20.7.2015

Vastauksia kesähaasteeseen



Haasteet ovat mielestäni tosi hauskoja sekä lukea että itse vastata. Yhteen aikaan niitä kiersi blogeissa paljonkin. Haasteiden kautta oppii tuntemaan bloggaajaa vähän eri tavalla.

Keäshaasteella heitti minua Sara S, kiitos kovasti! Ja nyt sitten omat pohdintani samoihin kysymyksiin...

1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta ?

Heti alkuun vaikea kysymys! Piti ihan miettiä, mitä sitä haluaa "paljastaa". No, olin ala-asteaikoina innokas partiolainen. Kävin leireilläkin, ja hauskinta, mitä tiesin olivat yönyliretket oman vartion kanssa. Mieleen jäi erityisesti vartiomme yöretki erääseen viljasiiloon kuudennen luokan alussa syksyllä. Pankkiryöstäjä Volvo-Markkanen oli päässyt silloin vankilasta pakoon, ja me pelkäsimme, puoliksi leikillämme, puoliksi tosissamme, että hän vaanii jossain metsässä...

Vaan nykyään en välitä nukkua teltassa, mökkeilyn kanssakin on vähän niin ja näin. Tykkään kovasti mukavuuksista...

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ? Miksi ?
Nalle Puhin viisauksiako oli "Sitä etsii, mitä haluaa löytää".

Kirjoitan tätä blogia edelleen paljolti itselleni, eli sen tapaista, mitä tykkään myös itse lukea, kevyttä ja iloista. Kuten olette huomanneet, en ole blogiavautuja, enkä kaivele sieluni syvyyksiä tänne. Silti blogi on minulle tärkein ja rakkain harrastukseni, ja toivon, että tätä lukevat tykkäävät tyylistäni ja jutuistani. Haluan käyttäytyä virtuaalimaailmassakin kauniisti ja olla positiivisella mielellä. En myöskään kannata nettikiusaamista missään muodossa, joten en julkaise negaa blogissani.

Tiedän, että lukijoita saa sitä enemmän, mitä enemmän itsestään, elämästään ja kodistaan paljastaa, mutta se ei ole vain minua. Olen julkisesta blogista huolimatta hyvin yksityinen ihminen. Luulen, että medialukutaito on myös parantunut kautta linjan, ymmärretään, että blogi on vain raapaisu toisen elämään, ja hyvä niin.

3. Miten bloggariminä eroaa "realiminästäsi" ?

Periaatteessa ei mitenkään. Blogissa olen kuitenkin "vieraskorea", eli kun tulette blogiin käymään, olette virtuaalikylässä minulle! Emäntänä yritän tietenkin tarjota parastani teille! Vieraille ei itketä huonoja päiviä.

4. Mikä saa sinut nauramaan ?
No ainakin mieheni, jonka verbaalinen lahjakkuus on vertaa vailla! Meillä on niin hullut jutut! Samoin hyvät ystäväni ovat todella hauskoja ihmisiä. Seuraan myös muutamaa koiraa, possua ja eläisivua Instagramissa, niistä tulee aina hyvälle tuulelle, naurattaakin.

Itselleni nauran myös. Olen ihan mahdottoman hajamielinen. Työssäni tarvitsen naurua jokapäivä. Opettajan tärkein ominaisuus on minusta huumorintaju. Se, ettei ota itseään kuolemanvakavasti, on hyvä juttu.

5. Mitä luovuus merkitsee sinulle ?
Luovuus on hankala juttu. Jos on kiire, ei jaksa ajatella mitään, ei saa ideoita, on totaalisen tukossa. Luova olen vaikkapa kesken oppitunnin, kun sovellan ja jalostan jotaikin vaikkapa rytmiharjoitusta eteenpäin, ollaan sekä itse että oppilaat ihan flowssa. Toisaalta, bloggailukin on luovuutta. Onhan siinä sisällöntuottaja ikiomaan verkkojulkaisuun.

Luovuus ei ole mielestäni pelkästään mitään yksipuolista taiteen tekemistä, kuten se usein käsitetään, vaan myös arkipäivän tilanteissa tarvitaan luovaa ajatteluntaitoa ja ongelmanratkaisukykyä. Uskon, että jokaisessa ihmisessä on luovuutta.

Oma luovuuteni saa virtaa levossa, mutta myös inspiroivassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

6. Ketä läheistäsi ihailet ?
Voi, monia! Mutta sanotaan vaikkapa veljeäni, joka on mahtavan hauska ihminen, ahkera, erinomainen ruuanlaittaja, hyvä isä, ja käsittämättömän kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Ollaan hyvät ystävät. Kälyni on myös superupea tyyppi.

Mutta koska olen isosisko, pyrin aina saamaan viimeisen sanan, hahahah...

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi ?
Huh, juuri tänään moni asia... Mutta erityisherkkänä ihmisenä vaikkapa se, että jännitän ja pelkään etukäteen monia juttuja, jotka eivät sitten olekaan yhtään mitään. Itken myös herkästi: ärsytyksestä, ilosta, helpotuksesta, säikähdyksestä, kivusta... Se on joskus aika kurjaa ja kiusallista.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita ?
Tätä varmaan pitäisi kysyä muilta. Mutta varmaan se, että olen aidosti kiinnostunut toisesta ihmisestä, haluan tutustua ja olla ystävällinen.

