1.11.2016

Unelmoimisesta

Olin nuorempana aikamoinen unelmoija, haaveilija ja vähän välillä jalat tukevasti kolkyt senttiä maanpinnan yläpuolella. Nykyään pidän itseäni realistina useimpien asioiden suhteen. Otan asiat sellaisena kuin ne vastaan tulevat. Innostun kyllä kovasti edelleen monesta asiasta.



Unelmointi liippaa läheltä tulevaisuuden suunnittelua, josta en nykyään kovasti innostu. Eteen tulee mitä tulee, ja miten siihen suhtautuu voi itse vaikuttaa. En suunnittele enää vaihtavani alaa, alkavani vapaaksi muusikoksi, matkustavani maailman ympäri. En aio bodata itseäni huippukuntoon, en tee lauluopettajatutkintoa (mikä jäi yhdestä kurssitutkinnosta riippumaan aikoinaan).

Uskon, että tämä suloinen pysähtyneisyyden tila, jota monet niin pelkäävät, on jo unelmani. On rakas ihminen vierellä, oma koti, läheisiä ja ystäviä. Vaikka kuljen päivätöihini samaa kouluun vuosi toisensa jälkeen motivoidun silti uudelleen. Matkustushalut on taltutettu aikanaan lukuisilla reissuilla. Viikko tai kaksi lämpimässä kuittaa kaikki menohalut vuodeksi.




Nykyään on suorastaan trendikästä jättää kaikki entinen ja hypätä uusiin juttuihin itseään etsien. Tai itsensä löytäen. Ei siinä mitään ja hatunnosto heille, jotka sen uskaltavat toteuttaa ja saavat uusista jutuista sisältöä elämäänsä. En ole ollenkaan heittäytyjätyyppiä, vaan tykkään turvallisuudesta. Tykkään siitä, kun vuosikello menee pysähdyspisteestä toiseen ja lukuvuosi rytmittää elämääni. Olen mukavassa tilassa nyt, en stressaa enkä tavoittele olemattomia. Sellaiseen meni vuosia turhaa aikaa ja energiaa.

Kuulostaako tylsältä? Se on. Ja se on ihanaa.

Jos nyt oikein mietin mitä unelmoin, niin kyllähän sieltä löytyi muutamia juttu. Olisi kiva asua kantakaupungissa vanhassa talossa. Tämä jää kyllä unelmoinnin asteelle, sillä toinen puoliskoni ei koskaan tule asiasta innostumaan. Unelmoin myös eläkepäivistä lämpimässä maassa. Muutamat unelmani koskevat läheisiäni, joten jääköön ne nyt kirjoittamatta.

Monet unelmoitavat asiani ovat toteutuksesta ja viitseliäisyydestä kiinni. Opettele kuvaamaan paremmin. Treenaa tavoitteellisemmin. Käy konsertissa. Ja muita tämän tyyppisiä juttuja pyörii mielessä.

Unelmia varten ja ensi vuotta silmällä pitäen sain mainion kalenterin. Unelmieni Vuosi -konseptin takana ovat valokuvaaja, visualisti & suositun Koti Kaupungin Laidalla -blogin kirjoittaja Frida Steiner sekä markkinoinnin, myynnin ja yrittäjyyden osaaja Merja Pesonen. Kalenterin mukana tulee aarrekartta, johon voit kirjata omat unelmasi vuodelle 2017. Tämä on hyvä joululahja muuten, vink vink!




Mistä sinä unelmoit? Ovatko unelmasi käyneet toteen? Mukavaa tiistaita kaikille!

14 kommenttia:

  1. Minä unelmoin myöskin tavallasi siitä että "saisin" olla tavallinen, työtään rakastava opiskelijoiden ja tutkijoiden tukija, jonka panosta ei nykyisen tavoin koko ajan kyseenalaistettaisi ja moitittaisi tyyliin julkinen on suoraan belsebuubista, kun asia ei todellakaan ole niin!!!! Tämän ajan sokea rahan palvonta vaan tänä vuonna erityisesti tuntuu - täysin absurdisti - ajautuneen jo niihin mittasuhteisiin että kyseenalastetaan koulutusta ja sivistystä!?! Enpä vielä muutama vuosi sitten olisi moista päivää kotimaassani uskonut kokevani. :( Unelmoin siitä että palaamme takaisin siihen että koemme kaikki olevamme samanhenkistä kansaa joilla on muita unelmia kuin materia.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin ymmärrän sua - koulutuksen ja sivistykse alasajo on masentavaa. Ajatus siitä, että lukio esimerkiksi ei enää olisi yleissivistävä opinahjo on jotenkin outo ja väärä. Taito- ja taideaineet tuntuvat olevat jonkinlainen turhake vain. Kuitenkin kaikki tutkimukset tukevat niitä lapsen kasvua ja oppimista ajatellen. Jaan unelmasi.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus. Unelmia saa ja pitää olla. Mielestäni tavallinen "tylsä" arki on kuitenkin parasta. Olkoonkin sitten se pysähtyneisyyden tila mutta saan olla niin monesta asiasta iloinen ja onnellinen.
    Tiistai terveisin Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tylsä arki on parasta!! ja perjantai-illan fiilikset tulevasta viikonlopusta. Mä oon niin samaa mieltä sun kanssa, monesta asiasta on onnellinen ja kiitollinen. Ja hei, eikö tässä oo jo rehkittykin vuosikausia, joten voi nauttia seesteisyydestä!

