6.4.2015

Pääsiäisen leffat

Tänä pääsiäisenä ollaan ehditty katsoa monta elokuvaa. Leffaan keskittymiseenkin pitää olla tietynlainen moodi päällä. Oma makuni on vuosien saatossa siirtynyt romanttisista leffoista toiminnan suuntaan. Kunnon brittidraamat ovat aina makuuni, samoin fiksut scifit ja kunnon toiminta. Sen sijaan fantasiasta en ole koskaan innostunut. Elokuvalta etsin nimenomaan viihdettä, en ahdistusta tai pelkoa.

Elokuvan katsominen ja vuokraaminen on Netflixin ja Viaplayn aikakaudella niin helppoa. Leffaputki alkoi jo ennen pääsiäistä jännärillä Gone Girl (2014), pääosassa Ben Affleck. Hyvä trilleri Gillian Flynnin perustui kirjaan (Kiltti tyttö), josta kirjoitin täällä. Kirjailija itse oli tehnyt käsikirjoituksen. Kuten monesti käy, elokuva ei millään pääse kirjan tasolle.


Gone Girlin jälkeen katsoin John Boynen kirjaan Poika raidallisessa pyjamassa (2009) tehdyn draaman, joka sijoittuu toisen maailmansodan Saksaan ja pienen pojan näkökulmaan. Jos aiot sen katsoa, suosittelen nenäliinakuormaa viereen. Elokuva oli huippuhyvä ja koskettaa. Pojan isä on SS-upseeri, joka komennetaan johtamaan keskitysleiriä. Poika näkee huoneensa ikkunasta "maatilan", ja ihmettelee hassuja ihmisiä. Pian hän tutustuu piikkilangan toisella puolen maatilalla asuvaan pieneen poikaan, jolla on raidallinen pyjama... Jos tykkäsi tästä, suositteleen myös leffaa The Black Book, jossa nainen toimii vastarintaliikkeessä - tosi hyvä elokuva sekin!

Jännäriosastoa edusti jälleen 3 Days To Kill (2014), jonka pääosassa on Kevin Costner. Tämän halusin katsoa siksi, että olen tykännyt lähes kaikista elokuvista, joissa Costner on. Erityisesti lämpenin Bodyguardille ja Tanssii susien kanssa-leffalle. CIA:lle tappokeikkaa tekevä Costner haluaa jäädä eläkkeelle, koska on kuolemaisillaan. Tietenkin on tehtävä vielä se viimeinen keikka... Costner ei pettänyt nytkään, ja hänen vähän nyhverömäinen rooliminänsä on nähty jo useassa leffassa, vaan aina se minuun puree. ;)

Hyvä dokkarielokuva oli Fat, Sick And Nearly Dead, joka kertoo australialaismies Joe Crossin missiosta terveyteen mehujen avulla. Joe sairasti kroonista urtikariaa, verenpainetta ja ties mitä, ja hän päätti juoda lingottuja mehuja kuusikymmentä päivää. Samalla hän ajoi ympäri Amerikkaa tutkimassa jenkkien ruokatottumuksia. Sen verran leffalla oli vaikutusta, että katsoin toisenkin osan, ja sen jälkeen suunnittelin viikolle omat mehut. Ihan pelkälle mehupaastolle en rupea, mutta kyllähän pieni vitamiinibuusti on paikallaan näin keväällä.

Eilisen kolmetuntinen pläjäys oli sitten Interstellar, Matthew McConaugheyn ja Anne Hathawayn tähdittämän jännittävä, mutta ajatuksia herättävä leffa. Leffa kertoo tutkimusmatkailijoista, jotka ylittävät inhimillisen avaruusmatkailun rajat käyttämällä hyväksi vastalöytämäänsä madonreikää, jonka avulla heidän on mahdollista kulkea aiemmin ihmiskunnalle liian pitkiä tähtienvälisiä välimatkoja. Tykkäsin kovasti, täydellisen viihdyttävä eikä liian jännittävä draama-tieteisleokuva!

Traileri löytyy täältä.



Siinäpä se loma sitten on mennytkin, relaillessa... Ensi viikolla on sitten taas äksöniä vaikka kuinka, mutta taas jaksaa!
Mukavaa pääsiäismaanantaita!


Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.