25.8.2015

Kukkakimpusta syysmuistoihin



Kukkien pitäminen maljakossa tulee nyt edulliseksi, sillä omassa pihassa kasvaa aika muhkea rivi syyshortensioita. Ne kestävät maljakossa ihmeen hyvin, ovat näyttäviä ja kauniita. Syyskukat ovat kauniita, hyvin tuoksuviakin.

Syysleimujen tuoksu vie minut lapsuuden muistoihin, sillä meillä oli kotona iso penkki erivärisiä leimuja täynnä. Niitäkin poimittiin ahkerasti maljakkoon. Tänä aamuna taasen töihin lähtiessä viileänkostea, vähän maalle tuoksuva ilma toi mieleeni yläasteajat ja jokasyksyisen tarksvärkkipäivän. Yleensä olin kotona perunannostossa, luokkakaverit niinikään kotimaatilojensa töissä myös, pelloilla traktorin selässä, perunannostossa tai navetassa. Sorsastuskauden alussa pojat lintsasivat koulusta ja menivät sorsastamaan. Taisi siitä tulla jälki-istuntoa, mutta eivätpä välittäneet. Aina siitä kuhistiin etukäteen kuka ja kuka aikoo lintsata sorsastuksen takia...

Tykkäsin nuorena syksystä, nykyään lempivuodenaika on kesä. Yhä edelleen syksyssä on uuden alku. Syysaamujen kauneus on edelleen vailla vertaa. On ajatuksissaan innostunut kuin pikku tyttö kuulaana ja kirkkaana aamuna pyörän selässä. Nouseva aurinko, kuuraa maassa, ja edessä kaikki ne arkipäivän pienet ilot, joista lapsena nautti. Uusien koulukirjojen tuoksu, pimenevät illat, lämmin leipä ja iltatee.

Yksi alkusyksyjen rutiini oli isovanhempieni kyläily. He poimivat viinimarjat, mehumaija kävi pitkin päivää. Mehu jäähtyi ja sitten se pullotettiin. Puolukkaa survottiin sokerin kanssa ja laitettiin pakasterasioihin. Isoäidin kyläily tiesi myös tuoreita leivonnaisia. Hirvestyskauden aikana pakkaseen ilmestyi hirvenlihaa, jota äiti haudutti yhdessä possun kanssa. Pitkään hautunut, murea hirvipaisti oli tosi, tosi hyvää.

Maalaistytön elämä 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa tuntuu nyt tosi yksinkertaiselta ja viattomalta. Ehkä niistä ajoista ammentaa rauhaa nykyajan hektisyyteen ja kiireeseen.

Lämmintä iltaa!


Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

13 kommenttia:

  1. Juuri oli miehen kanssa puhetta hajumuistista ja kuinka molemmilla nuo muistot liittyvät voimakkaimmin syksyyn. Itsellä puolukkapuuron ja sienien tuoksu, miehellä tuulastuksessa käytetyn öljylampun tuoksu. Kolmasluokkalaisemme ei ymmärrtänyt ollenkaan mistä puhuimme. Toivottavasti hänellä kuitenkin aikuisena on omat lapsuusajan hajumuistot muiden muistojen ohella.

    Mukavaa illanjatkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisätään hajumuistiin vielä kylmänkosteat puhtaat pyykit :)

      Poista
    2. Oi joo, puolukkapuuro!! Onko mikään niin hyvää kuin tuoreista marjoista tehty puuro! Tuulastus on tunnelmallista pimeänä syysyönä...

      Poista
  2. Oi että, kuinka kauniisti ja elävästi kirjoitat muistoistasi. Ihanaa luettavaa, tuoksumuisti on ihana muisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, mun mies sanoo sitä hajuhallusinaatioksi, aika osuvasti!

      Poista
    2. Höyryävä hengitys ja villasormikkaat, nuotiolla valmistuva pannukahvi ja jahdista raukea kroppa, joka odottaa hämärään saunaan pääsyä ja uunissa kypsyvää pataruokaa. Kanervalle tuoksuva koira kainalossa käperryn sohvan nurkkaan nauttimaan höyryävästä teestä ja kynttilän valosta. Syksy on minun lempi vuodenaika. Tunnelmallista alkavaa syksyä toivottaen Tuittu-piä

      Poista
    3. Ihana kuvaus... Villasormikkaat ehdottomasti! Usva pelloilla, ja siellä vaeltavat aamu-uniset lehmät, kuuma kahvi mukissa ja pehmeä omena. Syksy on monella tapaa ihan paras. Samoin sulle, Tuittu-piä!

      Poista
  3. Ihana kimppu, mun nenää alkoi vähän kutittaa sitä katsellessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä ne vähän kutittaa! Vein just tuon kimpun pihalle, ja heti alkoi aivastuttaa!

      Poista
  4. Ihana hortensiakimppu! Kuuluu myös minun suosikkeihin, mutta jostain syystä ei suostu viihtymään meidään pihalla. Toinen suosikkini on syysleimu jotka onneksi saan kasvamaan. Nytkin on maljakossa muutama oksa tuomassa tuoksua sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, leimut ovat niin ihania! Miksiköhän hortensia ei viihdy, kasvien sielunelämä on joskus vaikeaa... Mulla noi viihtyvät varmaan siksi, että en välitä niistä... tai sitten ne tykkäävät savimaasta.

      Poista
  5. Tykkään blogistasi tosi paljon, ja voi miten hyvälle tuntui lukea että olet maalta kotoisin. Itse olen ikuinen maalaistyttö, joten tuosta syksyisestä tunnelmapalasta tuli jotenkin tosi hyvä ja kotoinen olo. Kiitos ihanasta ja monipuolisesta blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ihanasta kommentistasi!! Kyllä sitä on kaupungissa tullut asuttua, ja voisin periaatteessa asuakin ihan keskustassa, mutta aika moni asia puhuu maaseudun puolesta, mm. tila ja hiljaisuus. Tosin sitten nää kuvauslokaatiot eivät ole kovin vaihtelevia, kun ei pääse kaupungin kaduille kuvaamaan...

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.