11.5.2016

Some-vapaa elämä? Ja ajatuksia bloggaamisesta



Olen tässä viettänyt muutaman päivän lähes täysin ilman sosiaalista mediaa. Mitä nyt olen vähän Facebookia kurkkinut. Viikonlopun lämpimät halusin vain olla ja öllöttää, mitä nyt kylässä käytiin, syötiin hyvin ja sunnuntaina sitä sulateltiin. Alkuviikko on taasen mennyt oppilaiden kevätkonserttien valmisteluun. Olen vähän sellainen, että kun intensiivisesti jotain asiaa valmistelen, en jaksa oikein muuta ohessa, kun mieli on muualla. Konsertit olivat muuten tänään, ja hauskaa oli, voi että. Nyt olo on vain kuin olisi jyrän alle jäänyt.



Onko some-vapaa elämä ylipäätään mahdollista enää siihen tottuneelle? Olenko itse niin addiktoinut Facebookiin, Instagramiin ja ennen kaikkea blogiin, etten osaa enää ilman olla? Myönnän olevani se, joka ennen nukkumaan menoa tarkistaa vielä blogin sähköpostit, kurkkaa Facebookiin ja ehkä Instagramiinkin. Jos ei uni tule, lötkötän vatsallani sängyn laidalla ja selaan feedejä, kunnes alkaa ramaista. Omalla kohdallani en allekirjoita sitä, että feedin selailu pitää illalla virkeänä, minua alkaa kovasti nukuttaa...



Olen myös viime aikoina ajatellut paljon blogia ja sen pitämistä. Olenhan jo reilut viisi vuotta tätä kirjoittanut, ja välillä tuntuu siltä, että huh, onpa aika mennyt nopeaa ja olen tainnut jo kaiken sanoa. Olen myös tullut entistä aremmaksi kirjoittamaan mitään vähänkään henkilökohtaista, kävijämäärät ovat jo melkoiset, ja se jotenkin pelottaa. Olen kuitenkin tosi yksityinen ihminen, ja luonteeltani sosiaalisuudestani ja hyvästä small talk-taidostani huolimatta introvertti.

Blogia perustaessani en ajatellut erityisemmin pitemmälle tulevaisuuteen, kunhan perustin, ja minusta se oli hauskaa ja mielenkiintoista. En ajatellut, enkä edelleenkään ajattele, että minun pitäisi blogissa olla tietynlainen, kunhan kirjoittelen ja nappailen kuvia mieltymysteni mukaan. Joku tykkää, se on ihanaa. Joka ei minusta tai blogistani tykkää, ei tykkää, ja se on ihan ok. Olen aika hyvä pitämään oman linjani. Jos toiselle kumartaa, toiselle pyllistää, kaikkia ei voi miellyttää. Niinhän se menee.

En ole tainnut kuin kerran kysyä, mitä te lukijat toivotte postausten suhteen. Olisiko siinä parannettavaa?



Eräs suosikkibloggaajani, Home At Last-blogin Taru pohti täällä omaa bloggaamistaan ja motivaatiota siihen. Aika kun on kortilla, ja kommentointi on vähentynyt kovasti. Yhä useampi lukee blogia mobiililla. Olen itsekin laiskistunut kommentoinnissa, ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Luen myös itse paljon tabletilla ja mobiililla sekä blogeja että lehtiä, ja kyllä kynnys kommenttien näpyttelyyn on välillä aika suuri.



Tämä vuosi on ollut vähän jännä siinä suhteessa, että tunnen eläväni vähän vedenjakajalla. Lieneekö orastelevaa viidenkympin kriisiä, mutta olen kovasti miettinyt omia käsityksiäni, ajattelutapojani asioista ja ylipäätään mitä elämältä haluan. Kevät on ollut kiireinen, tosi kiireinen. Ehkä tämä kaikki on heijastunut blogiinkin, en ole kaiketi ollut niin läsnä kuin olisin oikeastaan halunnut. Välillä, kun olen alkanut miettiä postausta, pää lyö ihan tyhjää. En saa sanottua oikein mitään. Apua, mistä kirjoittaisin! Toisaalta haluan paeta arkea blogiin. Tämä on minulle paikka, alue, joka on kokonaan minun omani, hyvän mielen ja kauniiden asioiden virtuaalinen levähdyspaikka hektisen työn vastapainoksi. Tarvitsen visuaalisia, kauniita asioita elämääni. Ja koska muoti kiinnostaa, siitä ihmeesti ammentaa juttua ja inspiraatiota.

