11.9.2015

Uusi elämä nojatuolille



Meidän kolmetoistavuotiaat nojatuolimme saavat uuden elämän, kun ne viedään ensi maanantaina verhoilijalle.

Keltainen on pikku hiljaa väistynyt meidän huushollista, ja nämä ruotsalaiset Bröderna Anderssonin Royal-tuolit ovat nyt se viimeinen mohikaani. Mietimme ensin niiden myymistä ja uudentyyppisten tuolien ostamista, mutta edelleen tykkään tuolien klassisesta muodosta tosi paljon. Minähän olen vähän kallellani british country-tyyliin, ja nämä tuolit edustavat sitä tosi hyvin. Ja ajatus vanhasta tuolista uudessa kuosissa on hyvä juttu. Mitäs sitä mieluista vaihtamaan. Ja onhan myös kiva työllistää yrittäjää!

Haluaisin periaatteessa räväyttää laittamalla tuoleihin jonkun makeen, kirkkaan kuosin. Mutta ei... Harmaalla mennään. Etsin siis ensin kangasta. Kävin Orient Occidentillakin, mutta loppujen lopuksi sain hienoa avun ihan Eurokankaasta, jonka laajaa tilauskangasvalikoimaa yllätyin. Sieltä löytyi lämpimänsävyinen harmaa kangas, josta tykkäsin tosi paljon.

Verhoilijan etsiminen olikin sitten isompi juttu. Halusin ehdottomasti, että työn tekee verhoojaliittoon kuuluva ammattilainen. Lähetin tarjouspyynnön muutamalle firmalle, ja soitin myös perään. Voiton vei verhoomo, josta oltiin aktiivisia meihin päin, ja hintakin oli vähän matalampi kuin muutamalla muulla. Luottamusta herätti myös se, että verhoilija halusi ehdottomasti nähdä valitsemamme kankaan etukäteen, jotta se on varmasti hyvälaatuinen ja kestävä. Niinpä kiikutimme kankaanpalan tietoineen nähtäväksi, ja se hyväksyttiin. Vasta sen jälkeen kangas tilattiin.

Verhoilijalla tuolit ovat kaksi viikkoa. Maltan tuskin odottaa lopputulosta! Tuolien istuinosat ovat sinänsä hyväkuntoiset, mutta silti niiden istuintyynyt kunnostetaan - ammattitaitoinen verhoilija tekee sen joka tapauksessa.

Tulen itsekin heiluttamaan nitojaa, kun ruokapöydän tuolien kankaat vaihdetaan, samoin uudet kuosit saavat kuistin arkkupenkit ja antiikkinen puusohva. Vaihtelu virkistää!









Mitäs luulette, mennäänkö seuraavat kolmetoista vuotta harmaalla kankaalla? Onko joku lukijani käyttänyt verhoilijaa tai tehnyt peräti itse uudet päälliset?

*****

Ja hei - tähän loppuun vielä tärkeä linkki! Blogikollegani Taru Home At Last -blogista pitää oman korumerkkinsä Beso Helsingin hyväntekeväisyyshuutokaupan huomenna lauantaina Facebookissa. Tuotto menee lyhentämättömänä Punaiselle Ristille. Huutikseen pääset täältä! Käy ihmeessä kurkkaamassa!

Vielä toinenkin juttu: Balmuir-iltaan on enää viisitoista paikkaa jäljellä! Ehdit vielä mukaan!

Ihanaa iltaa - minä nuhanenä menen huomenna töihin...

13 kommenttia:

  1. Hei, olen seurannut blogiasi jo pitkään ja kerran taisin nähdäkin sinut Stokkalla, mutta en tietenkään rohjennut tulla puhuttamaan 😉 Nyt lähestyn kommentilla, koska meillä on samanlainen projekti suunnitteilla.Mutta verhoilijaa vailla ollaan.Olisiko mitenkään mahdollista saada verhoilijasi yhteystiedot? Vaikea antaa 50-luvun perintötuoli ihan kenen tahansa googletetun verhoilijan käsiin.Olen tarjouksia pyytänyt,mutta mikään niistä ei oikein erottunut edukseen.
    Lauantaiterveisin Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla! Kyllä mulle saa tulla juttelemaan! Meidän tuolit verhoilee Verhoomo Vanhan Viehätys Järvenpäässä. Virve on verhoilijan nimi, ja minut ainakin vakuutti, kun puhelimessa juttelimme ja paikan päällä kävimme. Nettisivuilla on myös kuvia. Kannattaa soittaa ja kysellä, minusta ainakin hän oli asiallinen ja informatiivinen. Verhoojan löytäminen ei ookaan helppo juttu, mut mä kyl luotan verhoilijaliitpn jäseniin.

      Poista
  2. Täällä sama projekti alkamaisillaan. Kylläkin koko sohvakalusto. Luottoverhoilija on, mutta ei vielä kangasta. Kiitos tuosta Eurokangas-vinkistä. Itse haluaisin räväkät Designers Guildit, mutta kuinka kauan niitä jaksaa sitten katsoa ja eivät ole ihan halpoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tosi räväkät kankaat toisivat makeen statement-efektin, mutta kyllästyisikö sitten pian? Verhoilu ei ole tosiaan ihan halpaa, joten paree valita turvallinen kangas. Saahan sitä tyynyillä sitten efektiä.

