25.6.2015

Teitittelystä



Kaksikymmentäyksi vuotta sitten minulta kysyttiin vielä bussissa, "koko vai puoli". Ei ollut harmainta hajuakaan, mitä bussikuski tarkoitti, mutta sitten opin, että sehän tarkoittaa "lasten- vai aikuisten lippu". No juu, ei enää sen jälkeen kysytty.

Olen kuluneella viikolla hoitanut ahkerasti asioita, vähän käynyt alennusmyynneissä ja verho-ostoksilla, hankkinut uuden puhelimen hajonneen tilalle, ja ilahtunut hyvästä palvelusta. Jokaisessa kaupassa olen saanut reipasta, kohteliasta ja innokasta palvelua nuorilta myyjiltä ja myyjättäriltä. Ovatko he kesätöissä, en tiedä, mutta jos tätä menoa jatkuu, Suomen huono maine hyvästä palvelusta on historiaa.

Aina välillä minua on teititeltykin. En muista tarkkaan, milloin minua teititeltiin kaupossa ensi kerran, mutta muistan ajatelleeni, että nyt se tapahtui... Minusta teitittely on kivaa, osoittaa nuorelta myyjältä tilannetajua ja kohteliasta käytöstä. En odota sitä, mutta pistän sen merkille, kun se tapahtuu. Joissakin tilanteissa suorastaan odotan teitittelyä, esimerkiksi miespuoliselta lääkäriltä, varsinkin, jos on nuorempi kuin minä. En halua kuulla "no mikäs sua vaivaa". Liika tuttavallisuus lääkäriltä on vaivaannuttavaa. Eihän sinne mennä kuulumisia vaihtamaan. No, hammaslääkäriltäni en teitittelyä odota!

Rento juttelu vaatekaupoissa sen sijaan on kivaa. Nuorilta myyjiltä tuntuu juttu luistavan. Nykyiset alle kolmekymppiset taitavat olla niin kosmopoliittia porukkaa, että small talk käy itsestään. Olen huomanut, että esim. Stockalla teitittelyä kuulee enemmän, liekö sitten myyjiä ohjeistettu teitittelemään.

Joskus käy niinkin, että myyjä ei oikein tiedä miten puhuttelisi, ja miten se teitittely kieliopilisesti oikein menee. Välillä tulee esim. "oletteko ajatelleet" ja seuraavassa lauseessa "oletko". No, minua ei haittaa pätkääkään ko. asia. Pääasia on ystävällinen palvelu. Myös jotkut osaavat hyvin puhutella passiivissa: "No, minkälaista puhelinta on lähdetty hakemaan?" Itsekin kiertelen passiivin kautta, jos en ole ihan varma, miten puhuttelisin.



Itsekin teitittelen, mutta yleensä vanhempia ja "arvokkaampia". Ei tulisi mieleenkään sinutella vanhoja ihmisiä, joita en tunne. Kerran tein sen virheen.

Olin päässyt tuntiopettajaksi erääseen kouluun (muinoin -90-luvulla), jossa oli vanha miesrehtori, hän teititteli minua, alle kolmekymppistä. Koska olin jo toista tai kolmatta kertaa käymässä hänen juttusillaan ja työtkin olivat alkaneet, sinuttelin häntä. Jolloin hän jyrähti:" Vai ollaan tässä jo niin tuttuja, että sinutellaan? Hyvä on sitten!" Huh, miten säikähdin. En tajunnut, että olin tehnyt hänen silmissään väärin, hänen olisi tullut ehdottaa sinunkauppoja minulle. Olin hypännyt hänen varpailleen.

Teitittelynkään ei tarvitse olla juhlallista, vaan sehän menee mukavasti small talkin lomassa. Luulen, että meidän sukupolvemme on aika tavalla tottunut käyttämään teitittelyä, vai mitä mieltä olette? Onko se nykyään edes ikäpolvikysymys? Saksassahan teitittely on ihan arkipäivää. Sitä oli ihan lysti kuunnella viimeisimmällä Saksan-reissulla. Frau Sejase, haben Sie... Brauchen Sie.. Tosin siellähän tittelitkin ovat tosi tärkeitä, Herr Doktor jne.