En nyt osaa oikein pukea mitään ymmärrettäviksi lauseiksi, tästä tuli tällainen ihme tajunnanvirta pään sisältä. Alun perin pohdin sitä some-vapaata elämää. Luulen, että kun jonain päivänä lopetan blogin pitämisen, lopetan myös somessa olemisen. Sillä ihme kyllä, päivät täyttyvät muutenkin. Se kai on meidän 80-luvun nuorten osaamista, meillä aika kului ja kuluu hyvin ilman jatkuvaa online-olemista.

Koska työelämässä pitää uusiutua, myös harrastukseen olisi mukava saada jotain uutta ja innoittavaa. Olen pikku hiljaa kypsytellyt kuvaus- ja kuvankäsittelytaitojen kartuttamista, ihan vain koska se alkaa kiinnostaa enemmän. Katsotaan, mitä keksin. Ja juu, en ole lopettamassa blogia, vaan höpöttelin tänne nyt mitä sylki suuhun tuo. Kerrankin.

Mitä te pitempää bloganneet ajattelette nykyään bloggaamisesta? Millä pidätte intoa yllä? Tuoko tiheä postaustahti paineita? Ja hei kaikki, mites se some-vapaa elämä? Onnistuisiko enää?

Ja sitten vielä hali teille kaikille, jotka luette tätä. En osaa ottaa paineita tästä, en ehkä uusiudu tai ole ajan hermolla, mutta täällä mä vielä olen! Ja tykkään pitää blogia sillä ajalla ja voimilla, jotka kulloinkin ovat läsnä. Kiitos kuuluu teille, virtuaaliystävät. Ja nyt klikkaan julkaise-täppää. Kääks.

(Kuvat vapulta, siitä alkoi oikea kevät!)

21 kommenttia:

  1. Älä ota paineita. Tee niinkuin itsestäsi tuntuu. Ja pahoitteluni, etten ole viime aikoina kovinkaan paljon kommentoinut vaikka postauksia olen käynyt blogissasi lukemassa. Talvi ja kevät on ollut suht intensiivistä työrintamalla ja vienyt suoraan sanoen mehut meikäläisestä. Tulipas sekavaa tekstiä...Nytkin nuokun soffalla...
    Olen itse yrittänyt olla some-vapaa iltaisin, kun päivät menee jo tietokoneen ääressä.

    Kaunista ja aurinkoista viikon jatkoa sinulle Marjukka.

    -jaana- lukijasi alkuajoilta lähtien

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän niin täysin sua. Kun on tosi intensiivistä ja kiireistä töissä, kotona haluaa relata. Ja ei mikään ihme, että iltaisin ei tee mieli koneella notkua, jos sitä tekee töissä päivät. Ihana kuitenkin, kun kommentoit pitkästä aikaa, Jaana! ja voi vitsi, kiitos, kun olet edelleen mukana!

      Poista
  2. Minulla ei ole blogia, joten siitä en osaa sanoa mitään muuta, kuin että samalla kun mieluiten luen blogeja, joissa ihmiset kertovat avoimesti itsestään, samalla välillä hämmästelen, miten jotkut rohkenevat kertoa niin avoimesti itsestään :) Paradoksaalista vai mitä!

    Some-vapaata elämää en haluaisi enää elää. Facebookiin olen littynyt vasta hiljattain ja olen kaikille todennut, että sepä vasta on meidän vanhuksien paikka! Mielestäni se sopii paljon paremmin vanhoille kuin nuorille. Olen löytänyt kymmeniä elämäni aikaisia ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito on muuttojen ja muiden kiireiden takia jäänyt. Nyt on niin mukavaa kirjoitella ja kuulla kuulumisia. Voisi toki soittaakin, mutta kännyköissä on se kynnys, että soitto tavoittaa kohteensa ihan missä vain ja jotenkin tuntuu vaivaannuttavalta häiritä vanhaa ystävää vain jutustelun takia jossain epäsopivassa paikassa. Sen sijaan kirjoituksen voi lukea silloin kun sopii (ja sitten voi sopia vaikka skype-puhelunkin sopivaan ajankohtaan). Sukulaistenkin kanssa tulee viestitettyä paljon enemmän ja suvun nuoristakin kuulee. En ollenkaan haluaisi elää some-vapaata elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi paradoksaalista - mutta ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää. Mä en lue blogeja, joissa kerrotaan kaikki. No mutta, kukin tavallaan.

