23.11.2015

Ompelukoneeni vihaa minua



Olen kesästä asti venyttänyt ja venyttänyt verhoprojektiin ryhtymistä. Olen toki selittänyt joka puolelle (teillekin), että nyt sen aloitan. Tyhjät tynnyrit kolisevat ja niin pois päin... Yritin kai psyykata itseäni reippaaksi ja mieltä siihen tilaan, että se kestäisi tulevat koettelemukset. Yläkerta siis kaipaa uusia valelaskosverhoja, edelliset ovatkin vain noin kymmenen vuotta vanhat, hehheh. Mutta, kuten otsikko sanoo, ompelukoneeni vihaa minua (olisi muuten aika hyvä t-paidan teksti, vai mitä). Siksi ompelun aloittaminen vihamielisen koneen kanssa on tehnyt aloittamisen niin vaikeaksi.

En vain tajua. Ala-asteen puolella vielä joten kuten selvisin tekstiilitöistä. Muistan erityisellä ylpeydellä virkkaamani lapaset, joita ihan käytinkin. Mutta kun seiskalla siirryttiin kutomiseen, niin jotain tapahtui. Muiden tyttöjen kaulahuiveista tuli pitkiä ja kapeita, kuten 80-luvun alussa oli muotia, minun lyhyt ja leveä. Päättötodistukseen jäi numeroksi seiska.

Tuli sitten omakotitalo ja sen verhojen tekeminen. Ryhdyin reippaasti puuhaan. Äiti lainasi superhienoa ja herkkää konettaan. Taistelin urheasti, kunnes sain vanhemmiltani idioottivarman Pfaffin, joka on peruskoneitten peruskone sunnuntaiompelijalle.

Olen sormistani jotenkin tosi kömpelö, kun pitää kääntää saumaa, laittaa nuppineuloja, puhumattakaan ompelulangan puolauksesta, joka on varsinainen show joka kerta tauon jälkeen. Saan melkein joka kerta itkupotkuraivarit. Lisäksi ommellessa kone tilttaa, jumittaa, sotkee, kinnaa ja ties mitä monta kertaa. Onneksi tajusin lukea ohjekirjaa (hei, sitäkin voi tehdä!), ja hoksasin, että on muutama asia, jonka pitää sopia yhteen, että neulanjäljestä tulee tasainen.

"Mutta olethan sinä ommellut verhot kotiin, et sä niin huono voi olla", ihmetteli hyväätarkoittava ystävä. Niin. Verhoissahan ommellaan suoraa saumaa, ja se nyt onnistuu. Paitsi silloin, kun alla on liukas pellava, ja olisi tarkoitus saada tarranauha yhtä aikaa kiinni. Voisi kai harsia etukäteen, mutta ehei, minähän en harsi, se pitkittää ompelun tuskaa entisestään. Mistä muuten johtuu, että kun sauma alkaa mennä vinoon, sitä ei saa suoraksi enää millään? Onneksi on ratkoja. Me ollaan sen kanssa paremmat kaverit, kuin ompelukoneen.

Olen ajatellut, että menen käsityön luokkaan, ja pyydän kollegaa ajattamaan minulla ompelukonekortin. Silloin olisin tiedoissa kolmasluokkalaisen tasolla.

Viikonlopun usea tärkeä tunti meni, ja nyt työhuoneessa koreilevat uudet pellavaiset valelaskosverhot. Ne näyttävät ihan siisteiltä. Tosin en ole nähnyt niitä päivänvalossa, ehkä perjantaina ehdin ne nähdä. (Onneksi sen jälkeen on pikkujoulu.) Päätin kärsiä tämän tien loppuun saakka, eli ensi viikonloppuna on taas ompelua tiedossa. Sen teen, koska koti on minulle niin rakas paikka. Johan sen takia nyt kannattaa muutaman kerran hermonsa menettää.

Ai juu, ehkä ompelukoneeni siksi on niin hankala, kun puhun sille rumasti. Ehkä pitäisi muuttaa asennetta ja alkaa jutella mukavia. Jospa se sitten tottelisi toiveitani...











Mukavaa viikonalkua kaikille!

16 kommenttia:

  1. Tsemppiä ompelukoneen taltutukseen :)

    Mulla on myös Pfaff, tosin ikivanha. Välillä se toimii kuin unelma, mutta autapas kun pitäis tehdä jotain siistiä jälkeä vaativaa...

    Ihanaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sulle! Kyllä mä nyt oon kerännyt tsemppiä! Uskoisin tuskan tästä helpottavan, kun on taas vähän kertailtu puolausta sun muita juttuja!

      Poista
  2. Hihii.. en olekaan ainut, joka ei tule toimeen ompelukoneen kanssa. Olisi kiva nähdä kuva verhoistasi. Itse tilaan verhot Ellokselta, koska en jaksa enää taistella Husqvarnan kanssa.
    - Mertsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, onko sun Husqis myös änkyrä?! ; ) Minäkin mietin verhojen tilaamista, mutta toistaiseksi olen päätynyt itsekidutusmuotoon nimeltä ompelu...

