27.8.2016

Perjantai-illan asu ja ystävistä

On se jännä, miten ystävä tai ystävät antavat virtaa, vaikka olisi viikosta kuinka väsynyt. Tulin eilen töiden jälkeen kotiin, freesasin itseäni hieman, ja lähdin samantien kaupunkiin, jossa Suomessa käymässä ollut sydänystäväni jo odotteli. Oli riemukas jälleennäkeminen, ja menimme Brondaan odottelemaan illalliselle pääsyä. Aika kului ihan liian äkkiä. Tänään teimme ruokaa (varsinkin supernami päärynäcrumble jätskillä upposi) ja äsken saattelin ystäväni lentokentälle. Vaan viikon väsymykset jäivät eiliseen, olen ollut tänään tosi jaksavainen ja iloinen.

Brondassa oli muuten taas niin superherkullinen ruoka. Alkuun jaoimme paahdettu munakoiso-fetasysteemin ja paistettua kampasimpukkaa, joka toffeinen ruskea voi-salottisipuli-confit oli järkyttävän maukas. Pääruuaksi otimme Pedro Ximenez-sherryssä haudutettua vasikanposkea. Ah ja voi. Hetkeen ei puhuttu mitään, kun piti vain syödä. Jälkiruokaa ei sitten jaksanutkaan. Syön lihaa nykyään ani harvoin, ja silloin se pitää olla kyllä tuollaista ylikypsää, huippumureaa.

Tuntuu jänskältä miettiä yhteisiä vuosiamme ystäväni kanssa. Tutustuimme paremmin yläasteen seiskan syksyllä, ja siitä se sitten lähti. Yläasteella meitä oli neljän tytön kiinteä porukka, jotka pysyimme tiiviisti yhdessä sen kolme vuotta. Olimme kovia nauramaan, aina oli hurjan hauskaa! Sitten minä lähdin Kaustiselle lukioon, mutta pidimme yhtä neljästään vielä koko lukioajan. Viime vuosina olen pitänyt yhteyttä kahteen tästä porukastamme. Neljättä näin itseasiassa muutama vuosi sitten useampaan kertaan töiden merkeissä, mutta emme enää löytäneet oikein tarttumapintaa. Elämä oli vienyt niin eri suuntaan.

Ystäviähän saadaan pitkin elämää, jos hyvin käy, ja osa jää elämään pysyvästi, osa matkaa eri suuntaan. Yhtä entistä ystävääni olen miettinyt pitkään - hän lakkasi aika yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Tiedän kyllä miksi, olen saanut selityksen, eikä kyse ole minusta vaan hänen elämäntilanteestaan, mutta en silti oikein käsittänyt, miksi hän halusi heivata kymmenvuotisen tiiviin taipaleemme. Loukkaannuin kyllä hieman. Nyt laittelemme satunnaisia tekstareita. Mietin, pitäisikö ehdottaa tapaamista, mutta en tiedä. Ehkä pitää vain antaa hänen olla. Näin on vain nyt asiat menneet.

Viime vuosinakin olen saanut ystäviä, kiitos blogin. Vaikka FFS joskus loppuu, he tuskin häviävät elämästäni mihinkään.



Ja mitä perjantaina oli päällä... Olen ihan supertykästynyt Nectarinesta saatuun PBO:n satiinipaitaan. Se sopii kaiken kanssa ja on päällä supermukava. Valkoiset farkut ovat kasvaneet kiinni jalkoihin, samoin nuo Korsin city-tennarit.






satin shirt PBO (similar here
jeans Day Birger & Mikkelsen (similar here and here, )
clutch Mulberry / shoes Michael Kors 
sunnies Ray Ban / belt Abro

Kuinka pitkiä ystävyyssuhteita teillä on, ja onko joku katkennut kuin kanan lento yhtäkkiä? Sitä pohdin täällä ja toivotan teille ihanaa lauantai-iltaa!