      Fb on kyllä kätevä, mullakin on siellä koko joukko entisiä opiskelu- ja koulukavereita. En mäkään varmaan ilman Fb:ia olisi, mutta Instagramia ilman helpostikin. Haha, se on tosiaan todella aikuinen foorumi! Ihana kun olet löytänyt noin paljon tuttuja sieltä!

      Poista
  3. En kyllä voisi ajatella enää elämää ilman blogia. Se on minullekin juuri se oma vapaa paikka toteuttaa itseäni, täysin omilla ehdoillani. En ole ikinä edes kysynyt lukijoilta toiveita yms., koska niin kiva kun niitä olisikin kuulla, koen silti omakseni intuitiivisen toiminnan, eli kirjoitan juuri siitä mikä sinä päivänä on mielen päällä. Tietysti poislukien yhteistyöjutut, joita niitäkin on superkiva tehdä. Vaikka yhteistyöt ovat työtä, teen ne kuitenkin rennolla otteella, sillä en voisi tehdä yhteistyöjuttuja jollen itse olisi innostunut aiheesta/tuotteesta.

    Muuta somea käytän vähän, facebookissa olen nimellisesti, mutta sitä en ole koskaan tottunut käyttämään. Insta on kyllä kiva, sitä selaan päivittäin ja yritän lähes joka päivä itsekin päivittää omaani. Twitteriä en ihan tajua, pitäisi tutustua siihen paremmin, nyt vaan olen laittanut sinne automaattiset blogijakelut.

    Mutta vaikka some on tärkeä, olen kuitenkin verrattain vähän sen parissa, sillä en tosiaan harrasta facea, joten se aika mikä siellä tulisi notkuttua (olisi varmasti paljon) jää muuhun tekemiseen, jota minulla riittää niin paljon ettei tunnit meinaa riittää. Joten hyvä keskittyä valittuihin kanaviin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan muista sinunkaan koskaan kysyneen postaustoiveita, siinä ollaan samanlaisia. Mukavat yhteistyöt ovat ihan superkivoja ja motivoivia. Mulla taas Insta on jotenkin vaikea pitää, en innostu niistä kuvista, joita tuntuu olevan joka toisella, vaikka kauniita ovatkin. Twitter on ihan vieras. Juu, some on hyvä alistaa itselleen sopivaksi, ettei se vie koko naista!

      Poista
  4. Tuo tajunnanvirtasi oli kuin suoraan minun suustani! Ilmankos olet tuntunut sielunsisarelta :) Blogisi on juuri minun makuuni, jaat muodin, kauneuden ja hyvinvoinnin asiaa, mutta yksityisyyden rajan pidät tiukasti. Itsekin olen hyvin yksityinen ja introvertti ihminen. Ja dinosaurus tässä some-ajassa, mulla ei ole edes läppäriä tai tablettia kotona! Kun teen tällä vehkeellä töitä kahdeksan tuntia päivässä, en halua vapaa-aikana nähdäkään koko laitetta. Some-vapaa elämä on mulle arkipäivää ja hyvä niin :) Luen mieluummin hyviä kirjoja, katselen elokuvia tai hyviä sarjoja tai liikun luonnossa. Jatka vain samaan hyvään malliin, oikein ihanaa kevättä ja voimaannuttavaa kesää sinulle! T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiva! ; ) Ja ihana kuulla, että tykkäät. Eiks oo jotenkin outoa, että yksityinen ihminen pitää julkista blogia... Mutta kun tää on just niin passeli kanava samanhenkisten ihmisten kanssa kohtaamiseen sekä virtuaalisesti että livenä. Joo ymmärrän enemmän kuin hyvin, ettet jaksa vapaalla olla koneella, kun sillä olet työksesi. Silloin on kiva puuhata jotain muuta! Kiitti samoin : )

