13.8.2015

Safkaa skideille -kirjan julkkareissa



Suositut Safkaa 1 ja 2 ovat saaneet jatkoa Hanna Gullichsenin upouudessa Safkaa skideille, lapsuuden rakkaimmat reseptit -kirjassa (no tofu publishing, 2015). Tästä kirjasta löytyvät niin Hannan lapsuuden suosikit kuin hänen oman seitsenvuotiaan poikansa mieliruuatkin.

Voi, mikä ihana nostalgiamatka uusi kirja onkaan, aikamatka omaankin lapsuuden makumaailmaan! Löysin sitä selatessani omiakin lapsuuden lempiruokiani. Olen suuri kotiruuan, sellaisen reilun ja simppelin ruuan ystävä, ja kirjan reseptit ovat sitä parhaimmillaan: siskonmakkarakeitto, bolognese, jauhemaksapihvit, kalapullat, uunilohi... Makean puolelta löytyvät mokkapalat, omenapiirakka, toscakakku... Ihan niitä parhaita kotiruokia, joista tulee hyvä ja täysi olo. Ja oijoi, ihan paras iltaherkku on lämpimät voileivät! Niitäs syötiin meillä kotona iltapalaksi teen kanssa, kun olin lapsi.

Etulehdellä lukee näin:
"Kirja on omistettu Martta-mummulle, joka ei lapsuudessani koskaan malttanut istua ruokapöytään, vaan oli jo seuraavan kiisselin tai taikinan kimpussa." Voi, miten tutulta kuulostaa (vai mitä, äiti?). Vanhanajan mummut taisivat olla tällaisia, ainakin oma isoäitini oli, ja hänenkin nimensä oli Martta. Hän hääräsi aina, kokkasi, säilöi, hillosi ja leipoi. Hänen äitinsä oli ollut aikanaan pitokokki, joten ruuanlaittotaito meni suvussa. Oman isoäitini ruuista muistan lihakastikkeen ja jälkiruuista ihanan luumukiisselin, jota syötiin kerman kanssa. Nam.



Törmättiin Hannan kanssa viimeksi DOTS...:issa, aina välillä ollaan nähty jossain. Ja oli ihana saada kutsu näihin kirjanjulkkareihin. Ihailen Hannan intohimoa tekemiseen - paitsi että Safkaa-kirjat ovat jo käsite, nainen perustaa vielä oman kustantamon, ja tämänkin kirjan ohella ilmestyi myös 400 grammaa, parhaat jauhelihareseptit yhdessä kihlatun Joonas Laurilan kanssa. Jotkut puhuvat, toiset tekevät, Hanna on jälkimmäistä sorttia!

Julkkareiden tilana toimi ihastuttava Winecellars Kalevankadulla. Tarjottavat olivat tietenkin kirjan sivuilta...




Pizza maistui, mutta myös ihana vihermehu pinaatista, kesäkurpitsasta, sitruunasta ja ananaksesta.




Safkaa skideille on myös kohta saatavana e-kirjana.


Perhe lähellä - äiti, oma poika ja kihlattu.
Onnea hurjasti vielä uudelle kirjalle! Nautitaan hyvästä ruuasta!

Mikä on sinun lapsuuden paras ruokamuistosi?

Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

15 kommenttia:

  1. Voi, marjametsä, eväsleivät ja kahvi termarista. Olin huono syömään ja kotona ajateltiinkin, että ainoa niksi saada mut syömään oli viedä marjaretkelle. Muut retket eivät niin innostaneet eväiden pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana juttu! Vanhemmat ovat niin ovelia. Mä en halunnut syödä munakasta, mutta kun sanottiin, että se on pelkkää munaa, niin johan upposi. Mut kyllä marjaretkellä ruoka maistuukin!

      Poista
  2. Minulla lapsuuden herkkuruoka oli aika erikoinen "kastike". En edes tiedä, mikä olisi tämän ruuan nimi. Sianlihasuikaleet paistettiin ja niiden joukkoon lisättiin munamaito. Tätä tarjottiin keitettyjen perunoiden kanssa. Nykyisin en taitais enää tällaista syödä. -Vuokko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpa erikoista, en ole vastaavasta kuullut. Eipä taitaisi mennä minullekaan. Entä oletko kuullut mutista? Mutti oli pannulla ruskistettua vehnäjauhoa ja rasvaa palleroiksi, joihin lisättiin päälle sokeria ja syötiin maidon kanssa.

