19.11.2016

Marrasvalot ja iltahöpötykset



Moikka mukavaa lauantaita! Olen viimeiset kolme tuntia löhönnyt sohvalla lukien Shania Twainin elämänkertaa. Tänään on väsyttänyt tosi kovasti, joten annoin itselleni luvan vain olla koko päivän. Shania-kirja on nyt luettu, ja seuravaksi isken kiinni Barac Obamaan. Ihan uskomatonta, että vietän tällaisen päivän. Yleensä puuhaan kaikkea mahdollista ja vielä vähän lisää. Ei siksi, että olisi tuhannen pakko, vaan koska tykkään. Mutta nyt piti vetää henkeä. Väsyttää, mutta en yritä piristyä. Himmaillaan. Hyggeillään.

Toivottavasti sinulla oli mukava viikko. Lumet lähtivät ja syksy palasi. Salaa kuulkaa en ole kauhean pahoillani, sillä olin vähän kauhuissani lumen nopeasta tulosta. Karvakenkiä marraskuusta maaliskuuhun - ei pliis! Joten ihan hirveän pettynyt en ole tähän viiden asteen lämpötilaan. Ihan tyytyväisenä laitoin taas nilkkurit jalkaan ja suuntasin nastarenkaineni sulille maanteille.



Viikko oli sopivan kiireinen. Minulla oli peräti kolme iltamenoa, ja se on kyllä meitsille aika maksimi. Maanantaina kävin ihanaa - ja flunssaista - toivottavasti olet jo terve - Harria moikkaamassa Repeatin showroomilla kevään uutuuksia tsekkailemassa. Tiistaina Aulin kanssa tehtiin aika ex tempore-juttu SHE:n mekkouutuuksista. Torstai meni Selected Brands Finlandin ystäreissä (sorruin!), sekä Villa Tremondon että Balmurin showroom-päivässä. Oli huippukivaa, sain miehenikin seuraksi. Mutta eilen - tuntui tosi juhlalta olla eilisilta ihan vaan kotona tekemättä mitään. Perjantaisiivoukseni oli seuraavanlainen: tavarat paikoilleen ja kynttilä palamaan. Eipä siinä pölypalloja näkynyt. En jaksanut enempää, olkoon paremmille voimille. Iltapala oli retroa mättöruokaa: peltilihistä!



Unohdin viime viikon haipakoissa myös miettiä lähdenkö Kaustisen musiikkilukion nelkytvuotissynttäreille. Toisaalta olisi ollut kiva mennä, olisi nähnyt kasapäin tuttuja ja veljenikin oli menossa, mutta unohdin. Hups. Onnea joka tapauksessa KML:lle ja terveisiä sinne, jos joku sattuu tätä lukemaan. Pitäkää hauskat juhlat!

Jouluakin tässä nyt on alettu miettiä. Mieluiten karkaisin joko lämpimään tai johonkin kaupunkiin, mutta koska joulunaika on nyt aika lyhyt, olemme ihan kotona. Irkkujoulumusaa, vähän herkkuja, glogiä ja Netflix-maratoneja, siinä se. Ja unta, unta, unta.



Netflixiltä muuten bongattiin taas uusi sarja, kun Designated Survivor on katsottu kiinni. Expanse on scifimeininkiä, jossa Maan, Marsin ja "vyöhykkeen" asukkaat ovat ajautuneet lähes sotatilaan. Eka sesonki on kymmenen jaksoa, toista on tilattu kolmetoista. Ihan vaikutti laatumeiningiltä, kuten Netflix original-sarjat yleensä, ja jännä se oli myös.

Tähän kaamokseen kaipaa valoa, ja olen jo laitellut marrasvaloja esille sinne sun tänne. Ne eivät ole liian jouluisia, vaan pikemminkin talvisia tai tunnelmallisia. Cittarista löytyi suloinen origamipallosetti, joka pienen pyörittelyn jälkeen löysi paikan keittiöstä. Vanhat lumihiutalevalot roikkuvat makkarin tangossa, ja led-lamput tuikkivat aulan puukranssissa. Kranssi on paikallaan aina, mutta heti pimeän tultua, yleensä jo elokuun iltoina se saa tuikkia.

Täällä jatketaan oleilua. Miten se onkaan niin, että kun antaa itselleen luvan väsähtää, sitä väsähtää ihan totaalisesti. Ja on ihanan hiljaista. Ainoa ääni mikä kuuluu on pyykkikoneen tasainen hyrskytys.



Leppoisaa iltaa sinulle, miten sinun viikonloppusi sujuu?

4 kommenttia:

  1. Suvi - Kotonainen19.11.2016 klo 23.05.00

    Tuo hyvä puoli näissä pimeissä päivissä on, että pölypallot on helppo jättää huomaamatta silloin, kun niin tahtoo ;) Tosin tänään aurinko, niin ihana kuin sen paiste olikin, pakotti imurin varteen. Sen verran armottomasti se nurkissa pyöriviä vllakoiria osoitteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoaminen on tosi kivaa, kun on aikaa! Heti näkee kättensä tulokset. Ensi viikolla meidän villakoiratilanne saa kyytiä vähän enemmän, kun on advetti, ja pikkuisen tarkemmat siivoukset tehdään.

      Poista
  2. moi, minua kiehtoo se, kun kerrot laiskottelevasi sohvalla, katsot netflix-maratoneja, olet tekemättä mitään....... oleilet vaan.

    ihanaa kun joku toinenkin on joskus ns. laiska. minua ahdistaa kun tuntuu, että aina pitäisi tehdä ja olla aktiivinen jne, tuntuu että jokainen muu saa niin paljon aikaan.

    ja minä se vaan kotona relaan.... joskus hyvinkin huonolla omallatunnolla..
    (joskus kyllä saan paljonkin aikaan, kun sille päälle satun :) )

    mutta kiitos siis tästä, vertaistuesta :)

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ahdistaa välillä se, että pitäisi olla kauhean tehokas ja suorittava, vaikka mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Mä oon välillä ihan sikalaiska!! Ja hei - välillä pitää vaan saada o l l a. Ei ne pyykit ja villakoirat mihinkään karkaa!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.