Mitäpä ajatuksia teitittely teissä herättää? Vaivaannuttaako teitittely, vai onko se luontevaa? Onko teitä kotona opetettu teitittelemään?

Olisi kova kuulla kommentteja ja mielipiteitä kaikenikäisiltä lukijoiltani!
Mukavaa torstaita teille! ; )

22 kommenttia:

  1. Kiva aihe! Olen kolmekymppinen ja itselleni teitittely tulee myös ihan automaattisesti ja kotona siihen kasvatettu. Työskentelen terkkarina ja vastaanottoa pitäessäni olen kyllä huomannut kasvavan trendin, sillä teititellessäni vanhempia asiakkaita moni heistä toivoo sinuttelua (lääkärillä tuskin kuitenkaan näin :D). Sinutteluun ei kyllä oma kieleni silti taivu liittyen vieraan ja vanhemman kunnioitukseen. Minusta nuorison joukossa teitittely on vähentynyt ja sitä myöten vanhemmatkin ihmiset totuttautuvat enenemissä määrin sinutteluun. Toiveeni on, että kaunis teitittelyn perinne jatkuisi silti kulttuurissamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivoisin,että teitittelyn perinne jatkuisi. Muutenhan sitä kyllä ollaan menty epämuodollisempaan suuntaan. En olisi kuuna päivänä halannut opettajiani, vaan niinpä oppilaat halaavat nykyään, ja se on minusta ihan ok. Lääkärin statukseen liittyy varmaan vieläkin niin paljon kunnioitusta vanhemmilta, että suhde on formaalimpi kuin mitä lääkärin kanssa. Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Itse teitittelen mielelläni vanhempia ihmisiä, mutta jos minua teititellään vaivaannun välittömästi. Jotenkin jännä reaktio. Itse todellakin opin teitittelemään vanhoja ihmisiä, koska asuin lapsuuteni mummon kanssa, joten se tulee luonnostaan, jos juttelen itseäni vanhemman ihmisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummosi on varmaan ollut hyvä esikuva, vanhoilta se käy aika luonnostaan!

      Poista
  3. Teitittely ei ole minulle ongelma, vaan se tunteeko henkilö jota teitittelen, itsensä tästä syystä vanhaksi. Jos henkilö ei ole tuttava ja ikä lähentelee kahdeksaakymmentä, teitittelen aina. Itsekin alan olla jo sen ikäinen, että joskus joku nuorempi teitittelee. Jos tapaamme satunnaisesti, se sopii hyvin. Aika paljon vaikuttaa tilanne ja henkilöiden persoonat. Rennosti, kun touhutaan ollaan helpommin sinut :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne tosiaan vaikuttaa, ja kenen kanssa ollaan tekemisissä. Mä jotenkin ite ajattelen niin, että paree pelata varman päälle, ja teititellä vanhempaa. Ihan samanikäistä en muista teititelleeni koskaan missään tilanteessa. Presidentin puolisoa teitittelisin, jos vastakkain osuttais!

      Poista
    2. Jennin kanssa puheltiin rennosti taannoin kirjamessuilla. Olen yrittänyt muistaa miten se meni. Pitäydyin yleisellä tasolla mmm...hyvä esitelmä Tervolta ...eikös vain....luin sen ja sen kirjan....Jenni kysymään ; Mitä pidit...noh siitähän se lähti ...sinuttelu ;).

      Poista
    3. Heh, tää oli hyvä tarina! Mut siinäkin hän lähti itse sinuttelulinjalle. Mä diggaan kovasti meidän first ladya!

      Poista
  4. Olen kanssasi suunnilleen samaa ikäpolvea, ja myös minulle teitittely on luontevaa. En ikinä voisi kuvitellakaan sinuttelevani esimerkiksi vanhempieni ystäviä ja ikätovereita. Isäni ollessa sairaalassa, otti kovasti korvaani, kun hyvin nuori hoitajaopiskelija sinutteli oitis isääni. Teitittely on kohteliasta ja osoittaa todellakin tilannetajua teitittelijältä. Toivottavasti myös tämän päivän pienten lasten vanhemmat opettavat lapsilleen teitittelyn taidon.
    Itse en koe olevani niin "vanha ja arvokas", että minua tarvitsisi teititellä. Jos joku kuitenkin niin tekee, ajattelen, että onpas tuo henkilö kohtelias. Minulle tilanne ei ole vaivaannuttava enkä mitenkään koe, että vastapuoli kokisi minun olevan vanha. No, olenhan minä jo hyvällä iällä, mitä sitä kieltämään. : )

