11.5.2015

Trenssikelit (ja tikkaviha)



Tänä maanantaina on suoraan sanottuna nukuttanut koko päivän. Odotan vain hetkeä, että saa painaa pään tyynyyn...

Olenko kertonut, että meillä on tikkaongelma. Tai kai se on palokärki, kun sillä on punaista päässä. Mutta sanotaan sitä nyt tikaksi. Pahuksen elikolla on tapana aamun aikaisina tunteina istua talon harjalle ja naputtaa katon harjapeltiin. TRRRRR. TRRRRR. Viikonloppuna se oli missä lie liesussa, mutta tänä aamuna taas kello 5:38. Juu, katsoin kelloa, ja ensimmäinen ajatukseni aamulla ei ollut kaunis. TRRRRR. Sitten se lopetti, ja sain unen päästä kiinni. Vaan kohta se taas aloitti. Viisi kertaa kaikkiaan, lopulta mies meni ulos huutamaan sille - no, eihän sitä enää näkynyt.

Soitiiko tikka, kun se tuolla tavalla hakkaa? Pitääpä kysyä bilsan kollegalta. Kyllä naaraat ovat varmasti vakuuttuneita noin upeasta nakutuksesta. Ja minkälainen linnunpelätin tuonne katonharjalle pitäisi laittaa, ettei se tulisi enää sinne nakuttamaan...

Lintuset ovat muutenkin meidän tontilla vähän niin kuin Hitchcockin Linnut-elokuvassa. Niitä tuntuu olevan kesäisin tässä tosi paljon, ja sirkutus on melkoinen. Ja välillä myös linnun k----jen määrä parvekkeen kaiteella. Vakiofasaanikin tontilta löytyy. Sekin on päättänyt aukaista sanaisen arkkunsa aikaisin aamulla, ja aina samassa kohdassa pihaa. Kerran näimme sen ajamassa takaa toista urosfasaania. Ilmeisesti toinen reppana pyrki sen reviirille ja sai kylmää kyytiä. Kotimme on vallattu by bööds...
                                                                              *****

En vielä tarkene pikkukengillä! Trenssillä sentään. Ja päivän asuna olikin tuo nelivuotias Burberryn trenssini, josta tykkään kovasti.

 




trench coat Burberry / jeans Nudie /boots Billi Bi / knit Repeat
scarf Mulberry / bag Chloé / sunnies Le Specs
Hyviä yöunia... TRRRRRR, TRRRRRR....


Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

24 kommenttia:

  1. Osanotto lintuahdistukseen. Linnut ovat lintuja ja kevät tekee tehtävänsä. Kun asuimme omakotitalossa, harakat halusivat herättää meidät aamusin hyvissä ajoin. Ne hyppivät talon katolla niin innokkain askelin, ettei siihen voinut olla heräämättä.Ei löytynyt mitään muuta ratkaisua kuin yrittää sulkea korvansa ja tottua yhteiseloon. Nyt kerrostalossa asuessa ei näitä ongelmia ole kiitos erinomaisen äänieristyksen. Mukavaa kevätviikkoa -Vuokko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, harakat. Niitä en vielä kirjoituksessani ehtinytkään vihaamaan. Yksi vuosi harakat tosiaan hyppivät meilläkin. Ja sottasivat... Äiti sanoi, että ne ovat kiertolintuja, ja juu, ne hävisivät sen kesän jälkeen!

      Äänieristys on kerrostalossa ihan must, jo ihan naapurienkin takia! Kiitos samoin sulle, Vuokko!

      Poista
  2. Vika ei ole koskaan luonnossa, vaan se on ihmisen ongelma. Todennäköisesti kyseessä on käpytikkakoiras ja se rummuttaa reviiriään. Olen lintuharrastaja ja minua sieppaa median usein harrastama lintuviha. Milloin mikäkin laji on "ongelmana" lokit, merimetsot tai joutsenet. En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät luonnosta ongelman. Koita nyt sietää pieni aika vuodesta.

    T. Orninainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei kamoon. Mähän kirjoitin tämän humoristiseksi palaksi, vai kirjoitinko sen niin epäselvästi. Olisi varmaan pitänyt laittaa ps. En oikeasti vihaa lintuja, eikä yhtäkään lintua vahingoitettu aamun aikana. ; )

      Poista
  3. Meillä piisaa myös lintuja ihan kiitettävästi sirkuttelemassa ja koputtelemassa - ne ovat ikkunan takana kyttäävän Viirun alituinen tutkailun kohde. Harakatkin vierailivat yksi vuosi - ja levittelivät roskiksesta kaiken mahdollisen pitkin pihaa - kotiin tullessa sai aina jännittää, mitä hauskaa meidän pihalle (asutaan rivarin päädyssä, metsän reunassa) oli levitelty;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viirulla onkin vipinää, kun lintuja on näköpiirissä! Voi ei, harakat ovat kyllä varsinainen riesa, ne ovat tosi sottaisia lintuja...

      Poista
  4. Uuh...ymmärrän tusssskan ;D Meillä vanhassa paikassa, veden äärellä kun asuttiin , tuli naurulokit kesäaamuna raakkumaan pihalle ja siihen pihapiiriin. Ai että sieppas, vaikken erityisen aamuihminen olekaan, mutta se meteli, argh. Kyllä teki mieli mennä heittämään herätyskellolla lähintä lokkia, sorry vaan lintubongarit..