      Poista
  3. Minä verhoilutin mummalta perityt nojatuolit, semmoset joissa on puiset käsinojat, Kannuksessa. Todella tyytyväinen olen ollut. Samalla petsattiin käsinojat ja tuolien jalat. Olihan se hintavaa, mutta nyt luulen niiden menevän vuosikymmeniä taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tuoleilla on varmasti tunnearvoa, joten hienoa, että sait ne sellaiseen kuntoon kun halusit! Nyt niillä on hyvä, uusi ja raikas elämä!

      Poista
  4. Mikä tuoli! Upea! Siitä tulee varmasti entistä kauniimpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää ja sen kaveri tilevat kyllä kokemaan aikamoisen muodonmuutoksen. En osaa edes kuvitella!

      Poista
  5. Kun aikanaan päätin että sisustusala on se mikä kiinnostaa niin aloitin ihan aluksi sisustus-verhoilijan opinnoilla jonka jälkeen siirryin korkeakouluun opiskelemaan kun muutin Helsinkiin:) Lopetin opinnot vasta asuessamme ulkomailla ja täällä Californiassa suoritin vielä paikallisen tutkinnon jotta saan harjoittaa täällä sisustussuunnittelijan ammattia. Oikeastaan piti vain läpäistä koe kun työkokemusta ja opiskeluja oli jo niin monta vuotta takana. Sisustusverhoiluun minulla on vähän sellainen viharakkaus-suhde ja mun mielestä se on Suomessa tehty kuluttajalle hirvittävän kalliiksi sen lisäksi että kankaat ovat tuhottoman kalliita. Mun mielestä on kuitenkin kannattavaa verhoilla rakas ja muuten hyväkuntoinen kaluste ennemmin kuin ostaa uusi mutta kankaan kohdalla ei kannattaisi säästää laadussa ja pitäisi aina tarkistaa että kangas omaa tarpeeksi martindaleja eli on sellaista käyttöä kestävä ettei harmita vuoden päästä kun kangas on venynyt ja kuluneen näköinen. Olen tosin nähnyt kerran sohvan päällystettävän collegekankaalla, omistaja ( maanviljelijä, sinkkumies) halusi näin kun oli halvalla saanut kankaan eikä korvaansa lopsauttanut varoituksille:DDD Minulla on edelleen työkalut verhoilua varten olemassa kun ei sitä ikinä tiedä milloin tarvitaan pika-apua mutta en oo kyllä verhoillut mitään vuosikausiin....Tuli nyt vähän pitkä sepustus mutta odotan innolla että näen kuvia teidän kauniista nojatuoleista verhoilun jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan kuvia varmaan ensi viikolla, sillä ne saadaan sitten jo takaisin.

      Verhoilussa on varmaan sama kuin muissakin kädentöissä: yrittäminen on kallista pienyrittäjälle, ja työlle pitäisi saada katettakin. Kankaat ovat tosi kalliita! Juu, en muista, mikä oli tämän martindale-luku, mutta aika korkea taisi olla. Näillä tuoleilla ei tosin paljon istuta, ovat siinä takan edessä.

      Sullapa on mielenkiintoinen tausta! Millaista on olla sisustussuunnittelija USA:ssa? Ainakin valikoimat ovat valtavat verrattuna Suomeen. Ystäväni sisar on sisustussuunnittelija Atlantassa, ja hallit vain ammattilaisille ovat suunnattomat... Eli valinnanvaraa on. Mä tykkäsin kovasti Sarahin talo-ohjelmasta, hänhän on kanadalainen, ja tykkäsin erityisesti, miten hän tuunasi vanhoja kalusteita.

      Huh, college-kankainen sohva - no en itse hankkisi! ja hei kätevää, sä osaat itse verhoilla, sehän on mahtava taito!

      Poista
    2. Mä sisustan täällä Palo Altossa myyntiin meneviä taloja eli sellaista perinteistä sisustussuunnitelua en tee. Mä kiinnostuin sisustajan ammatista vasta yli kaksikymppisenä eli minulla on myös toinen, kaupallisempi koulutus takana. Halusin sisustajaksi nimenomaan ulkomaille koska Suomessa mahdollisuudet ovat niin rajalliset:) Kun aikanaan tapasin mieheni niin olin jo lähdössä Lontooseen suorittamaan yhtä koulutuksen osaa:) Kaksi kertaa venytin lähtöä kunnes ilmoitin etten tulekaan ja peruin paikkani:) Se aiheutti melkoisesti hankaluuksia ja mietin että selviänkö tästä koskaan... Mies kuitenkin piti lupauksensa ja muutimme ulkomaille jolloin pystyin jatkamaan valitsemallani tiellä. Kävi vielä niin hassusti että miehen työ ja mun työ ovat ideaaalit juuri täällä Kaliforniassa;) Mies ei tänne alunperin halunnut mutta täällä ollaan ja tykätään kummatkin:)

      Poista
    3. Mä uskon, että varmasti tykkäätte! Mun rakas, hyvä ystävä asuu siellä päin, ehkä joskus törmäät häneen... Olet kyllä hurjan päämäärätietoisesti mennyt unelmaasi kohti, ja sinun unelmastasi tuli myös todellisuutta teille, ja vieläpä mieluisa sellainen! Tosi hienoa, ja hatunnosto rohkeudellesi ja päättäväisyydellesi!

      Poista
  6. Ostin ensimmäiseen asuntooni v. 1993 Laura Ashleyn sohvan ruusukankaalla ja nyt 23 vuotta myöhemmin se sama sohva edelleen meidän olohuoneessa vaalealla pellavakankaalla verhoiltuna.

    Tuo harmaa sopii varmaan ihanasti tuohon tuolin muotoon.

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.