      Poista
  3. Kiitos muistutuksesta - minulla odottaa olohuoneen uudet verhot tuossa kirjahyllyn vieressä olevalla tuolilla - ovat odottaneet jo aika kauan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne ompeluun, aloittaminen on aina vaikeinta!

      Poista
  4. Heh, joillakin ihmisillä ei vaan kemiat törmää ompelukoneiden kanssa. Mun tätini lainasi aikanaan kahta eri ompelukonetta minulta ja kummankin kohdalla koko kone oli solmussa joka kerta lainauksen jälkeen. En tiedä miten se oli mahdollista mutta nyt tiedän miksi kaksi muuta tätiäni eivät halunneet lainata koneitaan:)

    Ompelu kuulostaa hirvittävän helpolta, surrutetaan vaan menemään reunaa pitkin mutta ei kai se sitten aina olekaan niin helppoa. Onnea ompeluvireen löytämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin... Ei oo helppoo! Kunnioitan hurjasti ihmisiä, jotka tuosta noin vaan hurruuttelevat uusia verhoja tms. Vaatteista nyt puhumattakaan! Ei se tosiaan ole niin helppoa, vaikka vain suoraa saumaa pitäisi huristaa.

      Poista
  5. Täällä sama juttu! Minä ja ompelukoneeni ei tulla toimeen :)
    Kun muutama vuosi sitten ompelin työhuoneeseen uusia verhoja, niin sen tuskaisen viikonlopun jälkeen mieheni totesi, että tästä lähtien meillä varmaan käytetään ompelijaa... Tytär oli samaa mieltä :)
    Nyt jo asia naurattaa ja tekisi mieli kokeilla ompelua pitkästä aikaa, saa nähdä onko meillä jouluna uudet verhot.
    Kivaa joulunodotusta!

    Pia S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi mitää, jos koneen kanssa ei kemiat kohtaa! Voi ei, oli sit varmaan paras kotirauhan kannalta, että työ teetettiin ammattilaisella, mutta voihan sitä taas kokeilla. Mä en meinaa antaa periksi...

      Poista
  6. En ole käsityöihmisiä minäkään, olen monesti sanonut että kaikki käden taidot menivät siskoilleni ja mulle jäi vain kaikki peukalot keskelle kämmentä! Siskoni tekivät aikoinaan kaikki vaatteensa itse, muodistivat jopa tädiltä saadun lammasturkin ja tekivät ylijäämästä kauniin lakin - tuota en jaksa käsittää, kun käytössä oli poljettava Husqvarna... Joskus kansakoulussa tehtiin käsityötunnilla mollamaija ja sille mekko ja se piti ommella ihan käsityönä. Olen luonteeltani perfektionisti, joten näin kyllä itsekin että mekon kaulus tuli tursittua vähän rumasti, ja opettaja purattikin sen ja ompelutti uudestaan. Siitä sisuuntuneena päätin tehdä homman niin hyvin kuin ikinä osasin ja tikkasin millintarkasti. Opettaja ei meinannut uskoa, että olin ommellut sen käsin, ja sanoi että sinustahan taitaa tulla ompelija! No hehheh - eipä olisi voinut pahemmin metsään mennä... Nostan hattua sisullesi, tsemppiä tulevaan viikonloppuun :) T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mahtava tarina!! Sisulla sitä tekee vaikka mitä! Ihan nätti tulos roikkuu nyt ikkunassa, mutta tältä viikonlopulta eipä ompelu nyt jatkukaan...

      Poista
  7. Ihanaa suomalaista sisukkuutta! :) Täällä Englannissa löytyy kyllä tekijät töille, jotka eivät itseltä onnistu tai eivät muuten vain nappaa. Ja kun kysyntää on, niin hinnatkin pysyy kurissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä niin, täällä kun pienyrittäminen on niin kallista, niin hinnatkin ovat hurjat. Vaatteeni korjautan ompelijalla, mutta verhot näperrän itse... . )

      Poista
  8. Hei, en tiedä, oletko jo ommellut verhot valmiiksi, mutta pellava on haastava ommeltava liukkaudessaan, jos ei tee saumaa ensin silitysraudalla! Jos silittää suoran sauman kankaaseen, ei tarvita kuin muutama nuppineula ja saumasta tulee kaunis ja suora. Tämä vinkiksi! Jos käännät kankaan kaksi kertaa, silloin silitetään molemmat taitokset, ensin toinen ja sitten käännetään vielä uudelleen. Ja sauma on jo melkein valmis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin teen! Silitysrauta on ihan ehdoton pellavan kanssa, ja kuten sanoit, tulee siistiä jälkeä. : ) Jopa minulta.

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.