2.9.2015

Mä maalaistyttö oon



Välillä kaihoten katselen, miten ihania kuvia monet bloggarit ottavat kaupunkimiljöössä. Ollaan Suurkirkon portailla, puistoissa, Ullanlinnassa, Eirassa, veden äärellä... Omat asukuvat kun on vähän vaikea kuvata kovin vaihtelevasti. Sitä ollaan kotona tai pellon reunalla. Kaupunkiin lähteminen työpäivän jälkeen tuntuisi tosi työläältä, sitä paitsi, kuka ne kuvat ottaisi, ohikulkijako...?

Minä olen kasvanut maalla, ja sieltä lähdin pois heti lukion jälkeen. Se oli selvä, että opiskelemaan lähdettiin muualle, ja joku palasi takaisin, joku ei. Maalla kasvamisessa oli omat mukavuutensa. Kaikki oltiin maalaislapsia, monen kaverin kotona oli navetta tai peltoja. Elämä oli simppeliä - kunnes aikuistui ja menojalkaa alkoi vipattaa enemmän. Itse nautin kaupunkiin pääsystä, ja Jyväskylään muutto tuntui upealta. Kävin joka viikko varmasti kolmesti elokuvissa! Välillä kärsin, kun seinänaapuri piti juhlia pitkälle yöhön.

Pari työvuotta ennen Sibistä olin myös maalaispitäjissä, ja viihdyin erinomaisesti. Olisin voinut vaikka jäädä niille seutuville, vaan työtilanne pakotti jatko-opintoihin. Tykkäsin kyllä Helsingistä, vaikka ihan keskustassa en asunutkaan.

Miehen kanssa kun aloimme miettiä oman asunnon laittoa, oli jotenkin selvä, että meidän kodissamme tila tulee voittamaan sijainnin. Oma talo oli molempien haave, ja halusimme tilaa ympärillemme. Niinpä muutimme maalle, kun se unelmien tontti löytyi ja koti sinne rakennettiin.

Mistä sitten pidin kaupungissa? Siitä, että kukaan ei tunne. Ympärillä on ihmisiä, jotka tulevat ja menevät, mutta ketään ei oikeasti kiinnosta mitä sinä teet. Kuljin myös kovasti kulttuuritarjonnassa, konserteissa, oopperassa ja teatterissa. Ja kaupungilla! Käveltyä tuli ihan hurjasti. Nyt ei jaksa lähteä, vaikka toisaalta, kun lähtee, se on aina tosi mukavaa.

Entäpä maalla? Nautin omasta rauhasta. Yöllä on todella hiljaista. Tähtitaivas näkyy selvästi. Kuutamoöinä ulkona on suorastaan valoisaa. Naapurit ovat parinsadan metrin päässä, on oma porakaivo luomuvesineen, iso tontti. Pimeällä on todella pimeää. Joku sanoi, että pelkäisi asua meidän talossa, kun on pimeä. Mutta eihän se pimeä mitään tee, ympäröi vain turvallisesti.

Talvisin kaipaan kaupunkiin, vähän meininkiä, jouluvaloja ja ravintoloita. Täältä maalta pitää aina lähtemällä lähteä. Kesäisin taas en haluaisi kotoa mihinkään, on tilaa, pihaa, valoa ja rauhaa. Ja nuo pellot - sielunmaisema pohjalaistytön sydämessä.

Varmaan joskus tulee aika, että tämä koti myydään ja eläkekoti on sitten jossain, toivottavasti lämpimässä. Ihan stadin keskustaan tuskin koskaan tulen muuttamaan. Sanoisin, että olen sopeutuja. Mutta näin on hyvä juuri nyt.













leather jacket Andiata / jeans Mos Mosh (gift from DOTS...)
t-shirt Zara / pumps Unisa / bag See By Chloé
watch Daniel Wellington / belt Mango / sunnies Bijou Brigitte


Kumpi olet, kaupunkilais- vai maalaistyttö? Haluaisitko asua juuri päinvastoin?

Mukavaa iltaa, ja hei, alla juttua lukijaillastani Balmuirilla...