      Poista
  3. Joskus tekee mieli perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Siis, ihan sellaista pannullaruskistettua. Kylmällä ilmalla saatan tehdä makkarakeittoa. Lohikeitosta en lapsena pitänyt, mutta nyt se on meillä suurinta herkkua. Onneksi pojat ovat kaikkiruokaisia, eli syövät hyvällä ruokahalulla myös suomalaista ruokaa. Mies taas ei niin kauheasti innostu näistä suomikokkauksistani. Niin ja hernekeittoa pitää saada aina välillä. Tuo sitä mukanani Suomesta. Voiko helpompaa ruokaa olla? Makaroonilaatikko on myös hyvää ja sitä teen aika usein. Kuten huomaat minulle ruoka maistuu!
    Minäkin ihailen tuollaisia ihmisiä, jotka pistävät tuulemaan ja saavat aikaan vaikka mitä.
    Sanoit tuossa, että tykkäät kotiruoasta. Täällä Irlannissa sinun pitäisi ehdottamasti syödä pubilounas, tykkäisit varmasti. Masu tulee täyteen ja ruoka on hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tekee mieli välillä suomalaisia ruokia! Ihan taatusti tykkäisin pubilounaasta, mä olen kaikkiruokainen, ja sitä pitää olla tarpeeksi! Mistään en niin masennu, kuin liian pienistä ruoka-annoksista!

      Poista
  4. Isoäitisi Martan säilömät kurkut, parhaita maustekurkkuja mitä olen syönyt,
    Sain niitä joskus kyläreissulta purkillisen mukaanikin.
    Martta-tädin luumukiisselin muistan minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentista, Liisa! Mä en muista kurkkuja, mutta kurpitsasäilykkeet muistan! Me sanottiin niitä karkeiksi, kun ne olivat keltaisia ja vähän makeita.

      Poista
  5. Ah, lapsuuden ihanat ruokamuistot! Toisen mummoni kokkauksista muistan erityisesti lakkakiisselin ja puolukkapuuron. Minulla on nykyisin itselläni ne kulhot, joista lakkakiisseli aina tarjottiin. Joka kerta, kun otan ne esiin ja syön niistä, muistan mummon lakkakiisselin :) Toiselta mummolta taas muistan erityisesti liharuuan, jota sanottiin "pikkupihveiksi" eli ohuiksi nuijittuja pieni mureita naudanlihapihvejä ruskeassa kastikkeessa. Ja mummon minulle iltapalaksi keittämän mannavellin. Oi autuutta! Kaikki mummojen laittama ruoka oli aina hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolukkapuuro - voi, maailman parasta ruokaa! Äiti tekee niin hyvää puolukkapuuroa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vaahtopuuro, vispipuuro, lappapuuro. Mannavelli oli kova juttu! Isoäiti teki myös "munavelliä", joka oli jonkinlaista kermamaitoon suurustettua keltuaista ja sokeria, niin samettista ja maukasta,että vieläkin kuola juoksee, kun sitä ajattelen.

      Ihana, että mummosi ruokamuisto elää edelleen kulhoissa! Juu, mummojen ruoka on aina hyvää, mun veljen muksutkin ovat sitä mieltä, että isoäiti tekee parasta ruokaa.

      Poista
  6. Kotiruoan ystävä olen minäkin. Välillä tulee oikein pakonomainen tarve saada lihapullia ja perunamuusia. Keitot on myös ihania! Ihastelin heti ensimmäisessä kuvassa olevaa kaunista hammasrivistöäsi. Ilmeisesti olet jo ilman kalvoja päivisin? Minulla oikomishoito on vasta alkuvaiheessa (kalvopari nro 6 menossa) ja viimeksi sain ensimmäiset kumit suuhun. Lopputulos on toivon mukaan palkitseva. :)
    Hyvää alkanutta lukuvuotta sinulle Marjukka! Sopivasti alkoi hellekelit juuri töiden kanssa yhtäaikaa, mutta eiköhän sitä taas pikkuhiljaa sopeudu työmoodiin.

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, toinen lihapullien ja pottumuusin ystävä! No mä olen myös sellainen.

      Aika menee äkkiä, ja kalvoihin tottuu nopeaa! En ole vielä ollut ilman yläkalvoja, viime aika peruuntui, mutta maanantaina menen uudelleen, katsotaan sitten. Ylähampaat alkavat olla jo tosi suorat. Juu, ylimmässä kuvassa olen kyllä ilman kalvoja. Miten sä olet sopeutunut kalvoihin, onko ollut hankalaa?

      Poista
    2. Ps. Hyvää työn alkua sullekin! Alku aina hektinen, sitten se tasaantuu...

      Poista
  7. Anteeksi nyt kun en jaksa kännykänruppanalla selata historiasta mutta kuinka oikomishoidon tuloksen pitävyys taataan? Siis joudutko pitämään yökiskoja tms. jatkossa aina? Upealta näyttää, Laitatko joskus lähikuvaa kasvoistasi, before and after? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laittelen varmaan ensi viikolla jotain kuvaa tän hetkisestä tilanteesta. Ekassa Invisalign-postauksessa on lähtötilannekuva. Mulle laitetaan varmaankin retentiolanka hampaiden taakse, joka pitää hampaat ojossa. Yökiskot ovat yksi mahdollisuus, mutta lanka taitaa olla vaivattomampi. Mä olen tosi, tosi, tosi tyytyväinen jo nyt, ja oiontaa on luvassa kuitenkin vuoden loppuun!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.