4.10.2015

Watching the days go by...



Muistatteko Roxeten ihanan biisin Spending My Time? Otsikon sanat ovat siitä. Vaikka tässä mistään sydänsuruista ei olekaan kyse kuten biisissä, olo on silti sellainen, että vietän aikaa päivien lipuessa ohi.

Luulin jo pääseväni töihin torstaina, mutta ei, keskiviikkona oli edelleen sellainen olo, että antibiootit eivät ole purreet ja yskiessä sattui vasempaan puoleen. Tällä kertaa suuntasin erikoislääkärille. Otettiin uudet labrat. Lääkäri sanoi, että et sä mihinkään töihin mene. Diagnoosi oli selvä: keuhkokuume, ja ilmeisesti osaksi viruspohjainen sellainen. Tätä on liikkeellä, sanoi lääkäri.

Vasen keuhko rahisi oikein kunnolla. Sain uudet, tujummat antibiootit ja yskänlääkkeen. Ja nyt sitten ollaan edelleen kotona potemassa. Edellinen lääkäri oli diagnosoinut minut "alkava keuhkokuume". Ihmettelen vain, miksi en saanut jo silloin kunnon lääkkeitä ja sairaslomaa. Jokainen keuhkokuumeen potenut tietää miten heikoksi tauti vetää. Jonkinlaista lohtua tuo se, että on lokakuu ja menossa vasta vuoden ensimmäinen "kunnon" tauti, eli alla on hyvä peruskunto.

Niinpä päivät kuluvat telkkaria katsoen, lukien, pientä kevyttä puuhaillen (kun pitää kuitenkin pystyssä olla, maata ei saa). Kalenteri on tyhjätty kaikesta mukavasta, ohi meni lukijailta, ja ohi menivät eilisillan hyvien ystäviemme satavuotisjuhlat. Syyslomakin menee puoliksi vielä saikulla, ja odotettu Tallinnan-reissu saa jäädä myöhemmäksi. Toivon kuitenkin, että syysloman alkupuolella pääsisin jo liikkeelle kotoa.

Mietin jo, että kirjoitanko tästä yhtään mitään, sen verran itsesäälissä olen pari päivää rypenyt, että mieliala pakostakin heijastuu tekstiin. Tänään on kuitenkin sellainen olo, että kyllä tämä tauti tästä on taittumassa, onhan kaksi viikkoa jo podettu.

Onneksi on kirjoja, lehtiä, tietsikka ja Spotify. Olen kuunnellut Sibeliusta oikein urakalla, surffannut nettikauppoja, (ja juu, tilannutkin jotain), lukenut kaikki muotilehdet (kiitos miehelle), katsellut vanhoja valokuvia (ja nauranut). Kiitos lukijalle, joka jokin aika sitten suositteli Bloodline-sarjaa, ensimmäinen kausi on Netflixistä katsottu, oli hyvä. Yön tunteina olen välillä saanut loistavia ideoita työhön, ja muutama niistä on aamullakin tuntunut ihan toteuttamisen arvoiselta.

Että tällaista tänne. Toivottavasti en masentanut sunnuntaitanne, mutta juu, välillä elellään näin!











Kaunista lokakuun sunnuntaita, ja ystävälleni tätäkin kautta onnittelut valtameren taa synttärien johdosta!

25 kommenttia:

  1. Toivottavasti tauti uusilla dropeilla talttuu. Ja todella, tää kuuluu sarjaan "huolella hoidettavat". Olethan muistanut probiootit, että elimistö palautuu antibiooteista? Paranemista. -Vuokko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen muistanut. Mun vatsa on onneksi ollut nyt jo kauan todella hyvässä kunnossa, joten eiköhän se kestä tämän hevoskuurin probiootteien avulla! : )

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin, itse sairastin sen elokuun helteen.. katsoin ulos kun ihmiset nauttivat kauniista kesästä ja minä sairastin.. Toivottavasti lääkkeet purevat ja pitää tosiaan ottaa rauhallisesti, koska keuhkokuume ei ole leikin asia ja toipuminen kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua raukkaa!! Se ainoa kesäkuukausi, joka oli lämmin, ja sä jouduit olemaan keuhkokuumeessa! Tosi huono tuuri. Toivotaan, että meidän ei täydy enää tätä läpi käydä ihan heti.

      Onneksi tämä tauti ei ollut ihan niin kova kuin neljä vuotta sitten, sillä olo on kuin normiflunssassa, viimeksi en jaksanut edes istua. Mutta koska tosiaan keuhkokuumeesta on kyse, pitää ottaa iisisti se kaksiviikkoinen.

      Poista
  3. Oi voi mikä tauti! Ja hei, muista myös latkia sitä yskänlääkettä. Itse onnistuin viime joulun aikoihin keuhkokuumeessa yskimään kylkiluuni murskaksi. Sen jälkeen olo vasta kipeä olikin! Anna itsellesi aikaa toipua kuntoon, et todellakaan ole normaalissa iskussa, kun tuosta taas liikkeelle pääset. Rauhallisia toipilaspäiviä!