23 kommenttia:

  1. Oi, osuipa hyvin teksti hetkeen, kun mietin tulevaisuutta. Olen syntynyt Turussa ja Helsingissäkin asunut välillä. Nyt olen asunut jo 15 vuotta maalaispitäjässä, peltojen keskellä. Naapurilla on hevosia. Kesällä en lähtisi pois, talven lumityöt ärsyttää. Esikoinen muuttaa vuodeksi ulkomaille ja asuntolaina on maksettu ensi kuussa. Tässä siis pelimerkkejä tulevaisuuteen...TerhiR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, kuulostaa ihan meidän hoodeilta - meidänkin naapurilla on hevonen. Maalla asumisella on puolensa, mutta välillä tekee mieli vilskeeseen. Hmm.. sun pelimerkit kuulostaa mielenkiintoiselta, mitähän mahdat päättää...?

      Poista
  2. Hei, olen maalaistyttö, maanviljelijä ja hevosharrastaja. Tavallinen arki täällä maalla on ihanaa, mutta lomalla haluan aina lähteä kaupunkiin ja pukeutua hyvin, nauttia kaupunkien vilskeestä ja kulttuuritarjonnasta. Minun kohdallani mökkiloma olisi kauhistus. Joskus tuntuu, että tavallinen arkeni on sitä mökkielämää, joten lomat kaupungissa ovat ihanaa vaihtelua. Olen monesti ajatellut, että asukuviesi taustat ovat juuri omaa maisemaani. Kiitos blogistasi, jota olen jo seurannut useamman vuoden. T. Maritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla asumisesta varmaan johtuu, että minäkään en pahemmin mökkeilyä kaipaa, kotona on ihan tarpeeksi mökkiä siihen!! Jopa mökkihöperöityy välillä! Kaupunkilomailu on tosi mukavaa välillä.

      Kiitos kovasti, kun seuraat blogiani, ihana saada tällaista palautetta lukijala!!

      Poista
  3. Olen sekä että! Talvet kaupungissa ja kesät maalla. Näin syksyllä on ihana palata kaupunkiin kun kaikki on lähellä. Keväällä on ihanaa mennä maalle ja seurata luonnon muutoksia, erilaista äänimaisemaa ja rentoutta kun voi pyörähtää kyläkaupassa ilman suurempia laittautumisia ja siellä vaihdellaan tuttujen kanssa kuulumisia. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi, sulla on kyllä aika ideaali tilanne! Kaupungissa on minusta ihan mahtavaa talvella, no tietty kesälläkin, mutta talvella erityisesti. Kaikki se tekeminen... Kaikessa on tosiaan hyvät ja huonot puolet, pitää vain valita itselle sopivin. : )

      Poista
  4. Hienoja kuvia ja kiva asu. Upea tuo nahkatakki ja väri nappi:)!

    Minä olen sekä että. Maalta lähtenyt ja nyt kaupungissa. Molemmat sopivat. Silloin tällöin haikailen omaa taloa, omaa pihaa, tiettyä omaa vapautta ym., mutta nyt olen näin. Hienoja maisemia sinulla asukuviin!

    T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo kuule tätä rotsia paljon pitänyt, mutta nyt asiaan tulee korjaus! Välillä sitä haikailee just sitä päinvastaista, mut loppuviimeksi "hyvä näin". Onneks mä pääsen sun kanssa välillä aina sinne stadiin rupattelemaan : ) Nyt kun tunnetaan paremmin, niin minusta sinussa näkyy se maalaisuus sellaisena jalat maassa- asenteena. Ääh, en osaa oikein selittää - tai sit mä symppaan muita maalaistyttöjä!!

      Poista
  5. Olipa hyvä pohdinta... Minä olen vähän kahtiajakoinen ajatuksissani. En ole yhtään mökki-ihminen, se on minulle liian hiljaista, mutta nautin kyllä oman pihan rauhasta, hiljaisuudesta ja tilasta hengittää. Tykkään, että ympärillä on puita, luontoa, vihreää.. Toisaalta taas on ihana KÄYDÄ kaupungissa, shoppailla sykkeessä, olla juurikin vain pala jotain suurempaa, tuntematon, yksi muiden joukossa, istua kahviloissa ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Mutta pitkän päälle en kyllä kaupungissa haluaisi olla enkä asua. On mukavaa, kun täällä vähän kauempana ihmiset moikkaavat, jäävät juttelemaan ja tuntevat ainakin jossain määrin toisiaan. Omalla pihalla saa olla rauhassa ja rauhoittua työpäivän jälkeen.
    En taida olla oikein kumpaakaan, koska asumme kuitenkin melko tiheeän rakennetulla asuinalueella vaikkakin vähän matkan päässä kaupungin keskustasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voisin niin allekirjoittaa sun kommentin! Mäkin tykkään siitä, että lenkillä vastaantulijat moikkaavat. Kerran yksi isäntä kävi katsomassa, onko meillä kaikki hyvin, kun me oltiin miehen kanssa flunssassa, eikä pihaa oltu kolattu lumisateen jälkeen.

