme esitti kolme laulua, joista yksi oli meitsin soolo, Roxetten Spending My Time. Se kuva on jossain aiemmassa postauksessa, vaan enpä nyt löydä sitä tähän hätään mistään...


Nyt meni tosi kovasti nostalgian puolelle! Millaisia muistoja teillä on luokkakokouksista tai vuosikurssien tapaamisista?
Mukavaa loppuiltaa!

6 kommenttia:

  1. Wau, miten upea kuva ja ihania muistoja! Olet onnekas, kun olet jossain elämäsi vaiheessa saanut olla "omiesi" parissa - minä tavallaan etsin sitä kokemusta vieläkin, yli nelikymppisenä. Ehkä jossain jonain päivänä... Tästä johtuen en ole kovin paljon käynyt luokkakokouksissa tai vastaavissa, en vain tunne oloani kotoisaksi niissä.

    - M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sua hyvin. En tiedä, mistä johtuu, että tosi monesti tuntee olevansa vähän ulkona porukoista. Toivottavasti sinä löydät omasi jonakin päivänä.

      Poista
  2. Voi, teille tulee varmasti hauska ilta :) Edellisen kommentoijan kirjoitus oli aivan kuin minun kirjoittamani. Minä lähes viisikymppinen toivon edelleen kokemusta tuollaisesta porukkaan kuulumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon sinulle samaa kuin edelliselle; ) Tämän blogin myötä tuli uusia tuttavuuksia ja ihania porukoita, joten ehkäpä sinullekin jokin harrastus?

      Poista
  3. Mainio kuva - ja hauskoja muistoja. Kivaa iltaa, Marjukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä oli kaikilla aurinkolasit tuossa biisissä, hehe. Oli ihana ilta!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.