22.10.2015

Köketin brunssi ja juttu siitä, kuinka paljon voi syödä



Viime sunnuntaina olimme Köketissä brunssilla pienellä porukalla. Veljeni lapsilla alkoi syysloma, ja kummityttömme tuli isänsä kanssa käymään Helsingissä. Tytteli meni kaverilleen, veljeni tuli työmatkalle. He tulivat yöjunalla, ja toiveissa oli kunnon aamiainen. Varasin pöydän Köketiin.

Siellä sitten istuttiin ja juteltiin. Minä toipilaana, eikä ruoka edelleenkään oikein maistunut, no, vähän paremmin kuitenkin kun edellisviikkoina. Sairaana teki mieli vain hedelmiä, kevyttä keittoa ja leipää.

Eilen keskiviikkona oli sellainen olo kuin olisin jäänyt jyrän alle. Töiden alku otti puolikuntoisena tosi koville, ja ääneni oli ihan tilttinä viiden tunnin taukoamattoman puhumisen ja laulamisen jälkeen. Ihan oikeassa olitte, kommentoijat, siitä että sitä on keuhkokuumeen jälkeen vielä pitkään puolikuntoinen. Jotenkin kuvittelin vielä maanantaina, että haa, nyt olen saavuttanut sellaisen pienen syömisen nirvanan, jota aina itseasiassa ihmettelen lehdissä ja blogeissa. Aamupalaksi smoothie tai pelkkä puuro -ääk, minähän kuolen parin tunnin päästä nälkään sellaisella hötöllä. No, ihan normaali ruualla mentiin alkuviikko, kaksi lämmintä ateriaa jne.

Vaan tänään iski todellisuus eteen hukuttaen kaikki pieniruokaiset luuloni. Aineenvaihduntani oli ilmeisesti buustaantunut kolmen päivän töistä totaalisesti. Aamulla oli karmea nälkä. Heräsin kuuden jälkeen, ja olisin voinut nälkääni järsiä yöpöydän kulman ensi nälkääni. Söin sitten aamupalaksi lautasellisen kurpitsapuuroa (ohje Reetan blogissa), kaksi ruispalaa, kaksi broilerifileen palasta (rullasta), tomaatin, kahden munan mikromunakkaan, latte-kahvin JA banaanin.

Lähdin ajamaan töihin. Oli jotenkin tyhjä olo, jotenkin kauhean vajaa. Teki mieli kunnon liharuokaa, ja soitin miehelle, että hakisi töiden jälkeen jauhelihaa kaupasta. Olo oli ihan kummallinen, tuntui, etten selviä aamupäivästä ilman kunnon mättöruokaa. Ja kas, muistin Jumbon vieressä olevan Hesen, ja kurvailin sinne. Marssin sisään ja tilasin kerroshampurilaisen ja fruitie-pirtelön. Taisin olla aamun ensimmäinen asiakas, kerroshampurilaisen syövä nainen ennen yhdeksää.

Kuulkaas, kahden pihvin jälkeen olo alkoi helpottaa, tunsin saavani tarpeeksi energiaa! Tosin ruokatunnilla en syönyt kovin paljon, mutta selvisin päivän loppuun kunnialla enkä tuupertunut opehuoneen sohvalle (kuten joskus on käynyt kipeenä tai puolikuntoisena). Kerroin episodin kyllä töissä muutamalle työkaverille, ja he saivat kunnon naurut.

Aina välillä minulle tulee tällaisia "kohtauksia", että ruokaa pitää saada ihan kuin johonkin vajeeseen. Varsinkin matkapäivän, sairastelun, rankan liikunnan tms. Ja siihen ei auta mikään muu kuin liha, liha, liha. Tätini epäili kerran, etten syö kunnolla. Vaan siihen äitini vakuuttamaan, että kyllä se syö. Se syö todella! Mieheni ihmettelee aina, miten voin syödä enemmän kuin hän, mutta niin vain on.

Ja juu, brunssi, se oli oikein maittava, mutta ei ihan riittävä isoon nälkään!





















Onneksi huomenna on viikonloppu, eikä suunnitelmissa ole muuta kuin hammaslääkärikäynti. Ja jotain hyvää ruokaa voisi syödä...

Iloista torstai-iltaa!

6 kommenttia:

  1. Hyvä että olet toipumaan päin! Kroppa on kummallinen asia, se joskus kertoo tahtovansa outoja syötäviä ja paljon! Harvoin tulee ihan tuollaista mutta joskus tulee punaisen lihan himo, ihan sellainen että pakko paistaa pannulla pihvit ja syödä suurinpiirtein pannusta...:D Toipumisia sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Sairaana sitä teki mieli hedelmiä, varsinkin kylmää ananasta... Pitää siis antaa sille mitä se haluaa. Kuten tänään perjantaina jotain hyvää syötävää...?

      Poista
  2. Tuohan on selvästi merkki siitä, että alat olla terveiden kirjoissa, kun ruoka maistuu. Hienoa! Tuttu tunne itsellenikin, joskus ruokaa tuntuu uppoavan ihan uskomattomia määriä. Aina on nälkä, vaikka koko ajan söisi. Liittyy usein rajuun liikuntaan tai sitten olen vain syönyt liian kevyesti kulutukseen nähden.

    Hyvää viikonloppua ja muista syödä hyvin ja hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö, kyllä taas maistuu! Kova liikunta kyllä lisää ruokahalua, ja onhan siinä se hyvä puoli, että sitten saa syödä ihan rauhassa enemmänkin! Samoin sinulle ihanaa viikonloppua!

      Poista
  3. Aikamoinen määrä noin pienelle ihmiselle ;)...

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.