8.11.2016

Mistä olin tänään kiitollinen



Meitä on huijattu - talvi tuli ihan liian aikaisin! Ihan vielä ei olisi tarvinnut kaivaa lumikolaa esiin, eikä niitä lämpöisimpiä karvakenkiäkään. Mihin voisi valittaa, voisiko talven perua vielä vähäksi aikaa, pliis. Katsotaanpa, niin jouluna ei ole enää lunta...

Tänään ajattelin illalla kotiin ajaessani kiitollisuutta. Olen kiitollinen terveydestäni. Nimittäin tänään oli lähes kellon ympäri-päivä, sillä töiden jälkeen suuntasin kaupunkiin. Ystäväni Maija oli kutsunut minut kaverikseen Syöpäsäätiön Kello viiden tee-tapahtumaan. Se järjestettiin juhlapaikka Pörssissä. Suuri sali oli täynnä, meitä osallistujia oli nelisen sataa. Ohjelmassa oli mm. muotinäytös, jossa käveli tapahtuman hyväksi Paparazzin malleja ja julkkiksia, mm. Maarit Feldt-Ranta, Martina Aitolehti, Sini Sabotage ja Heidi Sohlberg. Olin iloinen, että osallistuin, ja ilta pisti kyllä miettimään. Syövän tutkimuksen rahoja on vähennetty tasaiseen tahtiin, joten ikävä kyllä vapaaehtoislahjoituksia tarvitaan enemmän ja enemmän.

Pari vuotta sitten löysin oikean kainaloni alta patin. Se oli ihan kova, ei yhtään kipeäja aika laaja. Säikähdin ihan tajuttomasti. Pari kuukautta annoin asian olla, pelkäsin niin, etten uskaltanut tilata lääkäriaikaa. Sitten sain vihdoin sen aikaiseksi, menin vakilääkärilleni Dextraan. Lääkäri tutki pattia, ja sanoi:"Laitetaan sinut kiireisenä mammografiaan. Pääsetkö huomiseksi?" Tuntui, että maailma hävisi alta. En pystynyt enää töihin sinä päivänä, vaan soitin hädissäni esimiehelleni uutiset. Hän oli ymmärtäväinen. Keväinen päivä tuntui yhtäkkiä ihan absurdilta, ja mielessä pyörivät vain lääkärin sanat. Laitetaan sinut kiireisenä mammografiaan.

Mammografia-aamuna olin ihmeen rauhallinen. Ajattelin, että hoidetaan tämä pois alta. Olin ottanut päivän vapaaksi, ajattelin, että jos sieltä jotain löytyy, haluan ajaa suoraan kotiin. Lääkärin tutkimuspöydällä maatessani ja röntgenlääkäriä odottaessani ajattelin, että jos mitään ei löydy, en ikinä enää valita mistään. No, patti oli tulehtunut rauhanen, joka oli koteloitunut. Lääkäri sanoi, että siinä ei ole mitään syöpään viittaavaa. Taisin vähän muutaman kyyneleen vierittää.

Olen joskus miettinyt, mitä jos tulos olisi ollut toisin. Tänä päivänä syöpä ei ole välttämättä kuolemantuomio, mutta silti se on sairaus, vakavasti otettava sellainen. Olen luonteeltani sellainen, että romahtelen pikkuasioista, mutta suurten vaikeuksien tullessa olen vahva ja jaksava pohjalaisella sisulla. Luultavasti olisin päättänyt hoitaa asian parhaani mukaan ja jättänyt valittamiset sikseen. Tulee vastaan, mitä on tullakseen. Sitähän tämä elämä on.

Tällä viikolla yritän ehtiä kahlata valtaisan kuvasaaliini läpi, taisi napata kolmatta sataa kuvaa. Kiitos myös hulvattoman hauskalle pöytäseurueelle, oli ihana teihin tutustua ja toivottavasti näemme vielä!

Kuvissa on päällä talvilämmintä, Selected Femmen neule, Lexingtonin takki ja Balmuirin pipo. Ei palele, ei!







Mukavaa illanjatkoa kaikille, ollaan iloisia terveydestämme, muistetaan heitä, joilla on vaikeampaa. Meidän joukossamme heitä kulkee monta.

18 kommenttia:

  1. Kyllähän se syöpädiagnoosi lyö jalat alta. Ihan heti sitä ehkä edes ei tajua, vähän myöhemmin se iskee tajuntaan, etenkin öisin. On ahdistavaa odottaa diagnoosia. Syövän mahdollisuus tuli minulle aivan puskista, kun umpisuoli puhkesi. Suureksi onnekseni päivystävä kirurgi pisti minut vastoin yleistä käytäntöä tietokonetomografiaan, jossa munuaisissa näkyi "jotain ylimääräistä". En ollut mitenkään tyypillinen munuaissyövän kohde, syöpä on yksi tappavimmista, koska se yleensä havaitaan liian myöhään ja silloin se on jo ehtinyt levitä. Leikkauskaan ei mennyt kuin Strömsössä, onneksi lääkäri oli niin taitava, että pari keuhkojen puhkeamista eikä vaikea skolioosini hommaa pilannut.

    Ystävien ja puolison tuki on tärkeää, sen avulla jaksaa. Hyvin muistan Olli Hermannin twiitin ja Sinunkin mieltälämmittäneen viestisi, joista sain voimia leikkausta odotellessa sekä siitä toipuessa. Se vahvuus ja sisu kumpuaa kyllä jostain, ihminen on loppupeleissä vahva. Kirjoituksesi toi monia muistoja, kyyneleitäkään en välttynyt :). Todellakin kannattaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä <3. Sain toisen mahdollisuuden ja yritän käyttää sen niin hyvin kuin mahdollista. Tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat sairauden tai elämänvaikeuksien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukaan, joka ei ole vakavaa sairautta käynyt läpi, ei täysin voin ymmärtää millainen shokki diagnoosi on. Elämä näyttäytyy yhtäkkiä suurena lahjana, joka voidaan ottaa pois. Onneksi sinun diagnoosisi tuli ajoissa ja tervehdyit täysin. Varmasti kaikki tuki mikä annetaan on tarpeen. Ja meillä on Suomessa taitavat lääkärit. Toivotaan voimia kaikille syövän kanssa kamppaileville.