    Otitpa kivan aiheen esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tää aihe on minustakin ihan mielenkiintoinen, kun teitittelyyn törmää aika usein puolin ja toisin. Mäkin olin aikanaan sairaalassa kesätöissä, enkä pystynyt sinutelemaan vanhoja potilaita, vaan käytin passiivia aika usein. Mitäs sitä ikiämme kieltämään, jos joku nuori haluaa teititellä, niin siitä vaan! ; )

      Poista
  5. Minäkin olen sitä ikäpolvea, että teitittely on luontevaa varsinkin vanhempia henkilöitä kohtaan. Joskus sattuu huvittavia tilanteita, kerran lääkärin vastaanotolla nuori miespuolinen lääkäri ensin sinutteli minua ja käyttäytyi hyvin tuttavavallisesti, mutta kun hän näki syntymäaikani niin hämmentyi hetkeksi ja alkoi sitten teititellä :) Minua saa kyllä nuoremmatkin sinutella, en koe sitä loukkaavaksi.
    Asiasta toiseen, ihan ällistyin kun näin tuon lupiinikimpun, itselläni oli nimittäin juhannuksena myös lupiinikimppu ihan samanlaisessa mutta kirkkaassa vaasissa. Olen monta kertaa matkan varrella huomannut, että pidät ihan samoista väreistä, samantyylisistä vaatteista, laukuista ja koruista kuin minäkin. Voisin ihan huoletta lähettää sinut ostoksille puolestani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hauska sattumus lääkärillä!

      Eikö oo ihania lupiinit. Vau, me tykätään sitten samantapaisista asioista, hauskaa!! Laita kiltti nimimerkki seuraavaan kommenttiin, niin sit mä "tunnen" sut myöhemmin, olis kiva! No mut jos mä voin shoppailla sun puolesta, niin säkin sitten mun, hyvä tietää!!

      Poista
    2. Okei, kuljen tästä lähtien nimimerkillä niin tunnistat. Lupiinit on ihania, tulin juuri pyörälenkiltä ja siellä tienvarressa oli varsinainen lupiinimeri. Mitkä ihanat värit ja mikä tuoksu!!

      Ansu

      Poista
  6. Olen nuori naislääkäri ja yritän teititellä vanhempia potilaita (noin 50+), mutta aina välillä menee sekoiluksi sinuttelun ja teitittelyn välillä, koska teitittely ei ole itselleni mitenkään luonnollista. Minun puolestani teitittelystä voisi kokonaan luopua, kyllä sinuttelemalla voi puhua ihan yhtä kohteliaasti, enemmän se kohteliaisuus ja kunnioitus on mielestäni muista seikoista kiinni. Kukaan ei ole koskaan sinuttelusta minulle huomauttanut, sen sijaan teitittely on usein pyydetty lopettamaan:) Jos joku minua teitittelee minua "siviilissä", niin en suhtaudu siihen mitenkään kummemmin, mutta jos potilas teitittelee minua, niin pyydän aina sinuttelemaan.

    Veera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Veera, kiitos mielenkiintoisesta kommentista nuoren lääkärin silmin. Ei siitä teitittelystä varmaan haittaa ole, ja vanhemman kuuluukin ehdottaa sinunkauppoja. Sekoilu tuskin haittaa ; ) Ihan totta, kyllä vastapuoli huomaa kunnioituksen ja kohteliaisuuden muutenkin kuin teitittelystä. Silti minusta teitittely on viehättävää, enkä soisi sen katoavan kokonaan. : )

      Poista
  7. Olen itse 45v ja toivon, että minua ei teititeltäisi, sillä en mielstäni ole niin vanha. :) Itse teitittelen työssäni vanhenpia ihmisiä kun soitan heille. Muistan lapsuudestani kuinka isäni vanhimman veljen vaimo teititteli anoppiaan eli isäni äitiä. Se tuntui mielelestäni turhalta kun silmissäni näyttivät molemmat yhtä vanhoilta.
    Amy May

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän me vielä vanhoja ollakaan, paitsi parikymppisten silmissä ;) Teitittely on hieno taito osata, tarvitsee sitä tai ei. Joo lapsena vanhemmat ja opet tuntuivat vanhoilta, vaikkeivät iältään olleetkaan.