    Ihana tuo trenssi. Tänään jo tarkeni melkein ilmankin päivällä, kun oli niin lämmintä. Ihanaa,kun tulee kesä ja lämmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, lokeista lähtee kova ääni, ja ovathan ne aika röyhkeitäkin, eikös ne kauppatorilla vie pallotkin tötteröstä...

      Sais lämmetä vielä lisää! En tarkene vielä paljain nilkoin...

      Poista
  5. No voihan böödsit sentään:) Teidän täytyy muuttaa tänne cityyn, täällä tosin "luontoäänet" kuulostaa hieman toisenlaisilta.. Mutta siis, ymmärrän hyvin lintujen häiritsevän metelin - nimittäin mun lapsuudenkodissa eleli 14 vuoden ajan meille hyvinkin rakas papukaija, joka puhui ja lauloi milloin mitäkin, höpötteli itsekseen aamun pikkutunneilta lähtien. Kukaan vieras ei suunnilleen koskaan saanut meillä nukuttua, mutta meitä talonväkeä se ei tietystikään häirinnyt millään tapaa. Se oli aika tehokas keino pitää vieraat loitolla, heh:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, varsinainen vieraankarkoitin! Papukaijathan ovat tosi sosiaalisia otuksia. Voin kuvitella, että sen höpötykseen tottui niin, ettei sitä sitten enää oma väki kuullut, mutta voi vierasparkoja! : )

      Poista
  6. Huomenta!
    Meinasi mennä aamukahvit yöpuvulle, kun luin näitä vastauksia. Pientä pilkettä silmään ihmiset. Mä VIHAAN tällä hetkellä rusakkoa, joka on niin ihastunut tonttiimme, että haluaa asustaa meidän pihassamme. Mokoma vei ensin sydämeni ja nyt syö tulppaanini. Ihastus on muuttunut vihastukseen. Naapurit saavat lystiä, kun minä jahtaan sitä. Mutta kaupunkijänis, tietäähän sen. Siirtyy pari metriä ja kun käännän selkäni, palaa takas. Peli on menetetty.
    PS: En aio kuitenkaa tehdä mitään radikaalia (vaikka sekin on käynyt mielessä)
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusakot! Niitä on meilläkin. Juu, et varmaan siitä eroon pääse, pupulle maistuu istutukset hyvin. Meillä peuraperhe järsi omenapuita. Tyytykäämme vain manailemaan mokomia otuksia... ; )

      Poista
  7. Outs. Tsemppiä! Kuule, mua pyydettiin alakoulun musaopettajuuden lisäksi vetämään syksyn musiikin pakollista kurssia seiskoille - olisko sulla mahis antaa vinkkejä, mitä tuossa kurssissa kannattaisi käydä läpi? Vai löytyykö seiskojen musajutuista tarkempaa tietoa jostain..kaikki apu tervetullutta :) sipsi@iki.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mä laitan sulle sähköpostia tässä joku päivä. Seiskoja on kiva opettaa! Minusta paras seiskojen kirja löytyy Sanoma Prolta, tosin kokoan matskua aika paljon itsekin.

      Poista
    2. Jes - kiitos :)

      Poista
    3. Kiitos, odottelen postiasi :)

      Poista
  8. Juu Marjukka, mulle kyllä tuli nauru tästä sun postauksesta:) Vaikka harmittavaahan tuo on. Me olimme talvella Lapissa ja aamuseitsemältä jo elukka (orava?) alkoi ravata välikatolla. Kraah. Onneksi aloitti aamulenkin siihen aikaan, että jo nousin ylös.

    T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, oravalla oli lämpimät lenkkioltavat siellä välikatossa! Onneksi ei herättänyt sua, vaikka oli loma.

      Poista
  9. Meidän villassa herättäjinä toimivat räkättirastaat, jotka ihan makuuhuoneemme ikkunan alla räksyttävät erittäin äänekkäästi. Pomppaavat välillä ikkunalaudallekin.. Se on melkoista meteliä! Onneksi se on lomakoti! !Helsingin kodissa lintujen ääniin herää harvemmin, ja yksi kesän suosikkiäänistä on parvekkeelle kaikuva satakielen laulu. Mukavaa kevään jatkoa sinulle Marjukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satakieli kesällä onkin miellyttävää kuunneltavaa. Tuossa eteläpuolen pelloilla on joskus joutsenia, ja huh, miten ruma ääni niistä lähtee, varsinainen joutsenlaulu... Rastaat ne ovat äänekkäitä lintuja myös!

      Poista
  10. hei!
    tiedän niiiin tuon tunteen :D meillä tikka hakkasi talonpäätyyn ison reiän ja harakatkin kolisteli nukkuma-aitan katolla. ja juu,aamulla aikaseen aloittivat..
    en muista miten pitkään tikka teki tihutöitään, siitä on jo 20 vuotta aikaa, ei ole sittemmin näkynyt.

    harakat hävisivät viime kesänä, olivat monta vuotta riesana. meillä oli viimeisenä kahtena kesänä kaksi kesälomalaisten kissaa koko kesän vieraina, näinköhän ne kissat saivat harakat poistumaan, kai söivät munat pesistä :)



    terveisin Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kamala meteli siitä tikasta lähtee. Harmi, että taloon tuli reikä. Kissa voisi olla hyvä linnunkarkoitin, luonnollista poistumaa...; )

      Poista
  11. Voihan tikka! Ärsyttävä juttu. Toivottavasti tajuaa häippästä ja jättää teidät rauhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna oli ainakin hiljaista, jospa se olisi siirtynyt muualle!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.