tag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post4398963698308893835..comments2023-06-21T16:04:24.954+03:00Comments on Fab Forty Something: Mistä ihmeestä tämä armeliaisuus itseä kohtaan kumpuaa?Marjukka / Fab Forty Somethinghttp://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comBlogger16125tag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-43741192571887253372016-09-26T17:52:10.606+03:002016-09-26T17:52:10.606+03:00Multitasking... Sitä on meikäläisenkin työ pulloll...Multitasking... Sitä on meikäläisenkin työ pullollaan, ja välillä kun pääsee kotiin, haluaa istua vain ihan hiljaa. Multitasking voi olla tietylle ihmistyypille hyvinkin rasittavaa ja hajottavaa, mutta parhaimmillaan antaa myös sopivasti vipinää päivään. <br /><br />Kyllä mä itse olen sitä mieltä, että kiire on myös itseaiheutettua. Pitäisi muistaa rauhoittua ja vetää henkeä. Ei mikään ainakaan hösäämällä parane.<br /><br />Kiitos samoin, yritetään ottaa iisisti ja vetää henkeä välillä!!Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-58550105908809700482016-09-26T07:51:18.364+03:002016-09-26T07:51:18.364+03:00Täyttä asiaa! Tämä postaus jos mikä on meille kaik...Täyttä asiaa! Tämä postaus jos mikä on meille kaikille tarpeen tähän syksyyn, kun vauhti kiihtyy töiden, opiskelujen ja muiden hommien kanssa. Koko homman ydin on tuo armollisuus. Muistakaamme olla itseämme kohtaan armollisia :) Tänä syksynä olen miettinyt myös paljon multitaskingia ja siihen kohdistuvaa kummallista arvostusta. Minulle ainakin on haastavaa tehdä samaan aikaan monta asiaa. Olenko lie ainoa? Perjantaina iltapäivällä tuntui, että jos pää ei räjähdä tässä multitaskingissa, niin ei koskaan. Istuin avotilan kahvion sohvalla vastaamassa asiakkaan sähköpostiin, pidin samalla keskustelua yllä toisesta asiasta parin herran kanssa, vastailin kolmanteen asiaan mesen kautta kollegalle ja lisäksi vielä viestittelin kännykällä akuuttia asiaa teinin kanssa. Arvata saattaa, että perjantai-ilta meni sohvalla :) Hyvää maanantaita!Tittahttps://www.blogger.com/profile/07489114188436187454noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-23311827809138187402016-09-25T12:24:15.149+03:002016-09-25T12:24:15.149+03:00Suorittaja olen minäkin ollut, ja siitä on ollut j...Suorittaja olen minäkin ollut, ja siitä on ollut jaksamisen takia pakko opetella pois. Itselle armollinen elämä on huomattavasti mukavampaa! Kyllä se liikuntakipinä taas löytyy, perusjumppa on tosi mukavaa, ja vaihtelemalla liikuntalajeja kroppakin tykkää!Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-19995201984561624902016-09-23T18:30:21.106+03:002016-09-23T18:30:21.106+03:00Kirjoituksesi osui ja upposi. Iän myötä sitä on to...Kirjoituksesi osui ja upposi. Iän myötä sitä on totta tosiaan tullut armollisemmaksi itselleen ja tekee enemmän asioita, joita HALUAA ja joista NAUTTII, eikä sen vuoksi, että pitäisi. Itselläni on ollut kesän mittainen sali-tauko, enkä millään meinaa löytää kipinää mennä sinne. Olen kuitenkin 'löytänyt' ryhmäliikuntatunnit eli perusjumpan ns uudelleen ja sinne veri vetää tällä hetkellä. Suorittajana opettelen vielä armahtamaan itselleni hetkiä sohvan nurkassa ilman mitään syytä. <br />Kiitos kivasta blogissa!AnnikAnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-57923623662965927722016-09-23T14:38:27.037+03:002016-09-23T14:38:27.037+03:00Stressi onkin just paha, niin painolle kuin sydäme...Stressi onkin just paha, niin painolle kuin sydämellekin, siis sellainen huono stressi. Liikuntainspis varmaan löytyy mieluisan lajin kautta. Itse tykkään yksilöjutuista, joku pallopeli on meikäläisen kauhistus... Ja totuushan on, että pienistä puroista syntyy virta, joten tsemppiä sulle syksyyn syksyn liikuntoihin myös!Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-64555139192680703322016-09-23T12:24:39.394+03:002016-09-23T12:24:39.394+03:00Olin hoikka tai normaalipainoinen parikymppiseksi,...Olin hoikka tai normaalipainoinen parikymppiseksi, sen jälkeen alkoi jojoilu ja lihominen, jota mitä ilmeisimmin stressi ym. pahensi. Tässä pyörteessä olen edelleen reilun parinkymmenen vuoden jälkeen, useimmiten aloittamassa tai vähintäänkin suunnittelemassa uusia 'painonhallintaprojekteja'. Tosiasiahan on, että kerran saatuja kiloja on vaikeampi pudottaa ja hormonitoiminta tekee siinä myös tepposensa. On tärkeää, että voi suhtautua itseensä armollisesti, olipa vaa'an lukema sitten ylempänä tai alempana sillä kertaa. Vahva itsetunto onkin painonhallintajojoilijalle välttämätön. ;-) Liikuntainspistä tässä haen itsekin, en hammasta purren mutta toivottavasti edeten kuitenkin pienin askelin, 'ilon kautta'. Rentoutta syksyn liikkumisiin, kiitos kiinnostavasta bloggauksesta! PetraAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-62574791316417497022016-09-22T18:01:54.308+03:002016-09-22T18:01:54.308+03:00Se on hyvä muistaa! Kiitos muistutuksesta! ; ) ja ...Se on hyvä muistaa! Kiitos muistutuksesta! ; ) ja kiitos, että luet tätä, kiltti anonyymi!Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-48195909405160052912016-09-22T18:01:05.538+03:002016-09-22T18:01:05.538+03:00Toi on niin tuttua tuo supersuorittaminen. Mäkin o...Toi on niin tuttua tuo supersuorittaminen. Mäkin opin siitä aikoinaan kovan kautta pois. Aika vaativaa ollut sun elämä, ja jos siitä menee ilo ja kaikki muuttuu suorittamiseksi, niin mitäpä kivaa sitä sitten enää. Pitää vain selvitä päivästä toiseen...<br /><br />Jotkut tykkäävät suorittaa, itse en vain myöskään enää sitä harrasta millään muotoa. Nukkuukin paremmin! Olet varmasti valinnut oikein, koska tunnut olevan onnellinen ja tyytyväinen. Ja meillähän on vain yksi elämä. : )<br /><br />Voi kiitti samoin sinulle, Mari!Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-5676329353738389292016-09-22T17:58:05.028+03:002016-09-22T17:58:05.028+03:00Hyötyliikunta on kyllä ihan aa ja oo, sen varjolla...Hyötyliikunta on kyllä ihan aa ja oo, sen varjolla minäkin laistan joskus iltatreeneistä. Kun kuusi tuntia hösää, niin aika hyvin on liikkunut.<br /><br />Mulla on näköjään myös ranskalainen ote syömiseen. En tykkää välipaloista, varmaan sen takia, että sitten ei ole oikein koskaan kunnolla nälkä, samoin kuin sullakaan.<br /><br />Voi toi on niin totta, että liikunta ei ole yhtään kivaa, jos siitä tulee pakkopullaa. Ja kroppa kyllä kertoo mitä se jaksaa ja haluaa. Oi ihana, nauti siitä, että voit huoleti syödä ; )Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-28436087454536776582016-09-22T17:53:11.807+03:002016-09-22T17:53:11.807+03:00Kyllä mäkin sen liikunnan valitsen useinmiten, mut...Kyllä mäkin sen liikunnan valitsen useinmiten, mutta harvemmin, jos tulen kotiin iltakuudelta... Liikunta kantaa aina, ja varsinkin raikas ulkoilma! Perjantaina on löhöilta. Mutta tänään ei! Liikunnan iloa sinulle!Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-45472181386921046912016-09-22T17:51:41.860+03:002016-09-22T17:51:41.860+03:00Just näin, Johanna. Joskus vain on päiviä, että ti...Just näin, Johanna. Joskus vain on päiviä, että tietää jo etukäteen, ettei liikunta irtoa. Silloin voi vaikka käydä vähän ilmaa haistelemassa ulkona. Kun on pirteä, voi vähän revitelläkin. Kiitti samoin sulle!Marjukka / Fab Forty Somethinghttps://www.blogger.com/profile/09750236513174317194noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-28371757561891923812016-09-22T17:12:06.294+03:002016-09-22T17:12:06.294+03:00Be nice to yourself! Muistutan sitä itselleni harv...Be nice to yourself! Muistutan sitä itselleni harva se päivä. Kiva postaus - kiitos blogistasi, kuulut päivittäiseen lukulistaani.