    - Elma -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalaa - kyllä on ollut hirveä yskä sulla! Apua, miten yskiminen onnistui, kun kylkiluu oli poikki...

      Yskänlääke onkin tabletti (Flavamed), joka irroittaa limaa keuhkoputkista - tosi tehokkaasti muuten. Joo pitää yrittää ottaa iisisti, vaikka nyt kahden viikon kotonaolon jälkeen olo alkaa olla vähän levoton...

      Poista
  4. Voi itku, ota rauhallisesti. Mieheni joutui nuorena sairaalaan keuhkokuumeen takia, joten anna itellesi aikaa, kuten Elma sanoi. Kaveriltakin meni kylkiluu yskiessä. Onhan se tosi kurjaa olla lomalla sairas, mutta luontaisesti positiivinen asenteesi auttaa ihan varmasti :). Sisälläkin voi puuhastella kaikkea mukavaa, ite tein aika paljon moodlepäivityksiä syöpäleikkaukseni jälkeisellä toipumislomalla ja kattelin telkkaria ja luin kirjoja. Tsemppiä <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Pauska toivotuksista! Kyllä päivät saa ihan kulumaan, aika paljon telkkaria olen minäkin katsonut, ja tänään meinaan vähän opiskella valokuvausta, kuvankäsittelyä tms. Mukavaa lokakuun jatkoa sulle!

      Poista
    2. Aivan jos jaksaa, niin ajan voi käyttää hyödyksi :). Kiitos, toivottavasti lokakuu jatkuu paremmin, tänään piti laskea sateenkaarisillalle elämämme ihanin koira ihan yllättäen :-(. Mallorcan loma toivottavasti tuo lohtua, sillä suru on suuri.

      Poista
    3. Ainakin on aikaa ajatella, hehe, ja luova työ tarvitsee myös sitä. Voi kurja, varmasti olet surullinen, tsemppiä silti.

      Poista
    4. Kiitos :). Vaikka tämä oli jo meijän viides menehtynyt, niin ei tähän koskaan totu. Aina se koville ottaa.

      Poista
  5. Tsemppiä sairastuvalle, oi kun saisi itsekin vaan löhötä. :D Meillä toka flunssa kiertää muutaman viikon sisään, tää tuntuu olevan ärhäkämpi kovine yskineen ynnä muineen. Lasten kanssa tää "sairastaminen" ei oikein ota sujuakseen, kuten pitäisi, hehe... Kyllä se siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Lapsiperheessä onkin rankkaa, kun flunssa kiertää, tsemppiä sullekin! Onneksi teillä on isovanhemmat lähellä!

      Poista
  6. Minäkin ihmettelen tuota alkavan keuhkokuumeen diagnosoinutta lääkäriä. Onneksi menit uudelleen lääkäriin ja sait erikoislääkäriltä hyvät lääkkeet. Keuhkojen hyvinvointi on erityisen tärkeää musiikinopettajalle. Pikaista paranemista ja "tylsyyden" jaksamista. Kohta elämä taas hymyilee. Terkut vakkarilukijaltasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Varsinkin, kun hän sanoi mulle, että diagnoosi ei ole keuhkokuume, mutta saman lääkärikeskuksen erikoislääkäri (jolla olen käynyt yli 20 vuotta) sanoi, että sunnuntain diagnoosi oli alkava keuhkokuume. Eli mikä ero on alkavalla ja jo päällä olevalla - varsinkin, kun oireet ovat samat. No juu, onneksi sain hyvät lääkkeet ja tarpeeksi saikkua. Keuhkokuumeen kanssa ei pelleillä...

      Kiitos tsempistä, kyllä elämä alkaa pikkuhiljaa hymyillä jo! : )

      Poista
  7. Keuhkokuume on vakava asia. "Ennen vanhaan" ihmiset kuolivat tautiin ja vielä nykyisinkin vanhuksille ja pikkulapsille se voi olla kohtalokas. Itse sain keuhkokuumeen noin 15 vuotta sitten, kun vedin ruokaa niin pahasti "väärään kurkkuun", että olin vähällä tukehtua. Ensimmäinen lääkäri hoiti sairautta keuhkoputkentulehduksena tuloksetta. Toinen lääkäri lähetti röntgenkuvaan, jonka seurauksen sain oikeat tropit ja paraneminen alkoi saman tien. Yskä jatkui noin kuukauden lievänä. (Joidenkin karvojen tuhoutumisesta lääkäri silloin selitti yskän johtuvan???)
    Olin niin heikkona, että katselin itseäni välillä ikään kuin pilven reunalta...onnellisen itkuisena auringon paistaessa kirkkaasti ikkunoista (oli heinäkuu). Mieheni kertoi jälkeenpäin, että pelkäsi hetkittäin pahinta.....
    Siis, taudin kanssa EI OLE LEIKKIMISTÄ ! Pitää kuunnella kehoaan ja erikoislääkäreillä on tässä kohtaa paikkansa.
    Toivottavasti voit jo paremmin. Olet niin pienen ja hentoisen näköinen sohvalla.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti huolenpidosta, mua liikuttaa tosissaan nää viestit! Sun tauti on ollut pikkuisen pahempaa luokkaa kuin minun! Onneksi hoito on nykyään erinomaista. Mä muutenkin suosin erikoislääkäreitä aina tilaisuuden tullen - flunssatapauksissa jo ihan äänenikin puolesta.

