22.12.2015

Joulukorteista ja kihlasilkeistä



Tänä vuonna olen lähettänyt joulukortteja vähemmän kuin koskaan, hurjat kaksitoista kappaletta. Jätin kylmästi ulkopuolelle kaikki Facebookissa olevat. Kortit lähtivät muutamalle sukulaiselle ja serkulle sekä kummitädeille.

Muistan jouluja, joina olen lähettänyt viitisenkymmentäkin korttia. Niitä on myös tullut aika nippu. Laitoin niitä joskus punaiseen satiininauhaan kiinni viiriksi, ja joka joulu uudet kortit ovat pöydällä esillä.

Tänä vuonna kortteja on tullut reilu kymmenen. Näyttää siltä, että oma ikäluokkani lähettää yhä vähemmän ja vähemmän kortteja ja siirtyy myös digiajan ja some-maailman tervehdyksiin.

Vaan en tiedä. Käsinkirjoitetussa joulukortissa on kuitenkin sitä jotakin. Että on kaivanut ne osoitetiedot esiin ja vaivautunut käsin kirjoittamaan osoitteen ja pienen tervehdyksen. Miksi en olisi voinut kirjoittaa kahdentoista vaivalla kahtakymmentä? Onko se niin vaivalloista, loppujenlopuksi?

Mitä mieltä sinä olet joulukorttien lähettämisestä? Onko se katoava perinne?







Kuvissa on isoäitini vanhoja joulukortteja vuodelta 1937. Assistentti, Neiti M.T. ja Maanvilj. Herra E.Y. olivat juuri menneet kihloihin. Seuraavana vuonna olivat häät. Lapsena minusta oli ihana katsella korttipinoa. Joulukorttien lisäksi onnitteluissa oli kauniita maisema- ja valokuvakortteja. Joissakin oli kohokoukeroita. Kortit olivat vanhassa karamellirasiassa. Oli juhlahetki, kun isoäiti otti rasian esiin.

Miltähän tuntui mennä naimisiin sodan alla? Ja olla avioliiton ensi vuodet yksinään kahden pienen lapsen kanssa, miehen ollessa sodassa? Harmittaa, etten koskaan hoksannut kysyä asiaa isoäidiltä. Hääkuvassa isoäiti ja isoisä olivat ajan tavan mukaan hyvin vakavia. Isoäidin päässä oli Amerikan tädiltä saatu huntu ja pääkoriste. Huntu suli sittemmin pois. Pääkoriste on minulla tallessa, kihlasilkki, eli musta silkkihuivi on myös annettu minulle. Eikö ole suloista - kihlasilkki...

Hyvää aatonaatonaattoa!

14 kommenttia:

  1. Kyllä minunkin mielestäni käsin kirjoitettu joulukortti on se ainoa oikea! Vähän niitä lähtee - kymmenkunta vuosittain enää minullakin (vanhempaa polvea on poistunut manan majoille, eikä uutta juurikaan tule tilalle) - ja saman verran suurin piirtein tulee. Aina se saapunut kortti nostattaa hymyn huulille ja lämpimän tunteen ailahduksen :) Tunnelmallista joulua ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle! T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen minäkin, ja nyt vähän vihainen itselleni laiskuudesta. Ihanaa joulua sinullekin ja onnea uudelle vuodelle!

      Poista
  2. Suloisia nuo isoäitisi kortit! Joulukorttien lähettämiseen liittyy niin paljon mukavaa ja toki se on ihanan nostalgistakin. Lähetyslistani pysyy periaatteessa lähes samana joka vuosi. Korttihurma alkaa korttien huolellisesta valitsemisesta: kullekin saajalle juuri hänelle tai heille sopiva kortti kuvineen. Korttien kirjoittamisessa (kun en ihmeemmin runoile vaan satsaan enemmän kortin kuvapuoleen) ja tarrapostarien lätkimisessä ei ole mielestäni suurta vaivaa tuolla korttimäärällä. Lisäksi teen yleensä jouluisen e-kortin. Paperisia kortteja saamme melkoisen lähelle saman määrän kuin lähetämmekin, joten onneksi muitakin korttihulluja vielä löytyy runsaasti :) Tunnelmallista joulunaikaa Marjukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä sellainen nostalginen aarre! Voi että, sinulta on ihana saada kortti, kun sen noin sydämellä valitset. Sinulle myös ihanaa joulunaikaa!

      Poista
  3. Vanhoissa korteissa on taikaa. Onneksi olen kysynyt mummilta näitä asioita ja vaariltakin aikoinaan. Mummi ja vaari tosin rakastuivat sodan jälkeen, mutta sotajuttuja olen paljon kuullut, johtuen varmaan siitä, että olen mummin ja vaarin kasvattama.

    Tunnelmallista joulua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, sellaista mennyttä maailmaa. Hyvä, kun kysyit sota-ajasta, se on ollut melkoista aikaa, jota nykyihminen ei koskaan tule täysin ymmärtämään.

      Hyvää joulua sinullekin!

      Poista
  4. Itse joku vuosi sitten askartelin kaikki korttini.Lähetin noin 50 korttia. Nyt on varmaan kolmas vuosi kun en lähetä kortteja tai parina vuotena olen lähettänyt varmaan 5 korttia. Tänä vuonna en enää niitäkään. Mulle tuli varmaan aikoinaan ähky kun kortteja niin paljon tein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korttisi ovat varmaan olleet upeita! Mutta ymmärrän kyllä, että ähky voi tulla!

      Poista
  5. Ennen lähetin joulukortin vain isoäidilleni, jolla ei ollut kännykkää saatikka tietokonetta. Nyt kun häntä ei enää ole, en lähetä joulukortteja. Kaikki sukulaiset ja ystävät ovat somessa, joten tervehdykseni menee sitä kautta. Ja onhan se ekoloogistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekologista kyllä, ja tavoittaa ison joukon kerralla! Sellaisetkin, joille ei korttia muuten tulisi lähetettyä.

      Poista
  6. Hyvää joulua sinulle! Joulukortit ovat jäänneet vähemmälle, mutta sitäkin ihanalta se tuntuu kun kirjoitta ja saa perinteisiä joulukortteja.

    VastaaPoista
  7. Tähän on ihan pakko vastata näin postikortteja myyvänä kauppiaanakin. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saat joulukortin postilaatikkoon. Ei facepäivitys, tekstiviesti, eikä sähköposti. Ajatuksella valittu kaunis kortti tai vielä mieluiten itse askarreltu, mikäs sen ihanampaa?
    Joulukortteja ainakin edelleen menee hurjasti. Tosin kaikki ei niitä lähetä, vaan osa menee paketin kylkeen jouluviemisten mukana. Tänä vuonna postin lakko kyllä hiljensi korttimyyntiä aluksi.
    Itse askartelin n.30 korttia ja lähetin ehkä 50. Mun mielestä kiva muistaa edes kerran vuodessa kortilla esim. elossa olevia tätejä ja setiä, joita ei yleensä näe kuin häissä ja hautajaisissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommnetti, Nipsux. Sä näät kauppiaana sen kortinmyynnin läheltä. Onhan ajatuksella valittu kortti todella ihana. Aika paljon lähetit itsekin, hienoa!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.