      Ehkä se on mullakin se rauhoittuminen, jota kaipaan töiden jälkeen, muuten voisi olla kiusaus olla menossa koko ajan.

      Poista
  6. Maalaistyttöhän se minä. Kaupungissa on kiva käydä, neljä päivää Helsingissä on aika maksimi. Sitten sitä kaipaa tänne maaseudulle, pieneen kuntaan, jossa lähes kaikki tuntee toisensa.
    Olen ollut eläissäni sekä maatilan emäntä, että hevostenhoitaja. Nyt yrittäjänä nautin siitä, että töihin voi meikata ja laittautua, sekä näkee ihmisiä. Illalla sitten jo lenkkeilee taas mielellään maalla koiran kera. Olen asunut myös pari vuotta kaupungissa. Kyllähän sielläkin viihtyi, mutta sydän on maaseudulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me maalaistytöt. On ihana tulla kotiin kaupunkipäivän jälkeen, on niin hiljaista joka puolella. Näin me ollaan valittu, ja hyvä niin!

      Poista
  7. Mielenkiintoisia ajatuksia… Itse kasvoin pienellä paikkakunnalla (en maalla kuitenkaan) ja lapsena se oli kivaa, teini-ikäisenä enää ei jolloin mieli alkoi vetää Helsinkiin mihin onneksi oli lyhyt matka. Se, miten meidän pikku paikkakunnalla "kaikki" tunsi toisensa, tiesi toistensa tekemiset ja vähän silleen kyttäsi toisiaan oli myös sellaista pikkukaupunkilaissieluisuutta mikä ei ole mun juttu ollenkaan. Helsinkiin muutto kirjoitusten jälkeen oli tärkeä, ihana ja vapauttava uusi sivu elämässä.

    Helsingistä muutin Tukholmaan missä olen nyt asunut keskustassa jo 15 vuotta. Välillä tulee sellainen tunne, että meidän lasten kuuluisi kasvaa lapsuutensa omakotitalossa, mutta toisaalta sitten taas ei. Elämä kaupungissa on lapsillekin aika jännää ja musta on kivaa, miten he oppivat liikkumaan itsekseen kaupungin vilinässä. Mietittiin miehen kanssa vuosien ajan ok-taloon muuttoa mutta se ajatus ei ikinä konkretisoitunut ja nyt ollaan todettu, että me ollaan lasten harrastusten ja kavereiden takia aika lailla juurruttu kaupunkiin eli nyt on jo myöhäistä. Ajatellen että ihan vaan ok-taloon muutto johonkin lähelle oli meille hurja ajatus, niin maalle meistä ei varmaan olisi :) Mä haaveilen kuitenkin vieläkin siitä, että jossain vaiheessa meillä olisi kakkoskoti (jossain lämpimässä ehkä?) missä saisi tuntea ruohon paljaiden varpaiden alla. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienellä paikkakunnalla tosiaan kaikki tuntevat toisensa, tai ovat tuntevinaan. Minustakin oli ihana lähteä eteenpäin, olin jo tosi valmis lähtemään lukion jälkeen. Tukholma on varmaan makee paikka asua. Te olette selvästi jo paikkanne löytäneet kaupungissa, niin mitäpä sitä sitten väkisin taloa laittamaan. Kaupunkiasumisessa on varmasti puolensa, jos voi asua ympäristössä, jossa viihtyy. Lämpimän kodista mekin haaveillaan, viimeistään eläkkeellä sitten.

      Poista
  8. Maalta kotoisin, siellä asunut 18 vuotta ja nyt asun kaupungissa. Haluaisin asua omassa talossa, mutta täytyy myöntää että olen luonteeltani jossain asioissa äärimmäisen laiska enkä halua että se omakotitalo olisi hoitamattoman näköinen ryönäpesä. Joten kaupunkiasuminen on ehkä parempi mulle. Onneksi kyllä asutaan puistojen ja metiköitten vieressä, tulisin hulluksi ihan jossain betonikolhoosilähiössä. Kaupunkiasunto luonnon lähellä olis siis aika unelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän talo on hurjan työläs, ja mä kärsin, jos ei ole puts plank. No mut hienoa, että on luontoa lähellä, eikä betoniviidakkoa vieressä kuitenkaan. Kyllä kaupungeissakin on vihreitä alueita.