      Poista
  5. Omaa some-elämäänsä olisi varmaan jokaisen hyvä välillä pohtia. Luen twitteriä, luen lukuisia blogeja ja rentoudun niiden parissa- omakin on ollut harkinnassa mutta jäänyt vielä perustamatta. Facebookiin liityin aika hiljattain kun alkoi tuntua siltä että on pakko- ja kyllähän facebook koukuttaa, mihinkä siitä pääsee. Olen kuitenkin yrittänyt pitää somevapaita myös, esim. ei facebookia muutamaan päivään. Ihan virkistävältä on tuntunut. :-) Luulisin että aika monet sun lukijoistasi ovat samoissa ikäryhmissä ja vaikka emme olisikaan, niin kyllä niitä viidenkympin kriiseilypohdintojakin lukisi mielellään blogissakin, ymv. Blogiympäristön rauhallisempi tahti ja mahdollisuus keskustella 'meilin tapaan' toisin kuin nopearytmisessä facebookissa on minusta yksi bloggauksen hienoja puolia, tietysti on monia muitakin sekä lukijoiden että bloggaajien kannalta. Voimia viimeisiin kouluviikkoihin! Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facebookissa on puolensa, mä tykkään siit kyllä. Hah, voin kyllä kirjoittaa kriiseistäni, en ota niitä ollenkaan niin vakavasti, etten voisi niitä pohtia! Veikkaan, että samoja tuntoja pyörittää aika moni muu samanikäinen. Kiitti, ei oo enää pitkästi jäljellä...

      Poista
  6. Kiva kun sinulla intoa ja energiaa riittää blogin pitämiseen. Itse seuraan suhteellisen aktiivisesti muutamia 40+ ladyn pitämää blogia, joista tämä sinun on yksi suosikeistani. Kommentteja minulla ei kuitenkaan tule kirjoitettua. Tämä on siis ensimmäinen laatuaan. Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä vielä riittää. Ihan mahtavaa, että laitoit kommentin, kiitos siitä! : ) Ja kiitos, että luet tätä!

      Poista
  7. Itse en bloggaile, mutta tykkään olla valikoivasti somessa mukana. Sinun blogissasi vierailen säännöllisesti - oletkin kuin vanha tuttu, vaikka ihanasti pidätkin yksityisyydestäsi kiinni itsellesi sopivin rajoin. Innostun välillä jättämään kommenttiakin. Omalle kohdalleni on sattunut pari blogia (yhtenä muuten juurikin Tarun Home at last blogi), jonne jättämäni kommentit ovat häipyneet julkaise -näppylän painamisen jälkeen ilmeisesti bittiavaruuteen. Edelleen toki noitakin paria blogia lueskelen, mutta kommentoida en enää niihin viitsi yrittää. Sinun blogissasi kommentointi on aina toiminut ja on kiva, että olet itsekin kommenttiboksissa aktiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, jos kommentit ovat häipyneet. Tää blogger on alustana aika turvallinen, joskaan ei kovin mediaseksikäs, mutta olen vitsaillut, että niin kauan kuin se kelpaa Sandra Hagelstamille, niin myös mulle ; ) Kiitti, kun luet tätä, ja kommentoitkin, ehkäpä laitat joskus nimimerkinkin, että tunnistan sinut jatkossa (vieno kaino toive)!

      Poista
  8. En ole tainnut koskaan kommentoida, mutta blogiasi seuraan ja tykkään kovasti. Juttuja on sinulla kivasti monesta eri aiheesta. Sinulla on myös ihana tyyli. Kiitos siis kovasti mukavasta blogista.

    Somea käytän kyllä, sopivasti. Muutamia blogeja seurailen, facebookissa yhteyksiä ystäviin ( ulkomailla asuvalle kiva ) ja luen lehtiä. Tuulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomailla asuville tulee tosiaan kirjoiteltua usein, hyvä ystäväni asuu Amerikassa, ja kyllä Fb on ensisijainen viestintäkanavamme. Siihen se on oiva kanava!

      Kiitos kauniista sanoistasi, ihana kuulla, Tuulikki!