      Voin paljon paremmin, yskä vetelee viimeisiään, ja niin taitaa kuntokin vedellä. Himmailen vielä viikon verran, niin kauan kuin antibioottikuuri kestää, mutta ihan pystyssä olen kuitenkin päivät.

      Poista
  8. Kipeänä on kurjaa, mutta koita nauttia kiireettömistä hetkistä ja lepää hyvin. Olo paranee varmasti, kun maltat ottaa rennosti. :)

    Paranemis terveisin,

    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - jos jotain hyvää niin se, että saa nukkua pitkään. Mistä ihmeestä sitä unta riittääkin.

      Poista
  9. Olin viime vuonna joulun ja uudenvuoden (yht. 1,5kk) keuhkokuumeessa ja sairaslomalla. Vakava tauti tosiaan! Se todetaan keuhkokuvalla ja sun pitäisi mennä paranemisen jälkeen n. 3-7 viikon päästä uusintakuvaan, jossa varmistetaan että keuhkot on kunnossa! Mä kävin 4 lääkärillä ennen kuin sain kunnollista hoitoa ja keuhkokuvat. Paljon lepoa ja urheilun aloittamisen kanssa kannattaa olla tarkkana! Ja jos menee kylmällä ulos pitäisi suojata suuta ettei hengittele kylmää ilmaa. Paljon jaksamista ja pikaista paranemista sinulle! Keuhkokuume vie kyllä täysin voimat, itsellä meni 1,5kk saikun jälkeen 2kk että alkoi taas olla olo normaali. Ota siis aikaa itselle ja toipumiselle rauhassa :)

    -nemilian

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurja, onpa sullakin ollut pitkä ja rankka tauti! ja pitkä saikku...

      Musta otettiin kuvat, mutta niissä ei näkynyt mitään, kuten ei edelliselläkään kerralla. Varmaan kortisonisuihke, jota ehdin ottaa viikon verran, oli rauhoittanut tilannetta. Kiitos ihanasta huolenpidostasi : )

      Poista
  10. Voi tsemmpiä sulle! Ymmärrän hyvin sun itsesäälin, poteminen on niin kurjaa. Mulla oli (molemminpuolinen) keuhkokuume 4 vuotta sitten ja se on kyllä vieläkin pahinta mitä ikinä olen kokenut. Oikeaa antibiottia ei löytynyt joten jouduin kokeilemaan ties mitä eri kuureja samalla kun olo vaan huononi. Eräänä iltana kuume nousi +40,6 ja sinä hetkenä luulin oikeasti kuolevani. Mies vei terveyskeskukseen jossa he kysyivät vaan että "oletko kokeillut ottaa Buranaa?" Jestas.

    Sieltä pois päästyäni mut lähetettiin Karolinska Institutet:ille jonkun erikoislääkärin juttusille joka kysyi, että "Voisiko sulla olla malaria?" "Jaa-a, vaikeeta sanoa. You tell me." No ei onneksi ollut, mutta sain siltä erikoislääkäriltä jotain ihmepillereitä joita otettiin vain yksi päivässä, ja joka pilleri maksoi noin €6 eli arvokasta kamaa. Viikon päästä olin, yli 2 kuukauden ja lukemattomien eri penisilliinikuurien jälkeen, terve. Kunto ihan pohjalla mutta ainakin keuhkokuumeen voittaneena. Niin ja kylkiluuhun mullekin tuli yskiessä murtuma… muistan myös miten välillä yskin niin lujaa että keuhkot meni ihan "kasaan" ja vatsalaukku jännittyi, jolloin kroppa tulkitsi sen oksennusreaktioksi ja toimi tämän mukaan. Että kaikenlaista sitä, yyh.

    Summa summarum: Lepää, käy tarkistuksissa ja mene takaisin töihin vasta, kun susta on otettu kaikki testit ja todettu terveeksi taas. Niin ja äläkä ala ihan hirveesti krebaamaan heti terveeksi tultuasi koska sairaus verottaa sun kuntoasi aika paljonkin, heh! Paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina vaan hurjemmaksi menevät sairauskertomukset!! TODELLA karseen kuuloinen keuhkokuume sulla, ja vakava tilanne. En edes osaa kuvitella, miten kauhealta on mahtanut tuntua! Ei ihme, että toipuminen kestää...

      Mun tauti on onneksi aika lievää laatua. Viimeksi lähes neljä vuotta sitten tilanne oli paljon pahempi, ja vanhempani tulivat silloin mua hoitamaan. Nyt olo on ollut lähinnä flunssainen, mutta yskä on kieltämättä kova ja sitkeessä. Kiitti, kyllä se tästä!!

      Poista
  11. No voi sua. Ikävä kun tauti pitkittyy. Toivottavasti on alkanut jo helpottamaan. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, pitkä tautihan tää on, ja vaikka yskä on nyt pois, lämpö silti heittelee aika kovastikin. Pah!! Mutta pitää potea pois!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.