      Poista
  2. Olipa ihanaa, että pattisi oli vaaraton! Viime kevään seulonnoissa kolme ystävätärtäni joutui uusintakuvaukseen, koska jotakin ylimääräistä löytyi. Kaikki olivat ihan hepulissa, yksi jopa kieltäytyi ensin menemästä uusintaan, mutta sain puhuttua hänet ympäri. Onneksi kaikki selvisivät lopulta puhtain paperein, kahdella oli nestekysta ja kolmannella laihtumisesta johtunut "löysä" nahka mennyt kuvauksessa kaksinkerroin. Huhhuh, olipa omituinen kevät, säikäytti minutkin siinä sivussa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Terveydestäni minäkin olen kiitollinen ja yritän hoitaa sitä parhaani mukaan, kaikkeen ei voi vaikuttaa mutta parhaani yritän. Voi hyvin jatkossakin :) T: Ansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaansa voi yrittää tosiaan terveyden eteen, mutta sitten tulee näitä säikäytyksiä... Onneksi ystävilläsi ei ollut mitään vaarallsita. Ne pari päivää olivat todella pelottavia, ja sitä mietti "mitä jos"... Ja ihan hyvähän se on miettiä, vaikka jos olisi ollut tosi kyseessä, olisi kuitenkin ollut ihan shokissa.

      Poista
  3. Tänään olen kiitollinen juuri siitä, että saan elää ihan normaalia arkea. Jalat kantavat ja päässä on omat hiukset. Elämä jatkuu syöpähelvetistä huolimatta. Ja kuule ilon aihe on sekin, että on oma blogi ja että voi vierailla toisten kivoissa blogeissa, joissa voi käydä kurkkamaassa vaikkapa muotijutuja. Kiitos sinulle hyvästä postauksesta. Tästä asiasta ei koskaan puhuta liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana. Onneksi kaikki kääntyi hyvin päin ja elämä on nyt iloja täynnä. Pienet harmit tuntuvat tosi pieniltä verrattuna syöpäpeikkoon, jonka olet onneksi selättänyt! Ja muotiakin tarvitaan arjen piristykseksi!

      Poista
  4. Ihanaa, että olet ollut onnekas. Viime kesänä ystäväni menehtyi syöpään vain alle kuukausi diagnoosin jälkeen. -Kyllä se pisti taas arvostamaan jokaista tervettä aamua.
    Kevyempi kysymys neuleestasi? Löytyisiköhän tuota mistä, vai oletko hankkinut jo aiemmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, otan niin lämpimästi osaa. Miten menikin niin äkkiä...

      Neule on Selected Femmen (adlink-banneri sivussa), siellä on sama konjakinruskeana ainakin, harmaana ei valitettavasti ihan samanlaista, mutta paljon ihania neuleita!

      Poista
  5. Tiedän tunteen ..minulle kävi niin että patti oli pahanlaatuinen ja levinnyt kainalon imusolmukkeisiin ja lääkäri täräytti tylysti sinulla on syöpä. Jalat meni niin sanotusti alta. Aikaa on kulunut reilu vuosi, tällä hetkellä nautin normaalista arjesta ja siitä että hiukset on päässä voin hyvin. Pari viikkoa sitten kävin vuosi kontrollissa kaikki oli hyvin. Raskaat oli askeleet kävellä sairaalan käytäviä miettiä mitähän tämä reissu tuo tullessaan .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tiedät tunteen oikeasti. Onneksi, onneksi olet nyt kunnossa - voin vain valjusti kuvitella mitä olet käynyt läpi! Halit!

      Poista
    2. Kiitos. Lisään sen verran edelliseen tekstiini. Kävin joka vuosi itseni tutkituttamassa yksityisellä puolella ,itse maksavana ja aina kaikki hyvin.

      Poista
  6. Omasta terveydestä kannattaa huolehtia ja käydä erilaisissa tutkimuksissa, joihin pääsee ja joihin voi itse itsensä "ilmoittaa".

    Ja sitten auto kannattaa huoltaa useammin kuin kerran seisemässä vuodessa:D!

    T. Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ei saa skipata seulontoja tai rutiinitarkastuksiakaan.

      Hehheh, näin on!! Kiitos vielä seurasta, oli mukavaa, ja eikös meidän miesten tanssijalkoja sais vähän liikkeelle...?

      Poista
    2. Hahaa, täältä ei löydy minulle tanssikavaljeeria. Muuten tuollaiseen tanssiaistilaisuuteen olisi kiva osallistua. Mutta, voimmehan jotain muuta keksiä kvartettina?

      T. Maija

      Poista
  7. Upeat kuvat susta, näytät todella kauniilta. :) Meidän suvussa ja lähipiirissä on myös ollut syöpää, jopa sellaista, joka on ikävä kyllä vienyt manalan maille erään sukulaisen joku vuosi taapäin... :( Jotenkin sitä nykyään tajuaa sen, että ikävä kyllä aika suuri prosentti omistakin ystävistä tai itse, tulee saamaan positiivisen diagnoosin jossain kohtaa.

    Pitää vaan tehdä mitä pystyy, ja käydä kerran vuodessa mammografiassa/ultrassa.

    VastaaPoista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.