      Poista
  8. Olen 43, ja kasvanut siihen että teitittelen vieraampia vanhempia ihmisiä. En osaa sinutella esim. vanhusta, joka ei ole ennestään tuttu. Nykyisessä työssäni ja työelämässä en juuri teitittele tuntemattomiakaan, mutta olen aiemmin ollut työssä jossa tapasin mm. valtionpäämiehiä, kuninkaallisia ym. dignitäärejä, je heidän puhuttelunsa olikin sitten eri asia :) "god kväll, ers kungliga höghet" ja "madam president". Olen myös asunut Saksassa, jossa teittely iskostui tietenkin eri tavalla selkäytimeen. Pidän myös itse siitä, jos minua teititellään esim. kaupassa. Minusta se osoittaa arvostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, sun on edellisessä työssäsi täytynyt osata puhuttelun ja etiketin, arvovieraita ei voi puhutella miten vain. Saksassa teitittely on tosiaan ihan arkipäivää. Me ollaan samoilla linjoilla, teitittely on kaunista ja kohteliasta.

      Poista
  9. Minä mietin taas Suomessa ollessa tätä teitittelyä. Englannin kielessä tätä ongelmaa ei ole, kun kaikki ovat vaan you. Jotekin pistää korvaan se, kuten sanoit, välillä teitittelijä unohtaa teititellä ja keskustelusta tulee sellaista sinuttelutteitittelysekamelskaa. Suomen kielestä puuttuvat selvät säännöt teitittelystä ja siksi kai se välillä takertelee ja siitä tulee sellaista vähän luonnottoman kuuloista.

    Itse olen surkea teitittellijä, ihan vaan siitä syystä, että olen jotekin unohtanut muualla asuessani koko asian. Pitää ihan muisuttaa itseään, että ei mene kaikkia sinuttelemaan.
    Kyllä sitä vähän vanhaksi itsensä Suomessa tuntee, kun kaupassa teititellään. Täällä puolestaan lääkärit ja kouluissa opettajat rouvittelevat, ja silloin tekee kyllä mieli sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset. Toisaalta heitäkään ei puhutella etunimillä, vaikka olisin tavannut heidät kuinka monta kertaa tahansa. Aina en edes tiedä poikien opettajien etunimiä. Lääkäreitä muuten ei tulisi mieleenkään kutsua etunimellä.

    Palvelusta vielä sen verran, minusta etenkin Helsingissä saa todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Viime kerralla kävin myös Seinäjoella ostoksilla, ja sielläkin myyjät olivat todella ystävällisiä ja palvelualttiita. Myös nuoret!

    Lontoossa kaupoissa oli kyllä henkilökuntaa pilvin pimein, mutta suurin osa sellaisia kiireapulaisnuoria, joilta oli ihan turha kysyä mitään. Pidän siitä, että vaatekaupassa myyjä sanoo reippaasti mielipiteensä, jos sitä kysyy. Eli koitetaanpa suurempaa numeroa, minun tapauksessani. Kysyn mielipidettä ja sen myös haluan kuulla. Vaikka meilummin kyllä kuulisin, että mites olisi se pienempi koko. Nimimerkillä tänään sovituskopissa hikoillut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siellä tosiaan puhutellaan Mrs Sejase, Doctor Sejase jne. Miltähän se tuntuisi, jos omat oppilaat sanoisivat rouvaksi, varmaan vähän oudolta. Toisaalta se pitää sopivaa etäisyyttä, mikä on minusta ok. Mä en missään nimessä ole oppilaiden kaveri, vaikka etunimeltä puhuttelevatkin.

      Minusta palvelu on Suomessa jo ylipäätään hyvää! Eilen sain vähän nuivaa palvelua, kun hain kesäkukkia, nuori myyjäpoika oli jotenkin poissaolevan oloinen.

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.