*adlinks

8 kommenttia:

  1. Hei Marjukka! Lämpimiä terveisiä Dubrovnikista ja Zatonista. Kiitos vinkistä ja ohjeistuksedta Blanc du Nil-iin. Löysinpä ihanan mekon sieltä minäkin. 😍 Kiitos myös tämän pvän ajatuksista. Vaikkei olla livenä nähty, juttelen lukemiasi juttuja miehelleni kuin olisimme ystäviä mekin. Hyvää syksyn jatkoa! Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, olen ikionnellinen, että vinkkini oli hyödyksi! Oi Dubrovnik, sinne jäi kaipuu... Ehkäpä joskus näemmekin, never know! Samoin sulle kaunista syksyä ja kiitos kommentista, lämmitti kovasti!

      Poista
  2. Hei Marjukka, uskoisin ymmärtäväni niin hyvin tunteesi tuon kadotetun ystävyyden suhteen. Minulle on käynyt aivan samoin. Erona kyllä se, että entinen ystäväni ei ole enää vuosiin edes vastannut viesteihini. Minusta se on jotenkin käsittämätöntä. Se myös loukkaa mutta ennen kaikkea saa todella surulliseksi. Yritän olla ajattelematta häntä, huonolla menestyksellä. Yritän hyväksyä, että hän oli tärkeämpi minulle kuin minä hänelle. Jos hän nyt ottaisi yhteyttä, en edes tiedä, haluaisinko häntä enää nähdä. Joka tapauksessa, onneksi on muita ystäviä. Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti onkin loukkaavaa, jos ei saa tekstareihinkaan vastausta. Sitä miettii, että onko niin arvoton, että noin vain heivataan toisen elämästä. Tule tosi surullinen olo. Onneksi on tosiaan muita ystäviä, ja uusiakin varmasti elämä tuo meille eteen!

      Poista
  3. On ollut hienoa huomata, että näin viisikymppisenäkin voi löytää uusia ystäviä, ja virtuaaliystävyydestä voi kehittyä ihan live-elämän ystävyyskin. Sitä kyllä olen minäkin jäänyt joskus miettimään, että miksi jotkut ihmiset vain katoavat elämästä, ilman mitään selitystä. Sitä jotenkin toivoo, että ihmiset puhuisivat avoimemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Tää bloggaus on ollut kyllä ihan huima juttu, uusia tuttavia ja ystäviä sen kautta on saanut, just sellaista "tyttöjuttua", jota olen kaivannut, kun ystäväni asuu ulkomailla.

      Avoimuus olisi hyvä asia, toisen jättäminen sattuu ja jättää epätietouteen.

      Poista
  4. Minulla on vain muutama oikein hyvä ystävä - ja on ollut ilo huomata, että aikuisellakin iällä tuohon joukkoon on muutama paikkansa löytänyt - ja jopa bloggauksen myötä;)
    Ja aivan samoin kuin sinulla, myös minulla on yksi ystävä, joka hävisi elämästäni ilman mitään etukäteisvaroituksia tai kismaa - asia kaivertaa vieläkin mielessäni vaikka tiedänkin jo, että meilläkin tilanne johtui hänen silloisesta elämänvaiheestaan.
    Asu on jälleen kerran kaunis - paita on ihana ja nuo lenkkarit voisin huolia ihan heti omaankin jalkaani!
    Ihanaa kesän viimeistä sunnuntaita, Marjukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaus on mainio harrastus, jos haluaa löytää uusia ystäviä! Se ei ole enää sellainen mystinen, outo harrastus, mitä joskus muinoin ehkä oli, ja kynnys mennä joukkoon mukaan on madaltunut taatusti.

      Joo, miksihän asia kaivertaa, myös minulla, vaikka tilanne on selvillä ja näin nyt vaan on asiat. Mietin, enkö sittenkään ollut tarpeeksi hyvä ystävä, enkö tukenut, enkö auttanut tarpeeksi. Just se, ettei tullut mitään varoituksia, oli rankkaa.

      Kiitos, tämä muodinrakastaja hullaantuu aina syksystä, ja minustakin paita on aivan superihana!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.