      Poista
  9. Täältäkin sama viesti eli kiva kun jaksat kirjoitella! Etenkin näin vauva-arjen keskelle toisen blogiin syventyminen on ihanaa pientä luksusta :) Ja kyllä me täällä olemme, vaikka kommentit tosiaan jää nykyään usein jättämättä...

    Aurinkoista kesää!
    Riika | Coterie

    VastaaPoista
  10. Pidän paljon blogistasi, vaikka tosi harvoin kommentoin, enkä blogissasi edes viikoittain välttämättä käy. Minulla on muutama suosikkiblogi ja sinun on ehdottomasti yksi niistä. Olen lähes alusta alkaen blogiasi lukenut. En ylipäätään käy blogeissa kuin harvakseltaan, sillä aika ei riitä. Nykyään pääasiassa puhelimesta äkkiä selailen muutamat blogit, jos on sopiva luppohetki, mutta tällöin kommenttien jättäminen kyllä jää. Sinun blogisi on laadukas, kirjoitat hyvin ja tyylisi on aivan ihana, voisin ottaa lähes joka asusi! Arvostan blogeissa hyvää kieltä - ja sinulta suomen kieli sujuu, kiitos siitä. Niin monet kirjoittavat huolimattomasti ja huonoa kieltä kielioppivirheitä viljellen. Hienosti myös pidät yksityisyytesi pois blogista, mikä on tervettä ja ehdottomasti sallittua - jopa suotavaa. Luen blogeja kuin naistenlehtiä, joiden toimittajat ovat tulleet läheisiksi. En välttämättä naistenlehtienkään toimittajien perhe- ja yksityisasioita haluaisi tietää, miksi siis bloggarinkaan.

    Olisi todella mukavaa, jos jaksat jatkaa blogin pitämistä, vaikka hyvin ymmärrän, jos et jaksa. Joskus ihastellen ihmettelen teidän työssä käyvien bloggareiden tarmokkuutta ja puhtia, itsestäni ei siihen olisi.

    Itse käytän facebookia, instaa, pinterestiä, linkedeniä ja snapchatia. Snapissa tosin vain katselen muiden juttuja, itse en ole vielä snapannut.

    Olen miettinyt, että voisiko blogien aika alkaa olla hiipumaan päin - ihmisistä on tullut lyhytjännitteisiä ja kaivataan vain nopeasti jotain, snapchatit tuntuvat olevan tämän päivän sana. Takuulla blogit elävät vielä pitkään, eivätkä ehkä koskaan kuole, mutta ehkä niiden suosio ei ole enää ihan samaa kuin muutamia vuosia sitten. Toivottavasti sinun blogisi kuitenkin jatkaa vielä pitkään! Hyvää kesää!

    T. Tiina1412

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Sinä olet todella uskollinen lukija, ihan mahtavaa! Voi, mä yritän kirjoittaa hyvää kieltä, mutta ihan niin hyvin en sitä enää hallitse kuin nuorempana. Tosi nätisti sanoit yksityisyydestä. Mua hirvittää, miten avoimesti monet jakavat asioitaan. Minusta hyvää blogia voi kirjoittaa vaikkei niin innokkaasti kaikkea jaakaan.

      Sä olet tosi innokas somettaja, mulla on Snäppi jäänyt kokonaan. LInkedinissä olen kyllä.

      Mun mielestä blogien aika ei ole ollenkaan ohi. Blogit vain muuttavat vähän muotoaan. Esim. Alexa, Linda, Kira, Hanna jne elävät nyt todella kulta-aikaansa. Alexalta on tulossa kirja, Kira tekee upeita kansainvälisiä kampanjoita, vain muutaman todetakseni. Suomessa ollaan pikku hiljaa menossa siihen, mihin muualla maailmassa ollaan jo menty. Ja heidän lukijamääränsä - huh sentään! Eli en usko, että blogit ovat passé, bloggaajat laajentavat tällä hetkellä vauhdilla toimintakenttäänsä.

      Kiitos, kesää on ihana odottaa, pian se ja loma onkin täällä!

      Poista
  11. Totta, että muutama bloggaaja tekee Suomessakin upeaa uraa ja on pystynyt laajentamaan repertuaariaan kv-kampanjoihin ym. Aivan mahtava homma! 👍

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.