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-71689940678951793892016-09-22T13:43:09.274+03:002016-09-22T13:43:09.274+03:00Ihanaa luettavaa, armollisuus itseään kohtaan siis...Ihanaa luettavaa, armollisuus itseään kohtaan siis.<br /><br />Olin itse ennen supersuorittaja ja menin pitkään oman jaksamisen rajoilla. Vaativa työ, kaksi kotia, himoliikkuminen, sosiaaliset suhteet ym. alkoivat nakertaa pikkuhiljaa omaa hyvinvointia äärirajoille ja niin sitten menin ja irtisanouduin töistäni, muutin toiseen kotiimme ja hölläsin liikunnan kanssa ja huomasin, että elämä alkoi taas olla mukavaa, nautinnollista.<br /><br />Sen jälkeen tein päätöksen, että teen asioita niin, että ne tuntuvat hyvältä, nautiskellen, en suorittaen. Liikuntaa harrastan silloin kun siltä tuntuu ja kymmenien kilometrien juoksulenkit ovat vaihtuneet lempeisiin kävelylenkkeihin ja luonnon ihasteluun. Ruuasta en tunne enää huonoa omaatuntoa, syön mitä huvittaa. Huomaan selvän korrelaation painon ja mielen tyyneyden suhteen. Painoa on tullut varmasti paljon lisää (en tiedä kun en omista vaakaa), mutta myös oma henkinen hyvinvointi on kasvanut samassa suhteessa. Ei elämä ole (vaa'an) lukuja, se on nautintoja, näin minä ajattelen.<br /><br />Aurinkoista päivää Marjukka!Marihttp://marinsilmin.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-49448825308094559172016-09-22T12:00:55.509+03:002016-09-22T12:00:55.509+03:00Itse olen ollut aina todella hoikka, vaikka söisin...Itse olen ollut aina todella hoikka, vaikka söisin mitä. Nuorempana harrastin paljon, mutta nyt sekin on jäänyt. Huomaan kyllä, että liikkuminen (toki hyötyliikuntaa tulee harrastettua päivittäin) olisi todella tärkeää jo ihan jaksamisen kannalta. Stressasin vuosi sitten, että nyt on pakko aloittaa lenkkeileminen ja hankkia kuntosalijäsenyys. Huomasin kuitenkin, että se stressaaminen siitä urheilusta vain teki olon huonommaksi. Nyt olen siis ottanut vähän iisimmin ja sen "pakollisen" juoksulenkin sijaan lähden vaikka kävelylle jos siltä tuntuu, enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Kun on balanssi kunnossa, niin silloin homma toimii! <br /><br />Ranskassa muuten syöminen on niin aikataulutettua (syödään vain aamiainen, lounas ja illallinen kellontarkkuudella)ja huomaan sen sopivan itselleni hyvin. Suomessa tuli aina naposteltua jotain ruokailujen välissä,eikä ruokahalu ollut sitten kummoinen kun tuli sen "oikean ruokailun" aika. Nyt nälkä iskee sen kolme kertaa päivässä juuri silloin kun sen pitääkin ja sen vuoksi jaksaakin syödä sen verran, että pysyy kylläisenä seuraavaan ruokailuun asti.Anna Sofiahttp://www.style-plaza.com/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-13822666569901448702016-09-22T08:39:05.687+03:002016-09-22T08:39:05.687+03:00Onneksi tuota armollisuutta on tullut iän myötä li...Onneksi tuota armollisuutta on tullut iän myötä lisää, mutta enemmänkin voisi olla. Opettelun paikka siis! Ja mielestäni jokainen saa tehdä juuri niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Minulle mieluisampaa ja loppuelissä myös rentouttavampaa on lähteä lenkille/ salille kuin löhötä tuntikausia sohvalla. Makuasioita. :)Anuhttps://www.blogger.com/profile/14188454268768615141noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3412750040920875466.post-17065657305423563582016-09-21T21:49:32.410+03:002016-09-21T21:49:32.410+03:00Pakottamalla ei hyvä tule, jos tekee mieli sohvail...Pakottamalla ei hyvä tule, jos tekee mieli sohvailla niin sohvaillaan, jos jumpata niin jumppaillaan eli armollisuuttapa hyvinkin tarvitaan jokainen itseämme kohtaa! Tehdään sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä, ei sitä mitä muut/media odottaa meidän tekevän. Ihanaa loppuviikkoa sohvalla ja/tai lenkkipolulla!Johanna - Kaikkea kaunistanoreply@blogger.com