2.2.2015

Joskus valvoo kummallisista syistä



Maanantai on jo illassa. Pistin vähän huilille hetki sitten. Yöunet jäivät pikkuisen lyhyiksi jostain kumman syystä. No, tietysti olin nukkunut hyvin pari edellistä yötä, ja päikkäritkin. Puuhailin kuitenkin koko eilisen kaikenlaista blogikirppiksestä siivoiluihin. Vielä ennen puoltayötä kuulin sähköpostin kilahtelevan, ja no, siinä meni se rauhoittuminen. Vein iPadin toiseen huoneeseen, etten tulisi sitä vahingossakaan avanneeksi.

Ei tullut uni. Mietiskelin kaikenlaista ja kelailin paria kivaa sähköpostia, jotka sain eilen. Yhtäkkiä tajusin, miten kamalan innostunut olen keväästä ja lisääntyvästä valosta. Ylipäätään kaikesta mahdollisesta. Vaikka leijonanosa ajasta kuluu kaikkeen muuhun kuin bloggailuun, olin innostunut juuri blogiin liittyvistä asioista. Kivoista kommenteista sähköpostiin. Ideoista kevääksi. Kevätuutuuksista. Ja kaikenlaisesta muusta mukavasta, sukujuhlista, kaveritapaamisista, ihan pienistä jutuista. Kello oli yli puolenyön, ja meitsi oli yhtäkkiä superinnostunut.

Jännä, miten sitä ei tarvitse mitään ihmeempiä ollakseen tosi onnellinen asioista. Ystävien tapaaminen, telkkarihetki, sujunut lenkki, hyvä ruoka tai ajatus valosta saa olon tosi onnelliseksi. Sitä siinä pohdiskelin, kunnes nukahdin.

Päivän asu kuvattiin töiden jälkeen, ope paita rutussa ja tukka lytyssä, kameran objektiivikin väärä. No, tänään näin. Hymy on ainakin leveä!



pants Soyaconcept from Mandy F / white shirt Naf Naf
knit Repeat Cashmere / scarf PBO / boots Dune
bracelets Mulberry and Stylesnob

Mistä olit viimeksi ihan superinnostunut?
Iloista iltaa!

18 kommenttia:

  1. Kuvista en kyllä huomannut että tukka lytyssä, väärä objektiivi ehkä paidan helma ei niin suora...mutta ei totaalisen lytyssä.

    Viimeksi ilostuin eilen...mieheni kauniista sanoista ja tänään hyvän treenin jälkeen salilla. Ohhoh...tulikin pari asiaa...

    -jaana-

    VastaaPoista
  2. Olipa kivan rento postaus. Ja ihanan inhimillistä, että teikäläiselläkin on joskus kuvissa paita rutussa : ) Itsellä se tuntuu olevan aina niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mulla on kanssa AINA niin. Tässä duunissa ei pysy kauheen sliipattuna...

      Poista
  3. Hih, kuulostaa ihanalta innostumiselta! Olin jossain palaverissa, ja siellä juteltiin innostumisesta, että miten tärkeää se on ja joku tiesi kertoa (en tiedä onko mitään virallista tutkimustulosta) että aikuinen innostuu pari kertaa vuodessa jostain kun lapsi innostuu joka päivä jostain . Jäätiin pohtimaan sitä, että mikä sen innostuksen aikuisena tappaa ja miten tärkeää se meille kaikille on. Sitten pohdin sitä omalla kohdallani ja kiitollisenakin totesin itselleni, että minä innostun tosi usein. En joka päivä, mutta vähintään kerran viikossa innostun oikein todella jostain.
    Viimeksi taisin viime viikolla innostua uuden puseron virkkauksesta ja siihen ostamistani langoista. Silloin kun oikein innostuu, ei malttaisi nukkua, käydä töissä tai edes salilla, kun tekis mieli vain touhuta sitä asiaa, mistä milloinkin on innostunut. Tiedän myös, että innostumiseni (ehkä impulsiivisuuteni) saattaa välillä väsyttää ja ärsyttääkin muita kotona asuvia.... sitten kun mennään eikä meinata! Toisaalta, ihana voimaannuttavat tunne, eikö vain?
    Ihanan innostavaa viikkoa sinullekin, Marjukka :)
    ps.Ihana neule!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääk, olipa masentava tutkimustulos!! Miten voi olla noin. Mikähän sen innostuksen meillä aikuisilla tappaa? Innostuminen on tosi voimaannuttavaa, kuten sanoit. Aina pitää olla jonkinlaista projektia meneillän, se pitää innostuneena, eikös vain!

      Poista
  4. Flow-tila on ihmisen parasta aikaa :)

    VastaaPoista
  5. Olipas jotenkin tosi ihana teksti Marjukka!:) Tuli hyvä mieli ja samanlaisia juttuja olen itsekin miettinyt viime aikoina, miten pienestä sitä voikaan tulla iloiseksi ja onnelliseksi. Eräs ihminen sanoi mulle hetki sitten, että mulla on taito nähdä iloa tosi pienissä asioissa ja innostua kaikesta, se oli mun mielestä tosi kivasti sanottu ja kyseiset taidot toivon voivani säilyttää aina! :)

    Ihana asukin, tykkään tuosta kauluspaidan ja neuleen yhdistelmästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sitten hallussa tärkeä taito! Uskon, että sä osaat sen taidon elämässäsi säilyttää.

      Kiitos, tää on tällainen mun univormu...

      Poista
  6. Voi miten kiva postaus - ja eipä tuosta kuvasta rypistymisiä tai latistumisia huomaa - onnellisen naisen vain;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva!! Onnellisuus oli aamulla koetuksella, kun näki yöllä sataneen lumimäärän. Kevät on kaukana, mutta sieltä se tulee...

      Poista
  7. Ihana sinä <3

    Viimeksi oikein itkeä tirautin onnesta crossing tunnilla!!! Voitko kuvitella!! Ohjaaja tsemppasi meitä vetämään niin täysillä, kun jaksoi, ja hän sanoi "olkaa onnellisia liikkuvista raajoistanne, antakaa vauhtia jaloillanne". Tajusin, kuinka kiitollinen olen terveydestäni, neljästä liikkuvasta raajasta, sydämestä, joka pumppaa verta raskaassa liikuntasuorituksessa, keuhkoista… jne. Sitten herkkänä ihmisenä jo itkinkin…. onnesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua! Ollaan sitten samanlaisia tiristelijöitä. Mä jouduin salaamaan kyyneleet tunnilla, kun kuunneltiin Sibeliuksen viulukonserton kolmatta osaa, Sarah Chang soitti. Se ilme hänen kasvoillaan, kun konsertto loppuu - puhdasta riemua...

      Välillä herkistely ärsyttää itseä, mutta kai sitä saa olla onnellinen, että on tunteva ihminen, eiköstä?

      Poista
  8. Kiva kirjoitus, itsekin olen onnesta valvonut useasti, eritoten kun kälyni löysi mieheni Facebookista ja saimme tutustua uusiin sukulaisiin. Viimeksi riemuitsin tänään positiivisistä terveystuloksista sekä useitten opiskelijoiden hienosti menneistä koetuloksista, kun kokeita korjaisin. Ihanaa nähdä, kun oppi menee perille ja nuoret innostuvat ruotsista :). Open onnea ja flowta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tulokset olivat noin positiivisia! Positiivinen kevät tulossa, hoppas så.

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.