      Poista
  9. Kivaa pohdintaa monessa viime postauksessa Marjukka. Ja ihania neuleuutuuksia Nectarinessa! Lukaisin useamman postauksen läpi kerralla, olen kiireessä jäänyt ihan jälkeen lemppariblogeissani.. :/

    Mä olen ehdottomasti kaupunkilaistyttö. Veri on vetänyt Helsinkiin niin kauan kuin muistan, joku isossa kaupungissa vaan viehättää. Se meno ja elämä, tapahtumat. Vaikka olen kotoisin Lahdesta, Helsingissä vietettyjen vuosien jälkeen Tamperekin tuntuu välillä jotenkin niin pieneltä. Veikkaan että vielä joskus ajatukset muuttuvat. Haluaakin kauemmas keskustan hälystä, saa nähdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kääk, mä kuulostan nyt todella tädiltä, joka vaakkuu nuoremmalleen, mutta sanon silti: kyllä nuorena pitää mennä niin paljon kuin jaksaa, matkustella, tavata ihmisiä, valvoa ja nähdä kavereita. Ja ehdottomasti asua ulkomailla, ne ajat ovat olleet tosi kasvattavat. Sitä ehtii asettua sit myöhemminkin, jos siltä tuntuu. Nautihan sinä kaupungista, opiskelijaelämästä ja ystävistä!

      Poista
  10. Kaupunkilaistyttö, jonka lapsuuden kesät maalla saivat muuttumaan ja muutamaan maalaistytöksi lähes parikymmentä vuotta sitten. Yhtenäkään päivänä en ole katunut kaupungista poislähtöä vaikka syysillat ovat säkkipimeitä ja muta juuttuu saappaankorkoihin. Kuvaillaan siis pellonreunassa jatkossakin (sitä paitsi nämä sun kuvasi ovat upeita :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa: "muta juuttuu saappaankorkoihin" - no tuotahan se välillä on! Juu pakkohan se on kuvailla pellonreunassa, mutta se on meidän miljöö ja ollaan onnellisia siitä!

      Poista
  11. Ehdottomasti viihdyn nyt maaseutumaisemissa parhaiten, vaikka en ihan maalla asukkaan :) Nuorena oli kova kiire muuttaa isompaan kaupunkiin ja Turun keskustassa vierähtikin monia vuosia. Mutta en voisi olla tyytyväisempi kun pääsin 10 km:n päähän sieltä, vaikka uudella omakotitaloalueella asustellaankin. Mutta tässä on kaunis luonto ihan vieressä. Työmatkanäkymät niin rauhoittavia lehmineen ja hevosineen.

    Tykkään just sun asukuvien maalaismaisemista, eli plussat vaan niistä.

    VastaaPoista
  12. Minä synnyin maalaistyttönä ja asun nykyään pk-seudulla (omakotitalossa). Tämä asumismuoto on ideaali: on oma pieni piha, oma rauha eikä tarvitse kuunnella kenenkään toisen ääniä seinän takaa. Kerrostaloasuminen ei sopinut minulle lainkaan. :-D

    Palvelut ovat lähellä ja Helsingin keskustaan pääsee 15 minuutissa. Lapset pääsevät kouluun pyörällä tai kävellen. Itse en omassa lapsuudessa tykännyt lainkaan siitä jatkuvasta bussissa istumisesta.

    Eli olen maalaistyttö, joka on sopeutunut mainiosti espoolaiseen lähiöelämään. :-)

    VastaaPoista
  13. Olen pikkukaupungin tyttö, joka päätyi suurempaan kaupunkiin monien vaiheiden jälkeen. Pidän kaupungin vilskeestä ja sykkeestä, uusista ideoista, kulttuurista ja taiteesta, mutta kaipaan myös rauhaa ja hiljaisuutta. En haluaisi asua ihan keskustassa. Matkailu ja mökkeily tuovat kaivattua "maalaistunnelmaa" - lapsuuden kesät menivät veneillen ja mökkeillen. Meren läheisyydestä nautin, mutta pärjäisin kyllä Järvi-Suomessakin. :-) nm Petra

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.