15.8.2016

Ladolla

Pitäähän jokavuotiset "asu ladolla"-kuvat taas ottaa. Ladon seinä inspiroi, se on niin kauniinkarhea. Kuvien ottamisen aikoihin alkoi taivas seljetä. Kohta aurinko paistoi täydeltä terältä. En oikein tiennyt miten suhtautua äkilliseen ihanaan ilmaan, joten pienen miettimisen jälkeen vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelemään reippaan kuuden kilsan lenkin.

Ajattelin lenkillä, että pienet ovat meikäläisen ilot. Kulunut kesä oli oikein kiva, matkalla oli mahtava käydä ja niin päin pois, mutta suurimat kiksit saan kyllä ihan kotiympyröistä. Olen aina niin onnellinen, kun poljen lenkkejäni tai taaperran tuolla peltojen vieriä, haluaisin tallettaa ne näkymät ja tuoksut viimeistä piirtoa myöten talven varalle. Se on aina kesässä parasta! Jos joku olisi kertonut parikymppiselle minälle, millainen kotihiiri olen lähellä viittäkymppiä, olisin ollut varmaan ollut superpöyristynyt. Silloin ei tuntenut edes elävänsä, jos ei ollut jatkuvaa tunteiden vuoristorataa suuntaan jos toiseen. Ja koko ajan halusi mennä ja kokea. Ja tulihan sitä maailmallakin liesuttua ja ihmisiin tutustuttua. Vaan nyt kun tarkemmin miettii, koti ja oma pesä ovat ollut aina tärkeät, nuorena vaan vaivasivat niin kovat menohalut, että sitä luuli sellaista jatkavansa ikuisesti.

Työt ovat lähtemässä hyvin käyntiin. To do-lista tosin venyy ja paukkuu, mutta onhan tässä päiviä. Viime vuonna uhosin, etten aio tehdä sunnuntaina töitä, mutta se on oikeastaan tosi hyvä päivä tehdä kaikenlaista, biisien kuuntelusta bloggailuun. Työaika siis jakaantuu kuudelle päivälle enenmmän tai vähemmän, hyvä niin.

Olo oli tänä aamuna suuntaan preppy, joten mentiin Zaran mustilla housuilla ja puuvillakashmirneuleella. Neule on Zoom Designista, Delicateloven, väljä ja hengittävä. Huivi on Balmuirin Milan.

Valo ladon vieressä tuli kivaksi kontrastiksi harmaalle seinälle.









knit Celicatelove / pants Zara / loafers Strafford
scarf Balmuir* / sunnies RayBan / jewellery Edblad

Nyt menen iltahommille, arvatkaa mitä tekemään! - karviaishilloa!! Meillä on kaksi karviaispensasta, ja ne ovat notkuneet marjoja. Omenoista näyttää tulevan myös hyvä sato (mikäli mokomat pysyvät puissa), eli lisää soseen tekoa luvassa. Sen sijaan päärynä ja luumu näyttävät pitävän välivuotta.

Mukavaa illanjatkoa!


*huivi saatu, adlink

7 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun saa asuu viljavien peltojen ja latojen maisemissa. Kun rakensimme uuden talomme, oli yksi tällainen tontti vapaana, mutta valitsimme kunnallistekniikan ja automaattisesti naapurit, nyt kadun, ja kadun rajusti. Joten nauti minunkin puolestani, aivan ihanan näköinen maisema avautuu ovestasi ja ikkunoistasi, nyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihanaa, ei käy kieltäminen. Me valitsimme aikoinamme asuinneliöt keskustan sijaan. Yhtä taajamatonttia haimme, mutta ei tärpännyt. No, onni onnettomuudessa. No mut onhan taajama-asumisessakin puolensa, esim. just ne naapurit!

      Poista
    2. Tajusit joko tietoisesti tai tahattomasti pointtini naapureiden suhteen. On ehkä parempi olla kommentoimatta tätä blogia, kun noin haisevia ja ylimielisiä vastauksia tulee.

      Poista
    3. Anteeksi, en nyt oikein ymmärrä. Tarkoitin sitä, että naapuriyhteisö on parhaillaan hirmu mukava, on yhteisiä tapahtumia ja happeningeja. Meille taas sopii tämä yksinään asuminen, eli sillee kävi hyvin. Olen pahoilalni, jos ymmärsit kommentin ylimieliseksi, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni! En koskaan kommentoisi ylimielisesti ihania lukijoitani, joten näiden lyhyiden tekstinpätkien takia varmaan tulee subjektiivisia väärinymmärryksiä.

      Poista
  2. Tosi kauniita kuvia! Ja oih, miten kade olenkaan karviaisista - en ole tainnut syödä niitä moneen vuoteen...

    VastaaPoista
  3. Taas olivat ajatuksesi kuin suoraan minun suustani - sama meininki mulla, meno- ja matkustushalut olivat ihan vimmatut viiteenkymppiin saakka, enkä voinut kuvitellakaan niiden joskus laantuvan! Mutta niin vain kävi, nyt ei olla matkusteltu kolmeen vuoteen enkä ole reissuun kaivannutkaan, vaikka kieltämättä joskus pimeässä ja räntäsateessa kaipaa valoa ja lämpöä. Mukavuudenhalu on nykyään niin pinnalla, pitkät lentomatkat rasittavat eikä maailmantilanne paranna asiaa yhtään. Kodin rauhaan on niin kiva käpertyä ja lenkkeillä ja pyöräillä luonnossa. Niin muuttuu maailma ja näköjään minäkin :) Asusikin on niin minun näköiseni että voisin kuvitella itseni tuohon ladon seinään nojailemassa, ja Edbladin korut ovat ihanat! T: Ansu

    VastaaPoista
  4. Näin se muuttuu. Saas nähdä tuleeko eläkkeellä sitten enemmän matkustushaluja, jos sinne asti pääsee. Vaan miten maailma makaa tulevaisuudessa, nähtäväksi jää... Juu, mitäs me maalaistytöt. Maalla on mukavaa!

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.