      Poista
  3. Hymyilin kun luin haaveestasi asua kantakaupungissa vanhassa talossa, se on nimittäin minunkin haaveeni - mutta mieheni unelmoi maaseudusta! Ja etelässä eläkepäivät on myös minun unelmani. :)

    VastaaPoista
  4. Näin se vaan on, ja kun parisuhteessa on kaksi, pitää tehdä kompromisseja. Ja kyllä mua vähän hirvittäisi,jos saisi meluavat naapurit. Niistäkin on kokemuksia, ja se oli kauheaa. Hih, etelässä tavataan!

    VastaaPoista
  5. Samoja unelmia täälläkin. Hieman stressittömämpää elämää ja vähemmän töitä, no ehkä sit kun nää opsit on saatu kerran veettyä läpi kullakin kurssilla... Se, että saisi olla edes suhteellisen terve ja viettää pitkän elämän rakkaansa kanssa :). Eläkepäivät talvella Espanjassa tai Ranskassa olisi kivat ja se, että saisi tavata Kaisa Mäkäräisen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole enää töistä stressiä. Päätin pari vuotta sitten, että mun stressit niiden suhteen on nyt stressattu. Terveyttä minäkin toivon ennen muuta sekä itselle että läheisille. Eläkepäiviä odotellessa; )

      Poista
  6. Täälläkin yksi koulutuksen saralla oleva henkilö, joka tuskailee raha-tulospaineiden alla...menin ja tempaisin, hain organisaatiossamme sisäisessä haussa olevaa työpaikkaa..Vähän jännittää..Muutoin unelmoin muutamasta yöstä, jotka saisin nukuttua hyvin. Uudesta smaragdinvihreästä kevyttoppatakista, jota en ole vielä löytänyt..Pieniä haaveita. Paitsi tuo työpaikka..TR

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, onnea, toivottavasti saat työn, jos sitä haluat! Se onkin iso haave, lycka till!

      Poista
  7. Ihania ajatuksia... mutta jännää, itselläni tuntuu jotenkin ihan päinvastaiselta :) Huomaan, että rutiini, seesteisyys ja "tasaisuus" saa minut jotenkin lamaantumaan, innottomaksi ja vähän alakuloiseksikin. Kaipaan äksöniä ;) Nyt kun pikkulapsiaika on ohi, lapset jo teinejä, huomaan, että minussa on vielä valtavasti energiaa ja virtaa, intoa ja intohimoa vaikka mihin. Haluan kehittää itseäni, enkä tiedä vieläkään mikä miusta tulee isona, haluan oppia, haastaa itseni, opetella ja oppia vielä paljon uutta. Vähän on sellainen olo välillä että tukka takana, elämä edessä -fiiliksellä mennään :)
    Toisaalta ikä ja kilometrit takana ovat opettaneet tiettyä rentoutta, stressi on jäänyt pois ja vaikka vauhti on kova, osaan olla itselleni myös armollinen. Teen sellaisia asioita, mistä tulee hyvä olo.
    Olen miettinyt, koska tulee se aika kun haluan rauhoittua, mutta vielä sen aika ei ole.

    Ihanaa lauantai-iltaa Maikku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äksöniä sulla on ollut - huh, en olisi selvinnyt itse rakentamisesta,kisaamisesta ja kaikesta mitä toissa talvena jaksoit puuhata. Tee ihmeessä, kun on virtaa! En minäkään laakereillani lepää, mutta tietynlainen pingoittuneisuus on pois, mieli on rela ja iloinen.

      Poista
  8. Ei sillä ole merkitystä, kuinka suuria tai pieniä unelmat ovat, kunhan ne ovat OMIA. Nämä sinun unelmasi kuulostivat ihan täydellisiltä. Hauskaa on huomata sekin, että ne saattavat muuttua ajan kanssa. Se mikä nuorena on tunutnut kaikinpuolin unelmoionnin arvoiselta, ei enää ehkä tässä vaiheessa tunnu ollenkaan oleelliselta.
    Ihania hetkiä kalenterin seurassa sinulle, Marjukka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, unelmia pitää olla, ovat ne sitten pieniä tai suuria. Isot haaveet eivät tunnu enää niin tärkeiltä, paitsi se eläkekämppä etelän lämmössä! Kiitos Frida!!

      Poista

© Fab Forty Something. All rights reserved. Designed with Happy days.