9. Mikä sinusta tulee "isona" ?
Tjaahas... Olen jo iso, mutta toivottavasti voin elää edelleen hyvää elämää loppuun saakka.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin ?
Loppuja on sekä onnellisia että onnettomia. Erään ystävyyden loppu oli onneton omalta kannaltani. Surin sitä sisälläni pitkään. Onnellisia loppuja on elämä myös tuonut eteen. Se viimeinen loppu on sitten arvoitus, mutta toivottavasti onnellinen sellainen ilman kipuja.

Haaste lähtee eteenpäin uusille löytämilleni blogittarille, upeille ja tyylikkäille Home At Last Tarulleja Coterien Katriinalle.

Mukavaa iltaa kaikille!


Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

12 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Ja tykkään tyylissäsi juuri siitä, että tuot valoa, iloa ja kauneutta toisille. En ole itse kovin aktiivinen muodin seuraaja, mutta luen blogiasi jo siksikin, että kuvat ovat niin kauniita ja kerronnastasi tulen usein hyvälle tuulell. Kiitos tästäkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Kylläpä oli ihana kommentti. Tiiäkkö sitä tulee välillä niin sokeaksi omille jutuilleen, että ei oikein tiedä aina, millaisena ulospäin näyttäytyy. Mutta ihana, kun/jos jaksat tätä lukea!

      Poista
  2. Kiva oli lukea vastauksiasi. Olet oikeastikin blogisi oloinen, seurassasi on helppo olla.

    Tiedätkö, olen paljon viime aikoina miettinyt tuota oman elämän paljastusta blogissa. Monissa tosi suosituissa blogeissa kerrotaan niin paljon omasta elämästä, että minua ihan hirvittää. Mietin myös pienten lasten jatkuvaa blogeissa esiintymistä ja ihmis-suhde juttuja. Ihan kuin lukisi jotain huono laatuista lehteä.

    Kivaa viikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Muhun teki vaikutuksen se, että sun lapset puhuvat neljää kieltä. Mikä rikkaus ja pääoma!!

      Ihan samoja olen minäkin miettinyt, enkä lue blogeja, joissa paljastetaan "liikaa" omaan makuuni. Tulee vähän vaikea olo. Onko kaikki se tarpeen kertoa? Toki lukijoita saa lisää, mutta itse en sille linjalle lähtisi, ja tiedän, ettet sinäkään. : )

      Poista
  3. Tunnistan blogissasi itseni. Kirjoittaminen ei ole minun juttuni, joten on mielenkiintoista lukea tekstejäsi. Ne antavat usein inspiraatioita tehdä uusia asioita ja nähdä asioita eri kantilta. Seuraan blogiasi päivittäin...sehän kertoo jostain ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos - ihan punastun. Inspiraatiota minäkin blogeista haen, ja lemppareistani sitä saankin. Olen otettu, jos sinä saat mun sepustuksista sitä. : ) Tällaisista kommenteista niin saa voimaa ja iloa blogin pitoon!!

      Poista
  4. Mukava oli lukea näitä ja oppia tuntemaan sinua lisää! :) Sinun blogiin on kiva tulla kylään ja sinusta on välittynyt blogin perusteella lämmin, nauravainen ja ystävällinen kuva. Opena pidän myös huumorintajua tärkeimpänä työvälineenäni. Työssäni osaan nauraa itselleni, viljelen huumoria tunneilla, mutta pidän tarkasti huolen siitä, että en vitsaile kenenkään muun kuin itseni kustannuksella ja kaikkea ei tarvitse ottaa niin kamalan vakavasti.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä sun kanssa, huumoria pitää olla ja paljon. Kyllä se oppilaille välittyy, jos on napakka, mutta huumori on kaikessa mukana. Kiitos, kun käyt täällä. Kyllä mä luulen, että olen kaikkia noita - ainakin ulospäin!: D

      Poista
  5. Blogi on siitä kiva, että siinä saa antaa itsestään ja läheisistään lukijoille juuri sen verran, kuin hyväksi katsoo, ja niin on hyvä. Erityisherkkyydestä puhuminen on varmastikin hyvä juttu- moni tunnistaa ainakin jonkin piirteen, joka saattaa olla sinnepäin kallellaan. Itse olen ainakin stressiallergikko, jos ei muuta. ;-) Lopuista, aluista ja elokuvista. Huomasin, että Heaven is for real-elokuva löytyy jo Filmtown-vuokraamoistakin, suosittelen! Kertoo pienen pojan taivasreissusta. Jokainen kokee elokuvan tavallaan mutta leffa on draamallisesti hyvä ja viesti on rohkaiseva. Pieni poika on amerikkalaisen pastorin poika, perhe on ollut monissa haastatteluissa tarinan johdosta. nm Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen monesti miettinyt, pitäisikö vielä kirjoittaa erityisherkkyydestä oma postauksensa, mutta välillä tuntuu, että sitten mentäis tosi henkilökohtaisiin asioihin. Pitää makustella!

      Onpa jännä elokuvan aihe, pitääpä tutustua. Onkohan se joissain nettivuokraamoissa, luulisin!

      Poista
  6. Kiva postaus ja oikeastikin sinusta saa tuollaisen kuvan kun tapaa :) Valloittavan herttainen. Olen samoilla linjoilla blogini suhteen, en välitä kaataa siellä negatiivisia fiiliksiä lukijoille, itsekin pidän positiivisesta luettavasta ja asenteesta.

    Kivaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva, että olet tuota mieltä! Joo, asiallinen ja ystävällinen linja on hyvä, eikä liian paljastava.

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.