6.8.2015

Siivouksen elämänmullistava taika



Kuinka moni teistä on jo tutustunut mainioon kirjaan, jonka on kirjoittanut japanilainen ammattijärjestäjä Marie Kondo, eli Konmari. Oma kirjani on tällä hetkellä lainassa, mutta aion palata siihen uudelleen. Alun perin luin tästä kirjasta jostakin blogista, ja kiinnosti hankkia se itse. Ideanahan on se, että jokaista tavaraa tutkitaan periaatteella onko se todella tärkeä. Jos toteaa ettei, se laitetaan eteenpäin. Marie on itse asiastaan niin vilpittömän innostunut, että tekstiä oli suorastaan hellyyttävä lukea.

Tykkään siivota, ja olen vilpittömästi sitä mieltä, että oma paheeni on vaatepuoli, ei tavara. En osta koskaan Ikeasta tai Tarjoustalosta "mitään pientä", enkä koskaan siksi, että halvalla saa, kuten esim. Tuuriin mennään ostamaan. Meikkirasiani on varmasti blogimaailman suppein. Tykkään ylipäätään siitä, että on väljää, ei ole turhia koriste-esineitä, seinillä on tilaa, huonekalut, valaisimet jne. ovat suuria. En tykkää printistä ja präntistä. Tykkään siitä, että keittiössä ei ole turhia kippoja ja kuppoja, eikä esillä liikaa keittiöjuttuja. Koriste-esineemme kotona ovat reissuilta hankittuja tai lahjaksi saatuja, taulut reissuilta kerättyjä, ja yksi lahjaksi saatu. Esineillä on tunnearvoa ja historiaa.

Kirjan myötä sain kyllä aikamoisen siivousinnon, ja alkukesästä pistin eteenpäin vaikka mitä. Kierrätyskeskukseen lähtivät loputkin lp-levyt, paikalliselle kirpparille lahjoitin astioita ja pikkutavaraa. Eniten kummastelin sitä, että kirjoja lähti myös eteenpäin aika pino. Että maltoin niistä luopua! Ehkä joku ilahtuu niistä. No vaatehuone se elää omaa elämäänsä, mutta muu huusholli selkeytyi taas paljon.

Ihan niin pieteetillä kuin Marie en järjestystä pidä. Kyllähän omassa huushollissa saa elämä näkyä, muistot ja eletyt vuodet. Vai mitä mieltä olette?





No, nämä kaksi alinta kuvaa eivät nyt tekstiin varsinaisesti liity, mutta ovatpahan taas muistutus siitä, että loma lähenee loppuaan ja haipakka arki alkaa. Piti tehdä lomalla taas tuhat ja yksi asiaa, mutta niinpä vaan jäivät tekemättä. Ehkä sitten syksyllä...

Onko teitä puraissut järjestyskärpänen?

Mukavaa iltaa!


Seuraa blogiani Bloglovinissa, Blogit.fi:ssä, Facebookissa ja Instagramissa

12 kommenttia:

  1. Tuo kirja pitänee hankkia, nimittäin meillä on tuota ylimääräistä tavaraa ja paljon! Kivaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan hauskaa luettavaa, jos ei ota turhan vakavasti!

      Poista
  2. Olen kuullut tuosta kirjasta, mutten ole vielä lukenut. Minulla tapahtui vaatehuoneessa pieni suuri inventaario alkukesästä, jota voisi vieläkin jatkaa…
    Ja kodin muitakin tavaroita voisi laittaa kiertoon. Sitten meikit… niitä on aivan liikaa, sitä on kuitenkin ne 7 tuotetta, joilla pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on tosiaan ihan viihdyttävä lukukokemus, ja siitä ainakin sai siivousinspiraatiota. Joo, karsiminen tekee hyvää, tulee tilaa ja turhat pääsevät kiertoon.

      Poista
  3. Tää kirja pitää etsiä kirjastosta. Minä olen sellainen siivousintoilija ja tavaran vähentäjä. Välillä menee viikkoja, että annan kaappien olla mutta sitten iskee vimma siivota. Vaikka tavaraa olen vähentänyt, aina löytyy jotakin, mistä voi luopua. On tullut joskus luovuttua sellaisestakin, mitä olis vielä tarvinnut. Vähän on riittävästi. -Vuokko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, mä olen ihan samanlainen! En yhtään tykkää, jos tavaraa on liikaa tai ne ovat mullin mallin. Vielä olisi työtä tuolla keittiön puolella...

      Poista
  4. Olen lukenut kirjan ja tarkoituksena oli, että loman aikana järjestelisin...Hups, tuli tehtyä muuta :) Mutta kyllä, omassa kodissa on liikaa tavaraa ja aion pistää rankalla kädellä pois sellaisia asioita, joista ei sitä iloa tule, tai joilla ei ole mitään tunnearvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma lomana, eikös vain! Syksyn pitkinä iltoina ehtii järjestellä. Mäkin ajattelin joulua kohti siivota oikein rankalla kädellä taas.

      Poista
  5. Luin itse tuon kirjan kesällä, ja ymmärsin pääpointin vähän eritavalla. Kriteeri tavaran säilyttämiselle oli mielestäni "tuottaako tämä tavara sinulle iloa". Tämä oli mielestäni kirjan suurin oivallus; se, että tavaran voi säilyttää vaikkei sitä käytä, vaikka se ei ole tarpeellinen jne, jos se syystä tai toisesta tuottaa iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin se taisi ollakin. Aika moni tavara on kuitenkin tarpeellinen, vaikka se ei niin erityistä iloa tuottaisikaan.

      Poista
  6. Olen kuullut tuosta kirjasta, ja kyllä se varmaan täytyy käsiin hankkia - asutaankin ihan kirjaston vieressä..kenties löytyy jo sieltä?
    Minä tuppaan olemaan vähän sellainen ikea-shoppailija. Menen hakemaan sieltä yhtä asiaa ja huomaan tulevani ulos kymmenen tarpeellisen tavaran kanssa. No, usein ne Ikean jutut oikeasti on tarpeellisia juttuja, harvoin sieltä ostelen ihan pelkkiä koriste-esineitä. Olen heikkona tyynyihin ja pehmeisiin filtteihin sekä kynttilänjalkoihin.. Mutta kyllä nyt muuton jälkeen ja uutta muuttoa odotellessa huomaa, miten paljon vähemmällä tulee toimeen (enkä tietenkään puhu vaatteista tai saappaista, hih) Eli ennen uuteen kotiin muuttoa meinaan ottaa vielä karsinnan todella rankalla kädellä.
    Siis oikeasti, miksiköhän esim. lakanoita tarvitaan niin paljon, kun meilläkin on kuitenin kuivausrumpu, ja voisi vaikka kierrättää yksiä ja samoja lakanoita kunnes ovat niin kuluneet, että ostaisi uudet? Melkoinen hamsteri sitä taitaa olla.
    Olisi ihanaa, kun kaapit olisivat väljät, ilmavat ja siellä olisi vain sitä tavaraa mitä oikesti käyttää. Hmm.. siihen pyrkiessä :)

    VastaaPoista
  7. Pitäähän kirja lukea. Neljän pojan äitinä ( kaikki nyt jo aikuisia ja omillaan) totesin järjestyksen pidon järjettömäksi yritykseksi. Nyttemmin olen ottanut kaiken takaisin. On tiedettävä mitä omistaa ja missä se on, kun sitä tarvitaa.. (ei koske vaatteita ).

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.